Kaikkein kuumin lasten ja nuorten Pokemon-villitys taitaa olla hiljakseen hiipumassa, mutta keräilijöitä riittää silti yhä. Yksi heistä on vantaalainen Matti Ahvenainen, 66, joka innostui viime marraskuun puolivälissä asiaan niin suurella teholla, että hän oli jo alkukesään mennessä kävellyt hahmoja etsimässä peräti 1300 kilometrin verran. Alkusysäys tuli 5- ja 7-vuotiailta lastenlapsilta.
– He aloittivat minua aikaisemmin, mutta heillä ei ole yhtä paljon Pokemoneja, Matti naurahtaa.
Huvia ja hyötyä
Matti vaikutti viimeiset kuusi vuottaan työelämässä Tikkurilan judokoitten toiminnanjohtajana. Sitä ennen hän työskenteli Pentax-kameroiden huoltopäällikkönä, mutta kun digitaaliset kamerat mullistivat valokuvauksen, Matti joutui vaihtamaan alaa.
– Olen tehnyt kamerahommia valtaosan työelämästäni. Aloitin jo 14-vuotiaana ja jossakin vaiheessa minulla oli Tikkurilassa oma firmakin, jota pyöritin kymmenkunta vuotta.
Myös Matin perushoitajapuoliso on jo eläkkeellä. Pariskunnalla on kolme aikuista poikaa, ikähaitari neljänkymmenen molemmin puolin. Lastenlapsia on siis kaksi – eli he, jotka saivat papan innostumaan Pokemoneista.
Matilla todettiin viitisen vuotta sitten kakkostyypin diabetes, mutta se hoituu tableteilla. Normaaleja, ikään kuuluvia kolotuksia tulee ja menee, mutta mitään sen vakavampaa ei onneksi ole siunaantunut. Pokemonien perässä kävely sopii todella hyvin diabeetikolle, joten tässä harrastuksessa yhdistyvät huvi ja hyöty. Matti sanookin, että Pokemonit lisäävät kummasti motivaatiota liikkumiseen.
Matin vaimo on kotoisin Korpilahdelta Jyväskylän kupeesta ja pariskunnalla on siellä mökki, missä tulee vietettyä vapaa-aikaa.
– Siellä on iso kasvimaa ja suuri, kalaisa järvi, joten kalastus on myös yksi harrastuksistani. Myös golf kuuluu harrastuksiin, vaikka se onkin vähän jäänyt. Nyt tasoitus on enää 24 ja huononee koko ajan. Oli se joskus parempikin.
”Voitelen jo ennen saunaa”
Matti on aina ollut liikkuva mies. Hän on pelannut esimerkiksi sählyä SM-tasolla 55- ja 60-vuotiaissa. Nykyään kymmenen kilometrin kävelylenkit taitavat kuitenkin olla pääasiallisin liikunnan muoto.
– Totta kai liikkuessa paikat joskus kipeytyvät, mutta olen sen verran perinteinen suomalainen mies, etten ole ikinä käyttänyt mitään rasvoja. Nyt sain keväällä käsiini rovaniemeläisen Detrian Relaxant Magnesiumia sekä Jalka-Relaxantia, joista olen kokeillut ja käyttänyt vain ensiksi mainittua. Jalka-Relaxantia käyttää vaimo. Silloin kun pelasin sählyä, söin magnesiumia pillereinä, jotta en olisi saanut suonenvetoja.
– Olen voidellut kipeytyneisiin lihaksiin Relaxant Magnesiumia aina suihkun ja saunan jälkeen, ja olen kovasti tykännyt siitä. Ihon pinta muuttuu sen ansiosta kosteammaksi, pehmeämmäksi ja helpommaksi hieroa. Tämä sopii myös diabeetikolle oikein hyvin.
– Olen ollut viime aikoina muuttotouhuissa ja kun yläkerta tyhjennettiin alas, pohkeet joutuivat portaissa koville, kun kannoin painavia laatikoita. Nyt keksin laittaa Relaxant Magnesiumia jalkoihin jo ennen saunaa, ja se toimikin hyvin: aamulla pohkeet olivat jo paljon paremmat. Aion tehdä saman tempun jatkossakin. Olen huomannut voiteen tehon myös kävelylenkkien jälkeen. Nytkin kävelin vajaassa viikossa 65 kilometriä ja minusta tuntuu, ettei se olisi onnistunut ilman tätä tuotetta. Kyllä sillä on selvästi palauttava vaikutus.
– Tuote on myös siitä hyvä, että se imeytyy nopeasti eikä se sottaa. Tosin minulla ei ole vertailukohtia kilpaileviin tuotteisiin, koska en ole tätä ennen käyttänyt minkäänlaisia rasvoja. Vaimo käyttää Jalka-Relaxantia ja sanoo, että kyseessä on todella miellyttävä ja helppokäyttöinen voide. Kyllä me molemmat aiomme tulevaisuudessakin käyttää näitä samoja valmisteita.
Kommentit
Oma kommentti