Vaasalainen Olavi Wetterstrand sairastui aikuisiällä hyvin harvinaiseen kämmenien psoriasikseen, mutta nyt tilanne on hallinnassa.
Everstiluutnantti evp. Olavi Wetterstrand toteaa heti kättelyssä, että jos hän alkaisi kertoa kaikesta siitä, mitä hän on elämänsä aikana tehnyt työkseen, siihen uppoaisi ensimmäinen tunti. Ottakaamme siis lyhyemmän kaavan mukaan.
– Palvelin ensin Uudenmaan prikaatissa 1961-66, jonka jälkeen tulin Vaasaan. Sen jälkeen olin sotilaspiirin ja sotilasläänin esikunnassa ja lopetin asevelvollisuusasiatoimiston päällikkönä. Jäin eläkkeelle everstiluutnantin vakanssilta vuonna 1986. Sen jälkeen olen ollut Lähi-Idässä neljä vuotta, Afrikassa kahdeksan sekä Romaniassa ja Venäjällä kummassakin vuoden. Olen toiminut kansainvälisen Punaisen Ristin delegaattina eli johtanut katastrofioperaatioita tai ollut niiden hallinto- tai huoltojohtajana. Olen vastannut logistiikasta eli kuljetuksista, varastoinnista ja jakelusta.
– Lopetin Punaisen Ristin hommat, kun täytin 65. Viimeinen keikka oli Liberiaan, mikä oli pahin paikka, mihin olen joutunut. Siellä oli 22 taistelevaa osapuolta ja miljoona pakolaista.
Wetterstrand on ollut naimisissa ylihoitajan töistä eläkkeelle jääneen vaimonsa kanssa 43 vuotta. Heillä on kaksi lasta, nelikymppiset tyttö ja poika.
– Terveys on kestänyt suhteellisen hyvin rankoista ulkomaankomennuksista huolimatta. Kerran oli hengenvaarallinen tilanne, sillä sain viitisentoista vuotta sitten Malawista malarian, johon normaali malarialääkitys ei tehonnut. Kyseessä oli kanta, joka meni suoraan aivoihin. Jos en olisi päässyt ajoissa Suomeen hoitoon, olisin ollut aivokuollut. Olin kaksi viikkoa puolitajuttomana Auroran sairaalassa.
– Kerran sain verenmyrkytyksen Karjalasta ja on joitakin pienempiä juttuja ollut, mutta ei muuta sen kummempaa. Kaiken kaikkiaan olen selvinnyt erittäin hyvin eikä minulla ole koskaan ollut mitään elimellistä vaikeaa sairautta.
Olavilla on ollut murheita kämmeniensä kanssa. Ne alkoivat aikuisiällä kuivua oudosti ja lopulta vaiva diagnosoitiin hyvin harvinaiseksi psoriasikeksi.
– Minulla ei ole minkäänlaisia allergioita tai atopioita, vain kämmenet ovat kiusanneet. Ne alkoivat kuivua ja hilseillä. Sitten satuin näkemään Zona-nimisen uutuustuotteen mainoksen ja päätin kokeilla sitä. Hieroin sitä joka aamu käsiini ja totesin, että se teki ihon pehmeäksi. Se myös imeytyi erittäin hyvin. Tätä ehti jatkua puolen vuoden ajan, ja olin tuotteeseen oikein tyytyväinen
– Sitten minulle tuli kroppaani niin paha yleistulehdus, että se löi hyvin ilkeästi psorin kämmeniin. Oli pakko mennä lääkärille, joka määräsi reseptillä olevia voiteita. Yöksi täytyi pistää hanskat käsiin. Jouduin tämän kuurin ajaksi luopumaan Zonasta, sillä se ei sopinut lääkärin määräämien voiteiden kanssa, mutta kuurin päätyttyä olen taas ruvennut käyttämään Zonaa. Tilanne on nyt täysin hallussa ja kädet ovat aivan terveet.
Vaikka Olavi on jättänyt maailman kiertämisen, hänellä on edelleen niin paljon aktiviteetteja, ettei kämmenien sovi olla ruvella.
– Olen aika paljon eri järjestöissä mukana, hän myöntelee. – Olen ollut pitkään rotareissa ja lopetin vuosi sitten kuvernöörikauden. Nyt rupean johtamaan Itä-Ruotsin, Suomen ja Baltian maiden rotarijärjestön jäsenkehitystä ja -informointia. Olen myös Pohjola-Nordenin varapuheenjohtaja ja nyt lopettelen Punaisessa Ristissä piirin varapuheenjohtajan tehtäviä. Olen mukana myös Maltan Ritareissa, Suomi-USA -seurassa ja on niitä muitakin. hommia on ihan tarpeeksi, joten ei tässä kerkiä makaamaan!
Terveys-Hymy 6-2007
Teksti:
Olli oli kesävänrikkinä kesällä 1959 kun olin ite kokelaana PohPr/TukiPatl/PstK:ssa. Olli opetti kaminan kuljetusta hevosella joka lähti laukalle kaminan rämähdettyä vatsapuolelle. Olli piti ohjaksista sisulla kiinni ja koni veti kymmenet metrit vänrikkiä kentällä. Ei edes naurattanut. Tunsin Ollin kun Hän oli naapuritalon Uleåborgs Privata Samskolanin oppilas josta isänikin oli tullut yo.ksi. Terveisin Tapani Talvinko, VTM, ltn.res Hki TTL: n el.apuljoht.