Raili Paavolalla on ollut koko ikänsä huono verenkierto jaloissa. Suonikohjut on leikattu kahdesti, ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana.
– Isä nauroi, että tämä tyttö se kulkee kesälläkin villatakki päällä.
Espoolainen Raili Paavola joutui lopettamaan oman yrityksensä lamavuosina, mutta ei suinkaan laman johdosta vaan oman terveyden ruvettua reistailemaan. Raililla oli morsiuspukuateljee.
– Morsiamet eivät loppuneet kesken, mutta mummosta loppui veto, hän naureskelee. – Minulla todettiin kaularangassa niin paha häikkä, että olisi pitänyt ruveta opettelemaan ihan uutta ammattia. Ilmaantui ikävää huimausta ja päänsärkyä. Päätin silloin, että töitä on tullut tehtyä jo ihan tarpeeksi.
Raili ei ehtinyt pitää omaa liikettään kuin nelisen vuotta. Yrittäjäksi hän ryhtyi, kun hänet ja monet muut viittäkymppiä lähennelleet saneerattiin laman alkuvuosina kylmästi pihalle. Töiden loppuminen ei kuitenkaan merkinnyt hänelle maailmanloppua, sillä oma yritys oli kangastellut mielessä jo pitkään – mutta sitten kävi niin kuin kävi.
Railin puoliso on sähkövoimamiehiä, mutta hänkin on jo eläkkeellä. Perheeseen kuuluu aikuinen tytär ja seuraavaakin polvea on jo kaksi kappaletta.
Raili joutui 70-80-lukujen taitteessa liikenneonnettomuuteen, jonka seurauksena hän nytkäytti niskansa. 90-luvulla ilmenneet niskavaivat saattavat hyvinkin olla perua tästä kolarista. Verenpainelääkitys Raililla on ollut kymmenkunta vuotta, mutta se ei ole ongelma.
– Minulla on aina ollut huono verenkierto nimenomaan alaraajoissa, hän kertoo. – Suonikohjut leikattiin ensimmäisen kerran jo 17-vuotiaana ja toisen kerran 70-80-lukujen taitteessa. Kyse on isän puolelta tulevasta verenperimästä. Isän suku on kotoisin Äänislinnasta Karjalasta ja tällä puolella sukua monilla on ollut ongelmia sydän- ja verisuonitautien kanssa.
– Kädet ja jalat olivat lapsenakin hirveän kylmät. Aina paleli. Jalat muuttuivat lopulta sinipunaisiksi ja pohkeisiin tuli paksuja juttuja. Kun suonikohjut leikattiin nuorena tyttönä, lääkäri varoitteli, että niistä tulee ongelmia jatkossakin. Niin kävikin.
Paavolat olivat 90-luvun alussa lomailemassa Kustavissa asuntovaunun kanssa. Heidän vieressään kesää vietti omassa vaunussaan muuan vanha herra, jonka reippaisiin elintapoihin pariskunta alkoi kiinnittää huomiota.
– Kun heräsimme aamulla 8-9 maissa, hän tuli jo viiden kilometrin aamulenkiltä lehti kainalossa. Sitä oli pakko ihmetellä ääneen, jolloin hän kertoi liikkuvansa sen takia, koska hänellä on jaloissa oikein huono verenkierto. Minä rupesin tietysti kertomaan, että sama juttu myös täällä.
– Siihen hän sanoi heti, että kuule tyttö, minä annan sinulle sellaisen neuvon, että rupeat syömään Pharma Nordin Bio-Marin -kapseleita. Hän itse kertoi syöneensä niitä jo 10 vuotta ja sanoi suoraan, että jos hän ei olisi syönyt niitä, hän ei enää kävelisi. Hänellä oli alkanut ilmetä jo katkokävelyä, mutta oireet olivat kadonneet Bio-Marinin myötä.
Siitä lähtien eli noin 15 vuoden ajan Raili on syönyt Bio-Marinia.
– Mies huomaa heti, jos yritän olla ilman. Hän sanoo tuntevansa sen välittömästi, kun laitamme jalat saman peiton alle nukkumaan mennessä. Hän toteaa hyvin äkkiä, että jaaha, nyt ei mummo ole taaskaan syönyt Bio-Marinia. Mutta kun otan sitä säännöllisesti, jalat pysyvät lämpiminä. Otan kesäaikaan yhden kapselin päivässä ja talvella aamulla yhden ja illalla toisen. Olen tullut niin riippuvaiseksi Bio-Marinista, että otan niitä mukaan aina matkoillekin lähtiessämme. Olemme talvisin aika paljon etelässä.
Raili on ollut koko ikänsä kalaruuan ystävä ja hän sanoo voivansa syödä kalaa vaikka jatkuvasti. Hän itse arvelee, ettei ravinnon kautta saatava kalaöljy joko riitä tai sitten se ei imeydy. Hän tarvitsee kalaöljyä ravintolisänä. Lisäksi hän ottaa kalkkia, ja koko perhe on jo 30 vuoden ajan syönyt päivittäin yhden monivitamiinitabletin.
Terveys-Hymy 3-2007
Teksti:
Kuva:
Kommentit
Oma kommentti