Tapani Helin on sanavalmis ja elämänmyönteinen mies, vaikka hän sairastaa diabetesta ja sen mukanaan tuomia jalkavaivoja. Hänellä on rasvamaksa ja kolesteroliarvot ovat huolestuttavan korkeita.
– Eivät nämä ole mitään sairauksia. Kyse on elintaso- ja elintapaongelmista, jotka on vain saatava kuntoon, hän tokaisee.
Kun Tapani Heliniltä kysyy hänen ikäänsä, hän ilmoittaa luvuksi 74, mutta toteaa samaan hengenvetoon, ettei hän ole niin vanha, vain henkilöllisyystodistuksessa on sellainen ikä. Hän vakuuttaa iloisesti nauraen olevansa viisikymppinen. Ja sielu, se on tietysti vielä paljon nuorempi.
Tapani asuu vaimonsa kanssa Seinäjoen ja Peräseinäjoen puolessavälissä, missä heillä on pikkuinen maatila. Seinäjoen keskustaan on matkaa 15 kilometriä. Pariskunnan molemmat tyttäret ovat olleet aikuisia jo ajat sitten, ja ainoa lapsenlapsikin, poika, opiskelee Tallinnan kauppakorkeakoulussa.
Tapanilla on kaksi tutkintoa ja ammattia. Hän on sekä sähkömestari että agrologi.
– Olen siis siantuntija, vaikka olenkin tehnyt elämäni aikana enemmän sähkömestarin hommia. Ja kehtaanko sanoa, mitä muuta olen tehnyt; no, kerrotaan sitten. Toimin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan entisen puheenjohtajan avustajana. En ole muuten ollut politiikassa mukana, mutta minut otettiin siihen hommaan sen takia, koska alue on kaksikielinen ja toimin Vaasan alueella tulkkina. Oma äidinkieleni on kuitenkin suomi, mutta Vaasassa puhutaan suomea ja ruotsia koko ajan ristiin. Kaverit eivät yhtään välitä, kumpaa kieltä puhutaan, he vastaavat omallansa.
Diabetes iski vähän yli 30-vuotiaana
Tapanilta löytyi hyvin yllättäen diabetes 70-80-lukujen vaiheessa, jolloin hän ei ollut vielä täyttänyt neljääkymmentä. Insuliinintuotantoa oli, mutta ei tarpeeksi. Aikansa pähkältyään lääkärit diagnosoivat sen kakkostyypin eli vanhuusiän diabetekseksi, vaikka mies oli kaikkea muuta kuin vanhus.
– Sitä alettiin hoitaa aluksi tableteilla, mutta niistä ei ollut mitään apua. Loppuvaiheessa pistokset tulivat kuvaan. Pistän yhden kerran illalla, mutta jos aamumittauksessa sokeri on yli seitsemän, täytyy pistää 20 yksikköä insuliinia.
Tapani kertoo tottuneensa pistoshoitoon hyvin – varsinkin, kun vaimo hoitaa pistämiset. Pääsee kerrankin piikittelemään ihan luvan kanssa!
Diabeteksella on usein ikäviä oheissairauksia, eikä niiltä ole Tapanikaan välttynyt. Jalat ovat kiusanneet.
– Luulin aluksi, että olen neropatti, mutta en ollutkaan sitä vaan kyseessä oli neuropatia. Se tarkoittaa hermosärkyä ja levottomia jalkoja. Näitä oireita on ollut kymmenkunta vuotta. Näkö on onneksi säilynyt, paitsi tietysti ulkonäkö. Onneksi minulla on hyvä lääke särkyihin, Triptyl.
Kaiken muun riesan ohella Tapanilla on todettu rasvamaksa. Onkos sitä tullut ryypiskeltyä, herra Helin?
– No ei. En ole koskaan juonut pahemmin alkoholia, kyseessä on ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, joka todettiin ultraäänellä jo 30 vuotta sitten. Se löytyi, kun huomattiin maksa-arvojen olevan koholla. Ne ovat edelleen turhan korkealla, eikä tiedetä mistä se johtuu. Niitä ei meinata saada tippumaan millään.
Eikä tässä vielä kaikki. Myös Tapanin kolesteroliarvot ovat koko ajan olleet huolestuttavan korkealla. Kun kokonaiskolesterolin yläraja on viisi, Tapanilla luku on aika ajoin ollut lähellä kymmentä. Hän toteaa kuitenkin, että yhdellä numerolla on tähän asti pärjätty. Ei ole tarvinnut katsella kaksinumeroista kokonaiskolesterolilukua.
