Pirjo löysi avun särkyihin ja kolotuksiin

Pirjo Lindqvist on vaikeasti näkövammainen, hänellä on keliakia, hänellä on yliliikkuvat nivelet ja hän potee myös nivelrikkoa. Silti hän on säilyttänyt valoisan elämänasenteen ja huumorintajunsa.

Kun Kotkassa asuvalta Pirjo Lindqvistiltä, 68, kysyy, mistä hän on kotoisin, hän haluaa aivan erityisesti painottaa olevansa kymiläinen. Lapsuuskoti oli Kymin asemalla. Pirjo työskenteli tarjoilijana ja viinikassana, kunnes hän joutui heikentyneen näkönsä vuoksi vain nelikymppisenä jäämään eläkkeelle. Tuolloin elettiin vuotta 1983.

Jo aiemmin samana vuonna Pirjo oli yllättäen jäänyt leskeksi. Aviomies ja neljän lapsen isä menehtyi äkilliseen sydäninfarktiin vain 41-vuotiaana. Pirjo arveleekin, että surut ja murheet nopeuttivat myös hänen näkönsä heikkenemistä.

–  Kyse on suvussa kulkevasta geenistä, hän selvittää.

– Nuorimmalle veljelleni tuli sama sairaus, mutta kahdelle muulle veljelle ei. Sairaus on retinitis pigmentosa, joka on eräänlainen harvinainen silmänpohjan rappeuma. Kun silmissä on sekä sauvoja ja tappeja, ne alkavat tuhoutua ihan itsestään.

Pirjolla on kolme tytärtä ja poika, joilla on yhteensä kahdeksan lasta, kolme poikaa ja viisi tyttöä. He kantavat samaa geeniä, mutta kenelläkään ei ole vaaraa – paitsi periaatteessa sitten, jos kumppaniksi sattuu toinen samaa geeniä kantava, mutta silloinkaan Pirjon mukaan tauti ei välttämättä puhkea. Pirjon lastenlasten ikähaitari on 13–26, joten hän on ehtinyt nähdä nuorimmatkin vauvana. Nykyään mummi tunnistaa heidät äänestä ja käsikopelolla.

– He ovat aivan ihania. Pistä sinne, että mummi harrastaa lastenlapsia!

Lukuharrastus jäi

Pirjo arvelee kärsineensä huonoista silmistään aina kouluvuosista lähtien.

– Kun koulussa näin kartan, se oli minulle ihan selvä juttu, mutta kun menin kartan viereen eli aivan lähelle, en enää nähnyt yhtään mitään. Luulin olevani tosi tyhmä. Joskus 80-luvun alussa menin silmälääkäriin, joka passitti minut tarkempiin tutkimuksiin. Minulle sanottiin, että nyt on työt tehty, mitä en ollut lainkaan uskoa, mutta uskottava se oli. Kun näkökenttä on normaalisti 180 astetta, minulla se oli enää neljä astetta.

Tuolloin Pirjo vielä näki lukea, mutta sitten näkö alkoi pikkuhiljaa kadota.

– Viimeksi pystyin lukemaan lehteä 15 vuotta sitten, mutta silloinkin minulla oli käytössäni hirmuisesti suurentava kone. Olen aina ollut kova lukemaan, ja ehkä minulla oli joku aavistus siitä, että näkö joskus vielä menee kokonaan, koska usein yhden maissa töistä tullessani rupesin vielä lukemaan.

Jos menossa oli hyvä kirja, Pirjo saattoi lukea neljään asti aamulla.

– Telkkaria katson vieläkin, sillä siitä erotan vielä hahmot, vaikka en enää kasvoja. Onneksi telkkarissa on nykyään mahdollisuus puhekäännöksiin. Käytännössä olen kuitenkin täysin sokea, vaikka joskus näen jotakin hyvinkin tarkasti ja saatan jonkun tunnistaakin, jos sattuu hyvä päivä, hyvä valo ja jos olen oikein hyvin levännyt. Värejä en oikeastaan näe.

Hierontavoide rentouttaa

Pirjo ei ole sokeutumisestaan katkera, sillä hän sanoo viisaasti, ettei se auta. Elämässä on hänen mukaansa paljon muutakin. Onneksi hän on löytänyt rinnalleen uuden elämänkumppanin, jonka kanssa on pidetty yhtä jo 26 vuotta.

Pirjolla todettiin 16 vuotta sitten myös keliakia, mutta hän korvaa kotimaiset viljat riisijauholla, ja hän saa B12-vitamiinipiikin kerran kuussa. Keliakia pysyy näillä konsteilla hyvin kurissa. Eikä tässä vielä kaikki. Hänellä on myös yliliikkuvat nivelet, mikä taas aiheuttaa sen, että lihasten täytyy olla hyvässä kunnossa. Pirjolla on todettu myös nivelrikko, joka on iskenyt sekä käsiin, jalkoihin että varpaisiin.

Lääkäri totesi jo 15 vuotta sitten, ettei näihin vaivoihin auta muu kuin puukko, mutta Pirjo lupasi etsiä omat linjat ja hoitaa itse itsensä.

– En ole nykyään muistanut koko nivelrikkoa, kun se ei ole moneen vuoteen ilmoitellut itsestään. Olen keittänyt inkiväärinjuurta ja pelannut hieromavoide Relaxantin kanssa. Se on todellinen lihastenrentouttaja. Relaxant löytyi jo kymmenkunta vuotta sitten, kun luontaistuotepuolta aktiivisesti seuraava tyttäreni oli jostakin lukenut uudesta valmisteesta ja soitti, että nyt äiskä löytyi vissiin semmoinen voide, että sun kantsis kokeilla.

Se oli todellinen löytö, sillä särkylääkkeet eivät sovi Pirjolle.

– Jos illalla esimerkiksi käsiä alkaa särkeä, sivelen sitä nukkumaan mennessä, ja aamulla kun herään, kivut ja tulehdukset ovat poissa. Kaikille uusille kokeilijoille annankin sen niksin, ettei sitä kannata sivellä pelkästään siihen kohtaan, esimerkiksi polveen, mikä on kipeä, vaan selvästi laajemmalle alueelle.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Markus Männistö

Terveys-Hymy 11-11