Muistatteko Irma Aho-Niemen, jonka ummetusongelmista kerroimme numerossa 8/2005? Irmalle kuuluu edelleen hyvää. – Kunhan vain käytän runsaat kolme vuotta sitten löytämääni valmistetta, kaikki toimii, hän nauraa.
Irma Aho-Niemi, 60, on asunut miehensä Antin, 59, kanssa Espanjassa nyt viisi ja puoli vuotta. Ensimmäiset kolme vuotta pariskunta vietti Fuengirolassa, mistä he kaksi ja puoli vuotta sitten muuttivat Torremolinokseen. Irma jäi jokin aika sitten kokonaan eläkkeelle fysioterapeutin ja lähihoitajan töistä, mutta Antti touhuaa yhä täysillä kuljetusalan yrityksensä kanssa.
– Viihdymme Torressa paremmin kuin Fuengirolassa, Irma tunnustaa.
– Asuimme Fuengirolassa rantakadulla eikä Antti voinut turistiaikaan jättää transiittia mihinkään, kun kaikki paikat olivat täynnä. Myös talvet olivat meren rannassa aika tuuliset ja vetoiset eikä meillä ollut asunnossa ilmastointia. Kaasukamiina oli ihan toimiva, mutta se veti kaikki ikkunat höyryyn.
Kun edellistä juttua tehtiin kolme vuotta sitten, Irma oli vielä työelämässä, joskin hän oli jo tuolloin osa-aikaeläkkeellä selkävaivojensa takia. Jokin aika sitten hän alkoi saada omituisia pyörtymiskohtauksia, jotka viittasivat Menieren tautiin, ja niin täydet eläkepäivät kutsuivat.
– Minut saatiin kuitenkin sairaalassa kuntoon ja voin nyt oikeastaan paremmin kuin moneen vuoteen, hän iloitsee.
– Ja kaiken lisäksi myös ummetusongelma on kadonnut kokonaan sen jälkeen, kun kolmisen vuotta sitten löysin tohtori Matti Tolosen suositteleman Lepicolin.
Irman vatsa alkoi temppuilla hänen toisena Espanjan vuotenaan. Bakteerikanta oli tietysti aivan toisenlainen kuin Suomessa, ja niinpä Irman vatsa oli alkuun löysällä, jonka jälkeen häneen iski aivan kuninkaallinen ummetus.
– Vatsa ei toiminut enää ollenkaan. Se vain turposi ja turposi ja olin kuin yhdeksännellä kuukaudella. Sitä kuvattiin ja tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt. Sain alkuun espanjalaista lääkettä, joka auttoi hetken, mutta sitten oli pakko tehdä peräruiskeilla suolihuuhtelu.
Apu oli kuitenkin yllättävän lähellä. Irma ja Antti asuivat tuolloin Fuengirolassa, ja aivan naapurissa talveaan vietti tohtori Matti Tolonen, jolle Irma tuli kerran maininneeksi vatsaongelmistaan. Tolonen suositteli hänelle Bio-Vitan (www.biovita.fi) valikoimaan kuuluvaa Lepicolia, jonka avulla moni oli saanut vatsavaivansa kuntoon.
– Vatsa alkoi toimia ihan normaalisti jo parin viikon kuurin jälkeen. Yksi ruokalusikallinen päivässä riitti. Tuote on siitäkin hyvä, ettei se aiheuta ripulia, huimausta tai pyörrytystä eikä se ole edes kovin kallis. Se ei veltostuta suolta eikä tee sitä siitä riippuvaiseksi. Ummetusmurheet katosivat sen siliän tien.
Irman tilanne on säilynyt samanlaisena jo yli kolme vuotta. Hän käyttää edelleen Lepicolia säännöllisesti ja hänellä on sitä aina mukanaan myös matkoilla. Yleensä Irma nappaa ruokalusikallisensa illalla juuri ennen nukkumaan menoa, ja aamulla vatsa toimii kuin ihmisen mieli.
– Olen antanut sitä myös sisarelleni ja äidilleni, joilla on ihan samanlainen vatsa kuin minulla, Irma kertoo.
– Ja kaikilla meillä se toimii. Nyt jokaisen vatsa-asiat ovat kunnossa.
Teksti:
Kommentit
Oma kommentti