81-vuotias yhä iskussa

Helsingin Klaukkalassa asuva Erkki Pohjantuuli on niin hyvässä kunnossa, ettei uskoisi hänen täyttävän seuraavaksi 82 vuotta.

– Yksi pirteyteni salaisuuksista on tietty rasvahappovalmiste, hän naureskelee.

Kun Erkki Pohjantuuli alkaa kertoilla tekemisiään, vastapuoli ei tahdo pysyä perässä. Tämä eläkkeellä oleva myyntitykki on tuntenut henkilökohtaisesti Paavo Nurmen, Hannes Kolehmaisen ja Tapio Rautavaaran, ajoi Portugalin presidentin saattuetta ETYK:in aikana vuonna 1975,  on nykyisen Helsingin pormestarin Jussi Pajusen hyvä tuttu, oli ensimmäisenä onnittelemassa Matti Vanhasta tämän pääministeriydestä – ja on ollut kihloissa oman muistamansa mukaan ainakin neljä kertaa, neljässä eri maassa ja neljän eri naisen kanssa. Se on kuulemma paras mahdollinen keino oppia kieltä. Erkki on asunut Englannissa ja Espanjassa ja kun hän nuorempana seilasi maailman meriä, hän ehti käydä niin Amerikat, Aasiat kuin Afrikatkin.

– Vesterisen Vili soitti viimeisissä kihlajaisissani. Olin yhden Liljan kanssa silloin kihloissa, Erkki muistelee.

Naimisissa Pohjantuuli on ollut kahdesti. Ensimmäisestä liitosta syntyi kaksi poikaa, toisesta kolme. Kaikkien viiden pojan etunimi alkaa H-kirjaimella.

– Leskenä olen ollut vuodesta 1989, mutta on mulla nytkin vakituinen seuralainen, minua 23 vuotta nuorempi, jota nimitän mummoksi, kun se on mun mielestäni niin herttainen sana, Pohjantuuli laukoo.

Kaiken lisäksi Erkki on jatkosodassa haavoittunut sotaveteraani, josta on kerrottu sivukaupalla kirjassa Teikarin veriset saaret.

– Se sattui 4.7.1944 Teikarin saaressa, hän muistelee. – Sain kranaatin sirpaleita sekä jalkoihin että käteen. Kaikki kävi hyvin äkkiä. Makasin haavoittuneena ojassa, kun ryssät juoksivat ylitseni. Sitten kun suomalaiset löivät ne takaisin, eräs vänrikki nosti minut ylös, pyysi avaamaan silmät ja kysyi, elinkö minä vielä. Hän vei minut kaatuneita kuljettamaan tulleeseen veneeseen. Sieltä saapuikin kaksi venettä yhtaikaa: minä olin vasemmanpuoleisessa veneessä, mutta oikeanpuoleiseen veneeseen tuli suorasuuntaustykillä osuma, jolloin kaikki siinä olleet kuolivat. Minun veneestäni ei kuollut ketään.

– Lähellä lähtö oli monta kertaa muulloinkin. Olin rintamalla pikakivääriampujana ja ryhmänjohtajana. Meitä oli 172 ja vain 34 jäi henkiin.

Erkki on toiminut myös Klaukkala- ja Roihuvuori-seurojen puheenjohtajana. Hän harrastaa kirjoittamista sekä erilaisten kronikoiden tekoa ja hän on kysytty puheitten tekijä sekä syntymäpäiville että hautajaisiin. Tupakkaa vastaan hän on puhunut Kansanterveyslaitoksen pääjohtajan Pekka Puskan kanssa niin televisiossa, radiossa, Finlandia-talolla kuin Kauppakorkeakoulullakin. Monessa siis mies eläissään.

Erkki ehti nuoruudessaan olla töissä myös Suomen Rohdos- ja Farmos-lääkeyhtiöissä, joten lääkkeet ja luontaistuotteet ovat olleet hänelle tuttuja jo pitkään. Tämän 81-vuotiaan nuorukaisen terveys on pitänyt hyvin, eikä hän muista olleensa sodan jälkeen sairaalassa muulloin kuin yhden pienen tyrän takia. Tyrästäkin Erkki käyttää vauhdikkaasti nimeä räty.

Tämän miehen juttuja ei pysty kuuntelemaan siunailematta. Ja kun hän kertoo edellisiltana siivonneensa vessaa puoli kahteentoista, menneensä yhdeltä nukkumaan ja heränneensä aamulla jo kuudelta, ihmetyksen aste vain kasvaa. Mikä kumma tätä miestä pyörittää?

– Oikea vastaus on Vitala’s Finlandin Omegat-rasvahappokapseli, Erkki kertoo iloisesti. – Olen jo muutaman vuoden ajan ottanut 1-2 kapselia aamupuuron yhteydessä ja hyvin menee. Painan edelleen saman verran eli 69-70 kiloa kuin vuonna 1943 armeijaan mennessäni, joten ei tämä valmiste ainakaan lihota.

– Pysyn Omegat-valmisteen avulla terveenä. Käytän sitä jatkuvasti ja olen tyytyväinen. Mieliala on korkealla, kunto ja vointi kuin nuorella miehellä ja kaiken kukkuraksi saan vielä asua kotonani, missä viihdyn erinomaisesti. Yritän pitää itseni terveenä ja siksi minulle kelpaa vain paras, mikä on Omegat, sillä se sisältää kaikki tarvitsemani aineosat.

– Minulla riittää uskomattomasti energiaa ja pärjään vielä kaikessa. Ikä ei paina yhtään, vaikka olen vasta 81 vuotta ja kuusi kuukautta vanha. Muistini on yhä erinomainen, sydän sykkii voimakkaasti, verenpaine- ja veriarvot ovat ihanteelliset. Myös hermot ovat kunnossa ja vatsani toimii erinomaisesti.  

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 3-2007