Elina Hytösen maitoartikkeli syyskuun Terveys-Hymyssä on aiheuttanut kipakan vastakommentin. Kirjoittaja kutsuu kuitenkin itseään maidontuotantoalan ammattilaiseksi. Ohessa hänen kommenttinsa ja heti perässä Elina Hytösen vastaus siihen.
Haluan lähettää palautteen koskien Terveys-Hymyssä ilmestynyttä Elina Hytösen kirjoittamaa Murhetta maidosta -artikkelia koskien.
Luen harvoin tämäntyyppisiä artikkeleita, mutta näin maidontuotantoalan ammattilaisena minun on oikaistava hänelle muutama hänen esittämänsä räikeä väittämä, jonka joku asiaan perehtymätön – kuten mieleen tulee että hänkin – saattaa uskoa.
”Maitoon päätyy myös kasvinsuojelu- ja tuhoeläinmyrkkyjen jäänteitä ja lehmille annettuja antibiootteja ja muita lääkkeitä”. Erikoinen väittämä, mistähän USA:sta on kirjoittaja lähdeaineistonsa hakenut, nimittäin suomalaisessa maidossa ei ole antibioottia, ei edes jäämiä siitä. Täällä on hyvin korkea kynnys hoitaa lehmää antibioottilääkkeillä, ja jos näin joudutaan toimimaan, lypsetään maito hävitettäväksi tarkoilla toimintamalleilla täysin meijerimaidosta erillään. Kun antibioottihoito on päättynyt, maidon erottelu jatkuu niin kauan, kunnes Delvotest-antibioottitestausmenetelmä on osoittanut maidon olevan vapaata antibioottijäämistä.
Laadunvarmistus ei pääty tähänkään, nimittäin meijeristantardeilla otetaan joka ikisestä maitoerästä useita näytteitä antibioottijäämien varalta. Tilalla sattuneesta inhimillisestä vahingosta johtuen ilmenee toisinaan meijeriltä käsin havaittuja antibioottijäämiä, ja pienikin viite antibioottijäämään aiheuttaa koko maitoerän hävittämisen, oli se maitoautollinen tai meijerin siilollinen. Korvauksia haetaan vahingon aiheuttaneelta tuottajalta. Siksi laatutyö tiloilla on antibiootin suhteen erityisen tarkkaa.
Maitotalousalan suhtautuminen antibiootteihin näinkin tarkasti täällä Suomessa ei ole mikään turha asia, nimittäin antibioottipitoinen maito voi aiheuttaa ihmisissä terveydellisiä reaktioita, lisäksi antibiootti häiritsee erilaisten hapatteitten toimintaa, mikä tuhoaisi monien meijerin linjastojen toiminnan antibioottimaitoerän sinne päätyessä.
Kasvinsuojeluaineista sekä tuhoeläinmyrkyistä pätevät samat sävelet. Maitoa tutkitaan täällä Suomessa hyvin paljon. Näitä tapauksia tulee Suomessa harvemmin. Mutta esimerkiksi Valion laatukäsikirjasta löytyy toimintaohje tilannetta varten, jos nauta on päässyt syömään hiljakkoin kasvinsuojeluaineilla käsiteltyä kasvustoa tai sille on syötetty vahingossa peitattua viljaa. On epäilemättä selvää, että vahingot tällaisessa tilanteessa eivät rajoitu maidon laatuun.
Karjanhoitoalalla toimineena ja alan ammattilaisena oikaisen myös artikkelin alkupuolessa esitettyä väittämää, että lehmät ennen olisivat olleet nupoja. Suomenkarjan rodut eivät ole olleet alunperin yksistään nupoja. Kumpikin rotu on sisältänyt myös sarvellisia yksilöitä ollen yhtä puhdas rotu kun nupot edustajansa.
Nykyään on onneksi vielä joissakin alkuperäiskarjojen geenipankeissa eli tarkkaan varjelluissa alkuperäiskarjakannoissa yksittäisillä tiloilla tallessa joitakin sarvellisia ISK:n edustajia, LSK:n tilanteesta en ole varma.
Lehmien ruokinnasta totean lyhyesti, että artikkelissa annetaan ymmärtää lehmien pääsevän pellolle ”enintään oleilemaan”. Suosittelen tutustumaan suomalaiseen maidontuotantoon, laidunnusruokinta kun on vielä hyvin yleistä kesäkuukausina ja ulkoilupakko koskee kaikkia muita paitsi pihattonavetoita. Lisäksi väite ”ravintonaan väkirehu”. Lehmä ei pysyisi edes terveenä pelkkää väkirehua syöden. Minun on turha lähteä erittelemään lehmien ruokinnan yksityiskohtia, mutta naudan ruokinta perustuu nykyisin kaavaan: säilörehu, nurmi tai kuiva korsirehu, jota täydennetään erilaisilla väkirehuilla. Täydennetään.
Elina Hytönen vastaa
Kiitos kommentista, joka selvensi Suomen käytäntöä maidon perustuotannossa. Meillä on tarkka antibioottikontrolli, mutta kommentista käy ilmi, ettei siihenkään voi sataprosenttisesti luottaa. Ulkomailta tuotujen maitotuotteiden kohdalla siihen voi luottaa vielä vähemmän. Valitettavasti.
Kasvinsuojelumyrkkyjen ja muiden haitta-aineiden jäämiä taas on mahdoton välttää, lehmienkin. Niitä on kaikessa ravinnossa, myös maitotuotteissa, jopa naudanlihassa. Kesällä kerrottiin EU-mepeille tehdystä verianalyysistä, josta selvisi, että jokaisella oli veressään glyfosaattia, toisilla huomattavia määriä. Glyfosaattia (mm. Round Up) käytetään Suomessakin laajasti, ja MTK pitää sitä maanviljelyksessä välttämättömänä. Miten juuri lehmien ravinnossa se voitaisiin välttää? Glyfosaatti ja neonikotinoidit ovat kuitenkin vakava terveysvaara ihmisellekin. EU ja moni EU-maa itsenäisesti koettaakin saada näille myrkyille pysyvän myyntikiellon.
Kommentti selventää kotimaan lehmien ruokintakäytäntöä. Siitä kuitenkin käy ilmi, että lehmille syötetään myös viljaa, joka ei kuulu lehmän luontaiseen ravintoon. Entä soija, maissi, joista myös puhutaan? Eivät nekään.
Kaikki juttuni lähteet käyvät ilmi artikkelista, jonka voi käydä lukemassa osoitteessa: www.elinahytonen.fi
Terveys-Hymy 10-2016
Kommentit
Oma kommentti