Toimittajan ukkovarpaan kynsi pottuili vuosia

Entinen poika kertoi saaneensa perinnöksi taipumuksen sydän- ja verisuonitauteihin. Terveys-Hymyn toimittaja Reijo Ikävalko sai äidiltään isovarpaiden kynsien kasvamisen lihan sisään. Auts!

Vaiva on kiusannut minua jo nuoruusvuosista saakka. Erityisen hankala oli vasemman ukkovarpaan oikea reuna, joka pakkasi kasvamaan lihan sisään, teki mitä temppuja tahansa. Ja kun se pääsi sisälle, se tulehdutti alueen ja oli aivan helvetillisen kipeä ja arka. Vaikka olisin nukkunut pelkkä lakana peittona, joka kerta sattui niin saamaristi, kun varvas osui lakanaan. Kenkien kanssa kulkeminen oli yhtä tuskaa, etenkin talvella.

Vaivaa yritettiin torjua änkemällä pumpulia kynnen alle, mutta homma ei toiminut. Kun olin hiukan yli parikymppinen opiskelijapoika – siis melkein 40 vuotta sitten – tilanne äityi lopulta niin pahaksi, että lääkäri passitti minut Tampereen Keskussairaalaan operoitavaksi.

Kun makasin leikkauspöydällä, luokseni tupsahti paitsi leikkaava lääkäri, oikein professorimies, mutta myös toistakymmentä lääketieteen opiskelijaa. Professori kysyi minulta, saavatko opiskelijat tehdä leikkauksen hänen valvonnassaan. Tulin suostuneeksi ja mutisin, että täytyyhän opiskelijoidenkin joskus harjoitella. Vaikka sitten minulla.

Itse operaatio sujui hyvin, mutta vielä samana iltana ilmaantuivat aivan helvetilliset kivut, jotka tulivat aaltoina. En enää muista, olinko saanut ollenkaan särkylääkettä, mutta sitä olisi joka tapauksessa tarvittu. Yö meni valvoessa ja huutaessa. Varvashan on täynnä hermoja. Vain kerran jälkeenpäin muistan kokeneeni yhtä pahoja kipuja; kun minulta leikattiin selkäydinontelosta kasvain 16 vuotta sitten. Tämä antanee vähän osviittaa Tampereen taannoisesta tuskanyöstä.

Toinen kerta…

Suhtauduin siis aidolla kauhulla mahdolliseen uuteen operaatioon, kun viitisen vuotta sitten myös oikean jalan isovarpaan oikea reuna alkoi kasvaa lihan sisään. Löysin aivan erinomaisen jalkojenhoitajan, Espoon Lippulaivan kupeessa hoitolaa pyörittävän Lena Suomisen, joka onnistuikin kerta toisensa jälkeen laittamaan tallan varpaankynnen alle.

Viiden, kuuden viikon välein käyty torjuntataistelu osoittautui lopulta hänellekin ylivoimaiseksi, ja niinpä hän maaliskuun alussa totesi, että minun olisi parasta hakeutua leikkaukseen. Ajatus ei pahemmin miellyttänyt, mutta Lena tiesi osaavan lääkärin.

– Varaa aika Forumin Mehiläisestä Ilkka Saarelaiselta. En ole koskaan tavannut häntä, mutta olen nähnyt runsaasti hänen kättensä töitä.

Kaiken varalta kysyin kuitenkin asiaa ensin sähköpostitse Saarelaiselta. Vastaus tuli jo seuraavana aamuna:

”Terve, leikkaus voidaan tehdä milloin vain. Operaation jälkeen varpaassa on ompeleet viikon, useimmilta potilailta kivut häviävät sinä aikana, parhaimmillaan joku on ollut pelaamassa jalkapalloa ennen ommelten poistoa. Hankalin tapaus on ollut kivulias viikkoja operaation jälkeen. Useimmilla tilanne rauhoittuu noin viikon kuluttua. Hinta on hiukan yli 200 euroa, josta tulee Kelalta takaisin ehkä parisen kymppiä. Voit varata ajan numerosta 0104146202 ja sano, että kyseessä on kiilaresektio. En tarvitse ennakkotapaamista.”

Jotta semmoista. Sain ajan tasan viikon päästä tästä ajatustenvaihdosta. Lohduttavista sanoista huolimatta täytyy myöntää, että jonkun verran hirvitti. Tampereen muistot palasivat mieleen.

Syytä ei kukaan tiedä

Ja niin sitten löysin itseni makaamasta selälläni ja varvas ojossa kohti lääkäri Saarelaista. Koska toimittaja on aina töissä, vaikka varvasta leikatessa, pidin koko ajan nauhuria päällä ja häiritsin parhaani mukaan työtään tekevää lääkäriä.

