Tamperelainen Mariel Metsätuomi on kokenut kaksi vakavaa loukkaantumista, jotka ovat jättäneet jälkensä. Etenkin oikea jalka on vihoitellut. Nyt onneksi tilanne on selvästi parempi.
Mariel Metsätuomi, 62, on alun perin kotoisin Porin suunnasta, mutta asuu nykyään Tampereella. Hän on jo eläkkeellä ja sanoo elämänsä aikana tehneensä vähän kaikenlaista, etupäässä kuitenkin toimistotyötä. Eläkkeelle hän kuitenkin siirtyi erään vanhainkodin puutarhatöistä.
Mariel ei halua kertoa tarkemmin, mistä on kysymys, mutta hän sanoo elämäänsä mahtuneen hyvin monta ja monenlaista tragediaa. Suurin murhe on tälläkin hetkellä erään läheisen ihmisen elämä. Ikävyyksiä on ollut myös pankin kanssa, jonka Mariel sanoo vieneen suuren osan hänen säästöistään. Pankki on selitellyt tapahtunutta maailmanlaajuisella lamalla, mutta tätä selitystä Mariel ei ole purematta niellyt.
– Ehkä laulut ovat syntyneet lohdutuksena, hän arvelee. – Yllättäen viisikymppisenä alkoi syntyä omia sävelmiä ja olen myös ruvennut esiintymään. Ihan alkuun säveliä alkoi tulla Saima Harmajan runoihin, mutta viime vuosina on syntynyt myös omia. Niitä tulee aina unen aikana, jolloin minun on pakko nousta ylös, laulaa kasetille ja kirjoittaa sanat muistiin. Nykyään unissa tulee siis myös tekstiä. Jos en jaksa nousta ylös yöllä, en aamulla muista enää mitään.
Mariel esiintyy Tampereella erilaisissa tilaisuuksissa. Hän sanoo olevansa pohjimmiltaan ujo ihminen, mutta sisäinen pakko ajaa lavalle.
Mariel on kaksi kertaa loukannut itsensä pahasti. 1970-luvulla hän joutui auto-onnettomuuteen, missä hän loukkasi päänsä. Päähän tuli iso haava ja aivotärähdys. Marielia on jo vuosikaudet kiusannut vaikea migreeni, joka saattaa olla kyseisestä kolarista peräisin. Hän loukkasi onnettomuudessa myös selkänsä.
– Toinen suurempi tapaturma sattui kymmenkunta vuotta sitten, kun putosin selkä edellä saunan lauteilta. Sikäli minulla oli onni onnettomuudessa, että vammautin vain jalkojani ja lähinnä varpaita, mutta silloinkaan en mennyt lääkäriin. Tämän lisäksi olen loukannut nenäni peräti kaksi kertaa, joten kaikki näyttää olevan mahdollista.
– Kaaduin kerran työmatkalla, kun oli varsinainen pääkallokeli. Vasen käsi jäi alle, ja värttinäluu murtui. Olen tietysti vielä vasenkätinen. Siinä tunsi itsensä kuusivuotiaaksi, kun kaikki oli niin vaikeaa. Käsi oli kipsissä pari kuukautta ja se vaivaa vieläkin, vaikka kaatuminen sattui 70-luvulla.
Mariel menee vasta sitten lääkäriin, kun on ensin yrittänyt hoitaa itseään jollakin muulla tavalla. Hän kertoo takavuosina sattuneesta hoitovirheestä, joka on aiheuttanut valkotakkikammon. Eräällä toisella sairaalareissulla häneltä poistettiin luumun kokoinen sappikivi, mutta seurauksena oli palleatyrä, jonka Mariel arvelee johtuneen suuresta leikkausarvesta. Operaation teki nuori ja kokematon lääkäri, jonka ensimmäinen potilas Mariel sanoo olleensa.
Mariel Metsätuomi on kymmenkunta vuotta sairastanut myös diabetesta, jota hän yrittää pitää kurissa ravitsemuksen avulla. Mariel kuuluu kuitenkin diabetespotilaiden valtakunnalliseen tutkimusryhmään, missä tehdään kaikki mahdolliset kokeet ja testit joka toinen vuosi. Siellä hän keskustelee hoitohenkilökunnan kanssa asioista.
Etenkin Marielin oikea jalka on vihoitellut ja niinpä hän päätti lähteä treenaamaan sitä kuntosalille. Se osoittautui vikaliikkeeksi.
– Menin omin päin johonkin jalkalaitteeseen ja yritin kovasti tehdä jotakin. Kun pääsin kotiin, jalka alkoi turvota hirveästi, muuttui ihan hehkuvaksi ja tuskat olivat hirvittävät. Jalkaan oli tullut laskimotukos, jota podin monta kuukautta. Siinä olivat kaikki mahdolliset sateenkaaren värit mustasta tummansiniseen. Hoidin jalkaani kaalimurskalla, joka auttoikin.
Varsinaisen helpotuksen hän sai kuitenkin Harmonia Oy:n Diasporal-nimisen magnesiumtuotteen ansiosta.
– Olen käyttänyt luontaistuotteita vuosikymmeniä ja näin tätä valmistetta eräässä luontaistuotekaupassa. Rupesin ottamaan yhden pussillisen joka ilta, ja siitä on ollut minulle suurta apua. Diasporal rentouttaa ja ehkäisee kramppeja. Se vilkastuttaa verenkiertoa ja auttaa myös unen saamisessa. Minulla on vaihdevuosien tultua ollut myös nukkumisvaikeuksia.
– Otan Diasporalia säännöllisesti, mutta pidän välillä myös taukoja. Jalka on nyt selvästi parempi, joskin se on vieläkin niin arka, ettei sitä juuri kestä kosketella. Liikkumaan pääsen ihan pelkällä sitkeydellä. Kuntosalille en varmasti enää lähde, mutta nyrkkeily minulle sopisi, hän naureskelee.
– Harrastan itämaista tanssia, mutta siinä jalka ei haittaa. Pääharrastukseni on kuitenkin taulujen teko. Kotini on täynnä omia tauluja. Teen kukkien terälehdistä sommitelmatauluja, mutta myös maalaan ja teen kaikenlaista muutakin. Taideharrastus on minulle hyvin läheinen ja mieluinen asia.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 1-10
Kommentit
Oma kommentti