Kokkolalainen Jarmo Rintala on tehnyt varsinaisen muodon- ja elämäntapamuutoksen. Vielä 10 vuotta sitten hän painoi 130 kiloa, kun vaaka pysähtyy nyt 77 kiloon. Jarmo on ruvennut myös poikansa kanssa harrastamaan pitkien matkojen juoksua.
Metallialan yrityksessä koneistajana työskentelevä Jarmo Rintala, 46, tunnustaa olleensa varsinainen suursyömäri. Kun perheenjäsenet tulivat kylläisiksi yhdestä 150 gramman pihvistä, hän saattoi tempaista niitä kaksi tai peräti kolme. Kun Jarmon vaimo Pirkko-Liisa, 44, tai poika Erkki, 19, söivät normaalikokoisen pitsan, Jarmon piti syödä perhepitsa. Perheellinen mies kun on.
– Nuorempana eli 70- ja 80-luvuilla olin innokas hiihtämään ja muutenkin liikkumaan, mutta sitten liikunta jäi. Nykyisin se on tullut kuvioihin mukaan monestakin syystä, ja yksi painavimmista syistä oli se, että voin ylipainoisena huonosti.
Kun Jarmo aloitti 2007 helmikuussa nykyiset työtehtävänsä, hän painoi 106 kiloa. Vuoden 2008 alussa vaaka näytti 97-98 kiloa. Nyt viisari pysähtyy 77,1 kiloon eli hurjimmasta elopainosta hän on pienentynyt yli 50 kiloa. Vaatekaappi on mennyt muutamaan kertaan uusiksi. Vielä vuosi sitten Jarmon koko oli XL, mutta nyt jo L on joissakin malleissa liian väljä.
– Aktiivinen juoksuharrastus alkoi talvella 2008 ja samalla rupesin muuttamaan ruokailutapojani. Jätin roskaruuat kokonaan pois ja lisäsin muun muassa salaattien osuutta. Liikuin aluksi ihan kävelyvauhtia, mutta kun kunto alkoi kohentua, pistin juoksuksi.
Jarmon työkavereissa on sekä juoksun että pyöräilyn harrastajia, ja onpa siellä yksi triathlonistikin. Työkaverien kertomukset motivoivat osaltaan myös Jarmoa juoksuharrastuksen pariin. Jarmon pojalla Erkillä puolestaan on vankka balettitausta, sillä hän ehti harrastaa balettia peräti yhdeksän vuoden ajan. Myöhemmin alkoi kuitenkin näyttää siltä, ettei tanssimisesta tule ammattia. Baletti antoi kuitenkin hyvän kuntopohjan juoksuharrastusta varten.
– Aktiiviset juoksutreenit alkoivat viime vuoden alkukeväästä ennen saman vuoden Pirkan hölkkää, Jarmo kertoo. – Toki juokseminen oli jo sitä ennenkin suhteellisen aktiivista. Nykyään Erkin kanssa aktiivikaudella harjoituskertoja kertyy viikoittain neljästä kuuteen, Mukana on myös kuntosaliharjoittelua. Varsinaisia juoksukilometrejä tulee viikoittain 70-80 km. Vuodenvaihteeseen mennessä määrä putoaa 50-70 kilometriin viikossa. Ilmoittauduimme ensi vuoden Tukholman maratonille, ja niinpä vuoden alusta alkaa vielä kovempi rynnistys ja entistä systemaattisempi harjoituskausi. Ensi vuonna on suunnitelmissa juosta 3-4 maratonia ja muutama lyhyempi kilpailumatka.
Toisinaan isä ja poika tekevät lenkkejään erikseen, mutta sunnuntailenkki ja viikoittainen vauhtilenkki on yleensä yhteinen. Jarmo toteaa, että poika on hyvä säätelemään hänen vauhtiaan.
– Olemme osallistuneet jo moniin kilpailuihin ja yleensä Erkki on ollut minua nopeampi. Tämän vuoden Pirkan hölkässä kävi kuitenkin toisin päin, kun poikaan iski pistos. Ehdin jo huolestua, että mihin se poika jäi, kun lähes 30 km asti olimme juosseet koko lailla samaa vauhtia.
Myös maraton on jo molemmilla miehillä takanapäin. Varalan juhlamaratonilla viime elokuussa Erkin aika oli 4.01,36 ja isä-Jarmon hiukan hitaampi eli 4.02,59. Kunnioitettavia aikoja molemmat.
– Harrastan vaimon ja pojan kanssa myös kulttuuritapahtumissa kuten teatterissa, oopperassa ja konserteissa käymistä. Ne yhdessä juoksuharrastuksen kanssa antavat koko perheelle monia mielenkiintoisia arvokokemuksia. Vaimo tukee ja kannustaa minua ja poikaa ja on yleisön joukossa, kun osallistumme eri juoksukilpailuihin.
Erkki Rintala on vielä sen verran nuori ja vetreä mies, ettei juoksuharrastus ole aiheuttanut pahempia murheita. Varalan maratonin jälkeen hänellä tosin oli oikean polven ulkosyrjässä hiukan sanomista, mutta pikku vaiva meni levolla ohi. Jarmo Rintalaa sen sijaan ovat kiusanneet ikävät suonenvedot.
– Emme ole juurikaan käyttäneet ravintolisiä, mutta runsaat puoli vuotta sitten rupesimme syömään Magnesia 350 -nimistä magnesiumvalmistetta. Oli pakko keksiä jotakin, sillä koko viime talvi tahtoi mennä siinä, että oikea etureisi ja kylki olivat koko ajan hirveän kipeitä. Mietin itsekseni, että täytyihän sen jostakin johtua. Yksi syy oli varmaan siinä, että venyttely ei ollut tarpeeksi kontrolloitua tai löin sitä laimin, mutta se ei ollut koko syy.
– Liikunnalliset työkaverini suosittelivat minulle jotakin laadukasta magnesiumvalmistetta. He sanoivat, että magnesium pitää suonenvedot ainakin sen verran loitolla, ettei rupea niin helposti kramppaamaan. Siitä lähtien olemme molemmat Erkin kanssa ottaneet vähintään yhden Magnesia 350 tabletin päivässä, eikä kramppeja ole pahemmin ilmaantunut. Lihakset eivät ole kipeytyneetkään entiseen malliin.
– Haluan kuitenkin painottaa terveen ja monipuolisen ruokavalion merkitystä. Kyytipojaksi tarvitaan silti jotakin muuta, mikä tässä tapauksessa on magnesium. Sen lisäksi on hyvä nauttia varmasti muitakin ravintolisiä, mutta ne on valittava itse kullekin käyttötarkoituksen mukaan. Yhdessä monipuolisen ruokavalion kanssa ne edesauttavat juoksukunnon kehittymistä ja sen ylläpitämistä.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 12-09
Kommentit
Oma kommentti