Kun kahdeksankymppinen mies kävelee vuodessa yli 2000 kilometriä, hänelle on pakko nostaa hattua. – Karnosiinia olen syönyt jo monen vuoden ajan, Savitaipaleella asuva Jaakko Suutari kertoo.
Kun tätä juttua tehtiin, tammikuun kolmantena päivänä 80 vuotta täyttävällä savitaipalelaisella Jaakko Suutarilla oli menossa ajokortin uusiminen.
– Kävin juuri lääkärissä, ja siellä todettiin, että kaikki oli hyvin eikä esteitä kortin uusimiselle ollut. Kuulo oli hyvä, muisti hyvä, näkö hyvä eikä minulle määrätty edes silmälaseja autoa ajoa varten. On minulla lukulasit ja kaksitehokaukolasit, ja joskus olen käyttänyt laseja ajaessanikin, mutta pakko ei ole. Ne tutkivat aika tarkkaan nykyään ikääntyneiden ajokortin hakijoiden terveyden, mikä on hyvä asia. Minulla ei ole muuta lääkitystä kuin yksi ainoa verenpainenappi aamuisin.
Jaakko on kotoisin Savitaipaleelta ja sinne hän muutti myös takaisin parikymmentä vuotta eläkepäivilleen, mutta välissä hän ehti asua sekä Lappeenrannassa että Vantaalla. Jaakko teki työvuotensa konemiehenä tielaitoksen hommissa, missä hän ajoi autoja, kuormaajia ja tiehöyliä. Työvuosia ehti kertyä yli 25.
– Sitä ennen olin kuusi talvea sotien jälkeen tukkisavotassa. Se oli kovaa hommaa, kun pakkasessa kuorittiin tukkeja. Sotiin en ikäni puolesta ehtinyt, sillä olin vähän alle 16-vuotias kun sota loppui.
Jaakko on ollut Liisansa kanssa naimisissa jo kohta 30 vuotta, mutta sitä ennen kumpikin ehti tehdä ensimmäisen kierroksen, jolta molemmilla on peräisin kolme poikaa. Jaakkoa vajaat neljä vuotta nuorempi Liisa työskenteli aikoinaan siivousalalla ja oli muun muassa töissä Fazerilla. Kun Jaakko aikoinaan toimi Chymoksella autokuskina, voidaankin viisastella, että myös makea elämä on pariskunnalle tuttua.
Savitaipale on sen verran pieni paikka, että sieltä on matkaa vähän kaikkialle: Lappeenrantaan ja Kouvolaan vajaat 60 km, Mikkeliin 70, Heinolaan alle 100 ja Kotkaan sekä Haminaan vähän yli 100 kilometriä. Suutarit asuvat Savitaipaleen läntisellä puolella Heituinlahdessa, ja todella omassa rauhassaan, sillä lähimpään naapuriin on matkaa kilometrin verran. Kirkonkylään, jossa on kaikki pariskunnan tarvitsemat palvelut, on parikymmentä kilometriä.
Jaakon terveys on pitänyt kahdeksan ensimmäistä vuosikymmentä kadehdittavan hyvin. Oikean lonkkansa hän kuitenkin loukkasi nuoruudessaan pahassa polkupyöräkolarissa. Hän pärjäsi sen kanssa aina 80-luvun alkuun asti, jolloin se alkoi vihoitella, ja sen takia hän jäi lopulta työelämästä pois vuotta ennen määräaikaa. Uuden vuosituhannen alussa lonkka vaivasi jo sen verran, että siihen laitettiin tekonivel, joka Jaakon mukaan pelaa oikein hyvin.
– Olen pitänyt verenpaineeni kurissa lievällä lääkinnällä, valkosipulilla ja liikunnalla. Pyrin tekemään kuuden kilometrin kävelylenkin joka ikinen päivä, ja seitsemän viime vuoden aikana olen päässyt joka vuosi yli 2000 kilometrin. Joskus saan Liisankin mukaan pikku lenkille, ja onhan meiltä jo postilaatikolle puoli kilometriä.
Muutama vuosi sitten Jaakko keksi aivan uuden voimanlähteen eli karnosiinin, jota hän on syönyt yhden tabletin joka aamu. Samalla hän nappaa pari kapselia kalaöljyä. Joskus valikoimaan ovat kuuluneet myös ternimaitokapselit.
– Nykyään en kuitenkaan ota aamuisin muuta kuin karnosiinia ja kalaöljyä. Juu, ja ruisleipää ja silliä, jota pitää aina olla jääkaapissa, hän laskettelee. – Yritän syöttää karnosiinia Liisallekin, mutta se vähän epäilee, mikä taitaa olla vaimojen perusominaisuus. Kyllä se on aina karnosiinia syönyt, kun olen sitä jättänyt johonkin kaapin päälle.
– Karnosiini on tuonut lisää voimia ja pirteyttä kävelyreissuihini. Tänäkin aamuna kävelin kunnon lenkin ja oli niin hiton hieno lähteä, kun kuu paistoi lähtiessäni puoli seitsemän aikaan. Teen lenkkini sauvojen kanssa, sillä ne keventävät kulkua ja vahvistavat yläkroppaa. Joku on sanonutkin, että hartiani ovat sen ansiosta leventyneet.
Jaakko on alusta alkaen syönyt JR Fitnessin (www.jrfitness.net) karnosiinia, jota hän tilaa postimyynnistä.
– Kiinnostuin karnosiinista, kun luin jostakin, että Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin oli käyttänyt sitä ja piristynyt silmin nähden. Kuolemahan sillekin sitten tuli, mutta Jeltsin taisi käyttää vähän muitakin piristysaineita.
Jaakko on huomannut myös pari suotuisaa ihomuutosta, jotka hän on valmis laittamaan karnosiinin piikkiin.
– Minulla on ollut syntymästä asti vasemman lonkan päällä luomi. Olen kova auringon ottaja ja jos on hyvät kelit, minulla ei ole mitään päällä, koska me asumme täällä omassa yksinäisyydessämme. Luomi punotti ja oli välillä hyvinkin tummanpunainen, mutta seurasin sitä tarkkaan monena kesänä. Kun raapaisin sitä muutama vuosi sitten, se alkoi vuotaa verta, ja pyysin Liisaa laittamaan siihen heftan päälle. Jonkun ajan kuluttua koko luomi katosi eikä sitä ole sen jälkeen tullut takaisin.
– Minulla oli vasemman jalan säären ulkosivulla ja osaksi säären etupuolellakin kämmenen kokoinen, pirun sitkeä ja kutiseva ihottuma, joka ei lähtenyt millään, vaikka siihen kokeiltiin monenlaisia voiteita. Mutta kun rupesin käyttämään karnosiinia, ei kulunut kuin kuukausi, niin ihottuma oli kokonaan hävinnyt. Eikä ole tullut takaisin.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 1-09
Kommentit
Oma kommentti