Marja Martiskainen laihdutti vain puolessatoista vuodessa käsittämättömät 86 kiloa. Terveys-Hymy kertoi hänestä numerossa 04/2005.
– Paino on pysynyt suurin piirtein samana ja kaikki tuon ajan vaatteet mahtuvat päälle, hän sirkuttaa iloisena.
Lieksalainen maatalon emäntä Marja Martiskainen, 52, hyrisee tyytyväisyyttä, sillä paino on pysynyt entisellään, avioliitto kukoistaa ja bisneksetkin luistavat hyvin.
Vielä kuluvan vuosikymmenen alussa tämä 164-
senttinen maatalon emäntä Lieksasta painoi huikeat 156 kiloa. Jalat olivat huonossa kunnossa, verenpaine oli koholla ja verensokeri huiteli viidessätoista, kun diabeteksen raja on kuusi.
Marjalla on ollut rankka elämä, sillä hänen ensimmäinen aviomiehensä kuoli 27-vuotiaana sydänkohtaukseen ja toinen aviomies menehtyi 50-vuotiaana syöpään vuonna 2000. Surut pistivät syömään, ja näkyi myös elopainossa. Marjan erityinen herkku on ollut suklaa.
Kun Marja alkoi selvitä toisen aviomiehensä kuolemasta, hän päätti tehdä olomuodolleen jotakin. Hän vähensi ensin rasvoja ja sokeria, mutta kun hän oli kuolla nälkään, hän marssi luontaistuotekauppaan, missä hänelle suositeltiin Tonalin-nimistä valmistetta. Marja alkoi ottaa neljä kapselia aamulla ja neljä illalla.
– Paino alkoi tippua heti. En koko aikana nähnyt nälkää, mutta Tonalin pisti makean himon kuriin. Muuten muutoksia elämäntavassa ei ollut, sillä en ole koskaan tykännyt liikkumisesta. Vesi sen sijaan alkoi maistua, mutta sokerin ja rasvan käyttö vähenivät ja suklaa jäi kokonaan pois.
Kun Marja lopetti myös ilta- ja yösyömisen, paino alkoi pudota rajusti. Helppoa laihduttaminen ei ollut, ja Marja kiitteleekin sitä, että hän oli tässä vaiheessa yksineläjä, ettei kenenkään tarvinnut kuunnella hänen kiukuttelujaan.
Kului puolitoista vuotta, ja Marja oli laihtunut täysin käsittämättömät 86 kiloa. Vanhat kaverit eivät tunteneet häntä enää kuin äänestä. Kun hän laihduttamisensa jälkeen lähti ensimmäisen kerran tanssimaan Siilinjärven kuntoutuskeskukseen, hän tapasi siellä Ilmarin. Eikä kulunut kuin puoli vuotta, kun pariskunta oli naimisissa. Nyt voimakaksikko viljelee kahdestaan Ilmarin kotitilaa, jonka navetassa on 25 lypsävää.
Kun Marjalta kyselee suklaan ja grilliruokien syömisestä, tulee vähän samanlainen tunne kuin utelisi entiseltä alkoholistilta, koska tämä on viimeksi maistanut viinaa. Marja myöntääkin iloisesti nauraen, että kuola alkaa valua suusta, kun hän näkee jotakin imelää, mutta hän on pystynyt pitämään näppinsä kurissa. Hän sanoo edelleen pystyvänsä kävelemään leuhkasti ja sieraimet pystyssä nakkikioskin ohi.
– Tonalinia on otettava koko ajan, jotta himot pysyvät aisoissa, hän viisastelee. – Nykyään otan kaksi kapselia uutta vahvaa Tonalinia aamulla ja toiset kaksi illalla, mutta ei tarvitse pitää kuin kuukauden tauko, niin johan alkaa tehdä kaikenlaista mieli. Meillä on silti suklaata ja pullaa jatkuvasti jääkaapissa, mutta minä en ota. Ilmari ja lastenlapset niitä syövät. Mulla on jääkaapin ovessa kuva, jossa olen lihavimmillani. Varoitukseksi.
– Tonalin hillitsee imelän syömisen halun. Voi sanoa, että se pitää mun moraalini korkealla. Ilmarilla on autossa aina isoja lakupusseja, mistä se napsii ja joskus yrittää tarjota mullekin, mutta minä en ota. Koettelee, vaan ei hylkää herra. Painoa on tullut näinä vuosina lisää ehkä kolmisen kiloa, mutta se on niin vähän, että kaikki tuon ajan vaatteet mahtuvat vielä hyvin päälle. Enempää en yritä laihduttaa ja tavoitteena on, että näissä pysytään.
Marja pitää edelleen vaatekaapissaan vanhoja lihavuuden ajan vaatteitaan, jotka tuovat mieleen lähinnä lainapeitteen.
– Monta kertaa olen iltasella kaivanut esiin sen yöpaidan, jota pidin ylläni silloin, kun painoin 156 kiloa. Olen ollut miehelle missinä ja sanonut, että viittiks vilasta millainen mummo on ennen ollut. Viimeksikin mies sanoi, että voi helvetti, kyllä hänellä olisi itsesuojelu pelannut, jos olisi tuon näköinen tullut vastaan.
Marjan terveys on kohentunut roimasti. Verenpainelukemat ovat normaalit ja verensokeri oli viimeksi aivan ihanteellinen 4,3. Ainoa murhe on oikeassa polvessa, joka on alkanut hattuilla. Marja tietää vaivojen olevan hänen muinoisen ylipainonsa syytä. Polvea on piikitetty, mutta tekonivelleikkaukseen hän on kuulemma vielä liian nuori.
Monet ovat iloinneet Marjan muodonmuutoksesta, mutta yhtä lailla on ollut niitä, joiden sydämeen on iskenyt kateuden piru. Ilkeitä huomautuksia on sadellut etenkin naisten puolelta, mikä ei ole yllätys.
– Mulle on tullut ihmeellisiä soittoja. Ei siitä ole kauaakaan, kun joku soitti ja kysyi, että olenko mä joku yleinen nainen, kun mua lehdessä mainostetaan ja meinaanko mä perustaa Lieksaan ilotalon. Semmoinenkin soitto tuli, missä kerrottiin, että mun mieheni on nähty menevän Joensuussa ravintolaan syömään jonkun punapäisen naisen kanssa. Kun totesin soittajalle, että se nainen satuin olemaan minä, hän suuttui, haistatti veen ja löi luurin korvaan. Huumorilla nämä kuitenkin pitää yrittää selvittää, mutta sen voisi tuolle ensimmäiselle soittajalle sanoa, että laihduttamisella ja ilotalon pitämisellä on jonkin verran eroa.
– Mutta ihanaa tämä uusi elämä on, Marja huokaa. – Vaatekaappi on mennyt uusiksi ja mulla on paljon upeita vaatteita. Ilmari viisastelikin, että vaikka naiset aina valittavat, ettei niillä ole mitään päälle pantavaa, niin silti raitilla ei ikinä törmää alastomaan naiseen. Aina niillä on jotain riepua yllä.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-09
Upeaa Marja!!! Näytit närhenmunat lihavuudelle ja oli aivan mahtavan kannustavaa lukea tarinasi. Pysy noissa lukemissa äläkä enää ainakaan liho ja muista että ne saamattomat panettelee eli jotka itse eivät saa itseään niskasta kiinni ja tee elämässään itselleen täyskäännöstä kohti terveempää elämää!!! Kertakaikkisen upeaa!!! Pitääpä hakea itsekin tuota Tonalinia kun vielä olisi 10 kg tiputettavana ennenkuin normaalipainoisen rajoille päästään ;D