Berberiini pudotti triglyseridiarvoja
Tapani kertoo seuranneensa internetistä tohtori Tolosen neuvoja ja vinkkejä jo parinkymmenen vuoden ajan. Kun Tolonen toi maahan ravintolisä berberiinin, Tapani päätti kokeilla sitä, mutta syystä tai toisesta lopetti kuitenkin kuurin, kunnes hän tämän vuoden maaliskuussa innostui uudestaan ja alkoi ottaa berberiiniä säännöllisesti: kaksi tablettia päivällä ja yksi illalla.
– Kävin labrassa kolesterolimittauksissa maaliskuun puolivälissä, jolloin kokonaiskolesteroli oli seitsemän paikkeilla, paha eli LDL neljän kieppeissä ja haitalliset triglyseridit olivat kaikkein eniten koholla, sillä mittari näytti lukemia 5,08. Suositeltu yläraja on triglyissä tasan kaksi, LDL:ssä se on kolme.
Tapani aloitti siis uudestaan berberiinin syömisen, ja nyt tosissaan ja säännöllisesti. Hän meni uudestaan kolesterolimittaukseen toukokuun puolivälissä – siis vain kahden kuukauden kuurin jälkeen, ja mitä tapahtuikaan: nyt triglyt olivat pudonneet lukemiin 2,83 ja LDL-kolesterolikin oli laskenut. Kokonaiskolesteroli oli pudonnut seitsemästä peräti viiteen!
Olisi nyt luullut, että sairaanhoitohenkilökunta olisi heitellyt hattua ilmaan, onnitellut Tapania kädestä pitäen ja yllyttänyt jatkamaan hänen valitsemallaan tiellä. Mutta niin ei tapahtunut.
– Kukaan ei osannut sanoa triglyistä oikein mitään, mutta muuten olen kyllä saanut hyvää hoitoa. Jatkan kuitenkin berberiinin ottamista. Odotan sen auttavan myös rasvamaksaan.
Tapanille on määrätty insuliinipistoshoidon ohella myös suun kautta nautittavaa diabeteslääkettä, mutta sen hän lopetti, koska sai tietoonsa, että kyseinen lääke voi nostaa maksa-arvoja.
– Tolonen suositteli berberiiniä sen tilalle, ja nyt kun mittaan aamusokeria, arvot eivät ole yhtään nousseet vaikka jätin sen pois.
Entinen keikkamuusikko
Tapani Helin sanoo, etteivät diabetes ja sen liitännäisjutut rajoita hänen elämäänsä millään tavalla. Hyötyliikuntaakin tulee harrastettua päivittäin, sillä pieni maatila pitää isäntäväen liikkeessä.
– Me tehdään metsätöitä tai oikeammin sanottuna hakkaamme puita. Traktorikuorma odottaa, mihin me heitetään pienityt puut.
Pariskunta asustaa tiluksiaan kahdestaan eikä kotieläimiä ole.
– Naapurista oli eilen päivähoidossa lehmänalku vai oliko se bernhardilainen. Samaa kokoa kuitenkin.
Sen kummempia harrastuksia Tapanilla ei enää ole, mutta nuorempana hän kierteli ahkerasti joka viikko keikoilla tanssiorkesterin jäsenenä, instrumenttina kitara.
– Soitin Peräseinäjoen Pelimanneissa varmaan 15 vuotta, mutta kun johtaja halusi ottaa mukaan pari ruotsinkielistä laulua, se ei Peräseinäjoella käy. Minä jouduin kuitenkin laulamaan ne ruotsinkieliset kappaleet, koska olin porukasta ainoa, joka osasi ne joten kuten lausua.
Nyt kuitenkin kaikki on loppu, sillä yhtye hajosi ja Tapanikin joutui laittamaan kitaransa hyllylle. Aika aikaa kutakin.
– Mutta mitä näihin sairauksiin vielä tulee, meillä menee aika hyvin, hän toteaa tyytyväisenä.
– Tai eivät nämä ole mitään sairauksia. Nämä ovat elintaso- ja elintapaongelmia. Ne on vain saatava kuntoon, hän lisää.
Kommentit
Oma kommentti