Katja Lindfors on ollut nuoresta aikuisesta alkaen suuri suklaan ystävä. Kun talvikaamos on iskenyt, suklaa on alkanut maistua tavallista paremmin, ja niinpä keväällä on painoa tullut viisi kiloa lisää.
– Tänä talvena niin ei tapahtunut, hän kertoo tyytyväisenä.
Espoon Laajalahdessa asuva Katja Lindfors, 38, työskentelee luontaistuoteyritys Hankintatukussa aluevientipäällikkönä. Katjalla on kolme lasta: 10-vuotias Akseli, seitsemänvuotias Juho ja kolmevuotias Elisa. Katja sai jo lapsuudessaan kimmokkeen yrtteihin ja luontaiseen terveydenhoitoon, sillä hänen äitinsä oli alan harrastaja. Niinpä ura luontaistuotealalla oli omalla tavallaan itsestäänselvyys.
Kun firman tuotevalikoimaan tuli syyskuussa Gymnema sylvestre -lehtiuutetta sisältävä GlucoBalance -niminen ravintolisä sokeritasapainon ylläpitoon, Katja ja muutama hänen työtoverinsa päättivät omakohtaisesti testata uutuusvalmisteen tehoa.
GlucoBalance tukkii makeaa aistivia makunystyröitä. Sen sisältämää lehtiuutetta käytetään kuitenkin Intiassa myös diabeteksen hoitoon, koska siellä ihmisillä ei juuri ole varaa lääkkeisiin. Kyse on intialaisesta kansanlääkinnästä ja paikallinen väki pureskelee kasvin lehtiä. Sen ansiosta veren sokeri ei pääse vaihtelemaan kovin jyrkästi. Lehtiuute on hyvin tuttu alalla erityisesti muualla maailmalla, ja monella diabeteksen hoitoon keskittyvällä lääkefirmalla kyseisestä uutteesta tehdyt valmisteet kuuluvat poikkeuksetta tuotevalikoimaan.
Katjan sokeriarvoissa ei ole koskaan ollut sanomista, mutta suklaa on maistunut turhan hyvin. Niinpä Katja ja hänen työkaverinsa kiinnostuivat valmisteen makunystyröitä tukkivasta vaikutuksesta ja päättivät testata sen tehoa.
– Jokainen shokoholikki-ihminen tietää, että suklaan kulutus kasvaa aina huomattavasti lokakuun jälkeen, kun pimeä kaamosaika alkaa. Tiedetään hyvin, kuinka suklaa ja sen sisältämä rasva vaikuttavat mielihyväkeskukseen. Tällä tavalla pimeän aiheuttama melankolia saadaan edes hetkeksi häviämään.
– Kun tiedostin tämän etukäteen, rupesin ottamaan jo lokakuun lopussa GlucoBalancea kahdesti päivässä aterian jälkeen. Tiesin kokemuksesta, että tämänkaltaisten tuotteiden teho alkaa näkyä vasta muutaman viikon käytön jälkeen, joten tähtäsin sen vaikutuksen marraskuun loppuun, joka on tässä mielessä pahin aika vuodesta. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun huomasin, että se alkoi toimia jo viiden vuorokauden kuurin jälkeen.
Katja on entinen kilpaurheilija, jonka laji oli taitoluistelu. Hän sanookin suoraan, että ilman urheilusta opittua kurinalaisuutta hänen suklaanhimonsa olisi päässyt käsistä vielä pahemmin.
Katja on tähän saakka pystynyt sinnittelemään pimeän ajan siten, että hän on suonut itselleen vain yhden suklaapäivän viikossa. Suklaata meni levy per viikko – siinä sivussa muutakin makeaa – ja niin paino nousi joka talvi yli viisi kiloa. Tämän ilmiön Katja halusi tänä talvena välttää.
– Sain ne viisi kiloa joka kevät pois, mutta siihen tarvittiin itsensä niskasta kiinni ottamista ja ankaraa paastoa. Laihduttamisprosessi sinänsä ei ole vaikeaa, mutta oli inhottavaa ja tylsää myöntää itselleen, että oli taas talven aikana antanut periksi.
Tänä talvena tahti on ollut toinen. Kun vuosi vaihtui, grammaakaan ylimääräistä ei ollut tullut lisää – päinvastoin.
– En ole syönyt suklaata, koska se ei enää maistu. Muutamalle muullekin naiselle on käynyt samoin. Joillekin suklaa vielä maistuu, mutta se ei tunnu yhtä herkulliselta kuin ennen. Valmiste on tosiaan tukkinut makunystyröitä.
– Suklaan antama jälkimielihyvän tunne mielihyväkeskuksessa ei enää toimi. Siitä ei enää tule nautintoa. Tulee pikemminkin sellainen olo, että onpa tosi hölmöä mutustella suklaata.
Katja otti ensimmäisen kuukauden ajan päivittäin kaksi tablettia, mutta sen jälkeen hän vähensi annoksen yhteen, ja tilanne on pysynyt hallinnassa. Hän suunnittelee jatkavansa kuuria siihen saakka, kunnes kevätaurinko alkaa jälleen pilkottaa. Kesällä suklaa ei ole häntä koskaan houkutellut.
– Syksyn ja talven pimeät illat olivat kaikkein vaikeimpia. Kun lapset oli saatu nukkumaan ja kotityöt tehtyä, oma aika alkoi klo 23 maissa, ja kaikkein vaarallisin hetki oli juuri silloin. Nyt minulle jää ihan hirveästi omaa aikaa, kun ei enää tarvitse mussuttaa suklaata. Se on tässä elämäntilanteessa tosi arvokas asia.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 2-2007
Kommentit
Oma kommentti