– Kukaan ei tiedä, miksi varpaan kynnet kasvavat joillakin ihmisillä sisään. Näin tapahtuu kaiken ikäisille, sekä miehille että naisille, eikä sillä ole vaikutusta, kuinka kynnet on leikattu.

– Aiemmin väitettiin, että tätä ilmiötä tapahtuu herkemmin silloin, kun kynnen reunat leikataan alas eikä suoraan, mutta se ei pidä paikkaansa. Ennen väitettiin asian johtuvan myös naisten kapeista korkokengistä, mutta tätä esiintyy miehilläkin vaikka kuinka paljon, ja erityisesti urheilijoilla. Oikeaa ja selvää syytä ei ole, vaikka olettamuksia on runsaasti.

Ilkka Saarelainen on todellinen kiilaresektioiden pioneeri, sillä hän aloitti niiden tekemisen jo vuonna 1986 ollessaan Tilkassa varusmieslääkärinä. Siitä on siis aikaa jo 25 vuotta.

Nyt hän kävi oikean ukkovarpaani kimppuun. Varpaassa on neljä hermoa, jotka hän puudutti kaikki.

– Leikkaus kestää viisi minuuttia, jos kaikki menee ok. Pysäytän nyt ensiksi verenkierron tästä varpaasta ja sitten ruvetaan hommiin. Tämä leikkaustekniikka on ikivanha keksintö, joskin sitä on vähän välillä muunneltu.

Eipä astuta varpaalle!

Alkaa aikamoinen rouskutus.

– Joko tuntuu, kysyy Saarelainen.

– Jaa että mikä? Pitäisikö tuntua?

– Toivon mukaan ei. Muuten alkaa kohta hirveä huuto ja elämä.

Varvas on siis puutunut. Saan kuunnella mielenkiintoista narinaa, jota kynttäni sahaava veitsi pitää. Eikä aikaakaan, kun narskutus loppuu ja Saarelainen rupeaa ompelemaan haavaa kiinni. Tarvittiin neljä tikkiä, jonka jälkeen hoitaja teki varpaasta paketin. Kumma kyllä jalka mahtui vielä kenkäänkin.

– Jatkohoito on helppoa kuin lapsen teko, Saarelainen iloitsee.

– Kirjoitan sinulle antibakteerista voidetta, jottei haava-alue infektoidu, ja sitten vaan sideharsoa muutama kierros päälle. Mitään ei tarvitse erityisesti välttää – paitsi sitä, ettei kukaan astu leikatulle varpaallesi.

Läpsyttelin kotiin, otin muutaman kasisatasen kipulääkkeen, mutta edellisen operaation kaltaisia särkyjä ei nyt ilmaantunut. Koko keikka sujui tosi pienillä kivuilla, ja suihkuttelin kiltisti varvasta päivästä toiseen viitisen minuuttia aamuin illoin. Se vasta järkevää touhua onkin.

Talvella riski on suurempi

Viikon päästä menin otattamaan tikit pois. Itse leikkaushaava oli parantunut hyvin, mutta niiden alapuolelta oli varpaan nahka kynnen alapuolelta ikävästi revennyt muutaman millin mittaiseksi punoittavaksi kraateriksi. Se oli sen verran pahan näköinen, että tikkejä poistanut hoitaja kutsui Saarelaisen paikalle.

– Kudosturvotus operaatioalueella aiheuttaa haavan irvistyksen. Näitä sattuu aina joskus, vaikka onkin suhteellisen harvinaista. Ei silti tarvita edes antibioottihoitoa, ellei haava ala märkiä. Jatkat vain varpaan suihkutusta ja antibakteerisen voiteen käyttöä. Yleensä nämä paranevat alle viikossa.

– Menossa on muuten aivan normaali haavan paraneminen. Talvella, kun joudutaan käyttämään hiostavia talvikenkiä, infektioriski on aina suurempi, joten lähipäivät näyttävät, kuinka tulee käymään.

Jatkoin siis sitkeästi ukkovarpaani suihkutusta, ja kun kaksi viikkoa operaatiosta oli kulunut, revennyt nahka oli kasvanut lähes kokonaan umpeen. Itse leikkauskohdassa ei ollut enää kuin lievää kipua, mutta hyvin lievää sellaista.

Joten ehkä tästä sittenkin selvitään hengissä. Ja jos selviän, ukkovarpaan kynsi ei enää kiusaa. Taidan suositella muillekin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 7-11