– Vaikka avioero tuli ja stressi lisääntyi, tilanne päässä vain parani, vaasalainen Teija Tuomaala naurahtaa.
– Kampaajakin sanoi, että nyt on suorastaan ilo laittaa sinun hiuksiasi.
Teija Tuomaalan, 39, ihottumat alkoivat vaivata jo varhaislapsuudessa. Vuosikausia sitä pidettiin atopiana, mutta Teijan nykyinen ihotautilääkäri epäilee vahvasti, että kyse on koko ajan ollut psoriasiksesta. Pikkulapsella sitä ei osattu epäillä vaan luultiin vaivojen olevan paljon tavallisempaa maitorupea.
– Sitä alkoi ilmaantua taipeisiin, kyynärpäihin ja polviin. Se aiheutti ihan kauheaa kutinaa ja kirvelyä. Valvoin yöni ja raavin itseni vereslihalle. Hoidoksi sain vain erilaisia rasvoja. Minut on myös todettu allergiseksi heinille, kissalle, koiralle ja hevoselle, mutta mikään näistä ei aiheuta näkyviä oireita. Lapsena oli allerginen myös suklaalle ja sitrushedelmille, mutta nämäkin ovat jo taaksejäänyttä elämää.
Teija on vaasalaissyntyinen ja ammatiltaan ravintolakokki, mutta hän on työskennellyt kaupungilla ruokapalvelutyöntekijänä jo 15 vuotta. Vanhukset ja eläkeläiset saavat päivittäin Teijan ja hänen työkavereittensa tekemiä ateriapakkauksia.
– Ajauduin tähän työhön, kun lapsia alkoi tulla ja kun kyseessä oli säännöllinen päivätyö. Ravintolatyö olisi ollut paljon raskaampaa ja epäsäännöllisempää vuorotyötä.
Teijalla on juuri läpikäynyt avioeron. Perheessä on kolme lasta, joista vanhin, 19-vuotias poika, on jo muuttanut omilleen. Keskimmäinen, 17-vuotias tyttö, opiskelee ratsastuksen ohjaajaksi ja opettajaksi Pudasjärvellä, joten hänkin käy lapsuudenkodissaan vain piipahtamassa. Äidin kanssa samaa majaa pitää enää pahnanpohjimmainen, 12-vuotias tyttö. Kolmantena lenkkinä naisvoittoisessa joukkueessa on kohta nelivuotias kultainen noutaja Fiia.
– Ihottumani katosi murrosiässä, mutta 90-luvun lopussa se tuli oikein pahana takaisin, Teija huokaa. – Sitä alkoi kertyä taipeisiin, mutta erityisen hankalasti se iski päänahkaan, josta tuli suoraan sanottuna aivan järkyttävä. Olen joutunut vetämään itseni melkein kaljuksi sen takia, koska päänahka oli ihan tulehtunut ja korvantaustat vuosivat visvaa. Psori ulottui lähinnä hiusrajaan ja takaraivoon ja päälaki oli ainoa paikka, missä sitä ei ollut. Siinä oli kauhea kutina ja raavin ihoni rikki öisin. Pää hilseili ja siinä oli aivan hirvittävä karsta. Olen kuorinut sitä ja käyttänyt kaikkia mahdollisia liuoksia ja voiteita.
– Olen kokeillut myös valohoitoa, mutta ainoa, mikä todella on auttanut, on aurinko. Pahin vuodenaika oli talvi. Kesällä vaivat ovat helpottaneet ja kun olemme kerran vuodessa käyneet ulkomailla etelän auringossa, se on aina auttanut kovasti.
Teijan vaivat alkoivat olla todella ikäviä talvella 2002, minkä jälkeen tilanne ei muuttunut kuin korkeintaan huonommaksi. Ja lisää diagnooseja oli tulossa.
– Minulla todettiin nivelpsoriasis vuonna 2004, vaikka se on varmaan ollut päällä jo vuosia. Saan kerran viikossa solumyrkkypistoksen. Nivelpsori on reumasairaus, ja pahimmillaan sormet ja varpaat turpoavat makkaramaisiksi. Myös ranteet ja polvet ovat kipeät.
Kun tähän kaikkeen vielä läntätään päälle avioero, Teija on syystäkin ollut masentunut. Hän kertoo olleensa toista vuotta sitten erittäin huonossa kunnossa, ja aika ajoin hän on joutunut olemaan vaivojensa takia pois töistäkin. Mutta onneksi pitkän pimeän putken päästä on alkanut pilkottaa valoa.
– Äidilläni on tuttava, joka edustaa luontaistuotteita. Tätä kautta sain kuulla Hankintatukun Femiglandin-shampoosta ja rupesin kokeilemaan sitä joulukuussa. Avioero astui voimaan samoihin aikoihin. Rupesin pesemään tällä shampoolla tukkaani päivittäin.
– Ei ehtinyt kulua kuin kuukauden verran, kun aloin huomata eron entiseen, Teija toteaa tyytyväisenä. – Tilanne alkoi kohentua nopeasti ja sanon suoraan, että se aine on tehnyt ihan uskomattomia asioita. Minun ei enää tarvitse käyttää rasvoja kuin aniharvoin.
Nykyään Teijan päänahka ei enää kutise eikä kirvele eikä hänen tarvitse valvoa öitään.
– Olemme kampaajan kanssa ihmetelleet asiaa ääneen, Teija kertoo. – Kampaaja sanoi, että sun hiuksiasi on nyt ilo laittaa, kun aina ennen joutui koko ajan varomaan, ettei kampa vaan osu mihinkään kipeään paikkaan.
Teksti:
Terveys-Hymy 8-08
Kommentit
Oma kommentti