Vaikka Marja-Leena Värttö on vasta hiukan yli nelikymppinen, taakse ovat jääneet jo sekä imusolmukesyöpä että leukemia. – Ankarat hoidot jättivät jälkensä, mutta onneksi iho pysyy nykyään kunnossa etanaseerumin ansiosta.
Rantsilassa 60 kilometriä Oulun alapuolella asuva Marja-Leena Värttö, 42, sairastui vuonna 2001 non-hodginin lymfoomaan eli imusolmukesyöpään. Hän itse huomasi sairauden ensioireet jo vuotta ennen diagnoosia, mutta ei vielä tuolloin voinut kuvitellakaan, että oli sairastumassa syöpään. Kaulan imusolmukkeet olivat turvoksissa, mutta hän luuli sen johtuvan flunssasta.
– Sitten yksi työkaveri, joka ei ollut nähnyt minua vähään aikaan, alkoi ihmetellä kuihtumistani ja kuivumistani. Rupesin ynnäämään erilaisia vaivojani kuten pientä jatkuvaa flunssaa, sekaisin olevaa vatsaa ja yöhikoilua, joten oli pakko mennä lääkäriin. Parin kuukauden päästä sain syöpädiagnoosin, joka oli aikamoinen järkytys, sillä olin siihen asti ollut täysin terve. Suvussakaan ei ollut syöpäsairauksia.
Sitten alkoivat rankat syöpähoidot. Marja-Leenalle annettiin sytostaatteja kuureittain, mutta hän hakeutui sen lisäksi myös energia- ja kinesiologiahoitoihin ja siirtyi kokonaan kasvisruokaan. Kun Marja-Leena sairastui, hän aloitti sairautensa aikana luontaistuotteiden säännöllisen käytön, koska halusi vahvistaa immuunipuolustustaan.
Toipumisensa jälkeen Marja-Leena kävi luontaishoitajakoulutuksen, jonka jälkeen hän pääsi luontaistuotekauppaan töihin. Viitisen vuotta sitten Marja-Leena hakeutui myös erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan hoitoon Antioksidanttiklinikalle.
– Imusolmukesyöpä saatiin kuriin. Yleensä syöpäsairaudet katsotaan voitetuiksi 10 vuoden kuluttua viimeisten oireitten katoamisesta, mutta kun yhdeksän vuotta oli kulunut, minulle ilmaantui ihmeellisiä vatsakipuja. Niitä hoidettiin alkuun divertikkelitautina, mutta oireet eivät kadonneet.
Rankkoja hoitoja
Vuoden 2009 pääsiäisenä Marja-Leena heräsi rankkaan käsikipuun. Lääkärien mielestä kyseessä oli lihaskouristus, ja hän sai runsaasti kipulääkkeitä. Tutkimusten aikana iholle nousi mustelma, mutta siihen ei silloin kiinnitetty huomiota.
– Kun minulle tehtiin veriseurantatestejä, havaittiin trombosyyttien olevan huolestuttavan alhaalla. Kun normaalisti alaraja on 150, minulla lukema oli yhdeksän. Kun lisätestejä tehtiin, lopputulokseksi tuli se, että joko entinen tauti oli uusiutunut tai sitten minulla oli uusi vakava sairaus. Lopputuloksena oli akuutti lymfaattinen leukemia.
Kukaan ei tiedä, liittyikö leukemia vanhaan sairauteen vai oliko se jotakin vallan uutta. Joka tapauksessa leukemia oli jo edennyt hyvin pitkälle ja vallannut luuytimen. Taas alkoivat rankat sytostaattihoidot, jotka kestivät useita kuukausia. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että oli turvauduttava kantasolunsiirtoon.
– Onneksi rekisteristä löytyi kaksikin eri vaihtoehtoa. Hoidot olivat taas tosi rankkoja, sillä sain sekä sytostaatteja että kokovartalon sädehoitoa. Elimistö meni tietysti sekaisin. Paino nousi 25 kiloa, joten melkein tiedän, minkälaista on olla sumopainijana, Marja-Leena vitsailee.
Vähitellen turvotus kuitenkin alkoi laskea ja veriarvot kohenivat. Vastustuskyky lähti nousuun.
– Nyt minulla on kantasolusiirron ansiosta terveen paperit tästäkin syövästä, sillä viime toukokuussa oli ensimmäinen puhdas näyte, mutta joudun kuitenkin syömään lääkkeitä loppuikäni. Nyt tilanne on kuitenkin hyvä. Olen toistaiseksi sairauslomalla ja keskityn itseni kuntouttamiseen.
Etanaseerumi auttoi iho-ongelmissa
Marja-Leena tunsi jo työnsä puolesta NaturaMedian pari vuotta sitten lanseeraaman Baba de Carasol -etanaseerumin ja hän oli kokeillut sitä jo ennen toista syöpäänsä.
– Ensimmäisenä sarjasta tuli markkinoille kasvovoide. Se pehmensi kasvojen ihoa ja naururyppyjä sekä muita juonteita. Jo ensimmäisten hoitojen jälkeen nenän pieleen nousi couperosaa, mutta sen voide paransi kokonaan. Iho on myös puhdistunut ja maksaläiskätkin ovat rauhoittuneet.
Kantasolusiirron jälkeen Marja-Leena on joutunut käyttämään leukemialääkitystä, joka aiheutti iho-ongelma hartioiden ja selän alueelle. Ihottuma ei varsinaisesti vaivannut, mutta hoitoihin kuuluu, että ihosta on pidettävä hyvää huolta ja on varottava ihon rikkoutumista.
– Muistin silloin, että samaan sarjaan on tullut myös vartalovoide. Huomasin sen tehon ja pehmentävän vaikutuksen jo ensimmäisen kerran jälkeen, ja parin viikon päästä ihottumat olivat kokonaan kadonneet. Olen kokeillut samasta sarjasta myös huulirasvaa, koska minulla on ollut rohtunutta ihoa huulten ympärillä, sekä testannut sarjaan kuuluvaa geeliä, jota olen käyttänyt silmänympärysvoiteena.
Hoitojen aikana Marja-Leenalla oli solisluun alla katetri, josta jäi arpi, ja sitäkin geeli on pehmentänyt. Arpikudos on rauhoittunut ja se on vähitellen alkanut vaaleta.
– Voi sanoa, että käytän nykyään koko sarjaa päästä varpaisiin!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 2-11
respect