Miia Luomanmäki on saanut sukuperintönä helposti palavan ja herkän ihon, kasvoihin alkoi tulla myös couperosaa. Hän yritti saada sitä peittoon konstilla jos toisella, mutta viimein hän keksi sopivan valmisteen.
Miia Luomanmäki, 34, on alun perin kotoisin Porista, mutta opinnot veivät porilaislikan Turkuun. Hän on valmistunut luonnontieteiden kandidaatiksi pääaineenaan kemia, mutta kemistiä hänestä ei koskaan tullut. Kauneudenhoitoala ja kosmetiikka kiinnostavat enemmän, mutta Miia toivoo kemian osaamisesta olevan apua myös kauneudenhoidon ja kosmetiikkateollisuuden puolella. Nehän eivät ole kovin kaukana toisistaan.
Miia suorittaa tänä syksynä Kauneudenhoito ja tuoteneuvonta -tutkinnon. Hän aloitti kesällä alaan kuuluvan työharjoittelun ja toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä kosmetiikka-alan asiantuntijaksi ja kouluttajaksi. Oma firma ei kangastele mielessä ainakaan toistaiseksi, sillä alalla tuntuu riittävän töitä muidenkin palveluksessa. Kemian työpaikkoja on markkinoilla selvästi vähemmän, mutta niin kauan kuin naisia maailmassa riittää, kauneudenhoitobisnes kukoistaa.
Miialla on mielenkiintoinen tausta, sillä hän toimi nuoruudessaan monta kesää maatalouslomittajana. Hän on ehtinyt työskennellä myös kemian teollisuuden palveluksessa Kemira Pigment Oy:ssä ja lääketehdas Leiraksella.
Miialla ei ole omaa perhettä, mutta kun tätä juttua tehtiin, kysymys hänen seurusteluistaan tuotti mattinykäsmäisen vastauksen: ehkä seurustelen, ehkä en. Vastaus kallistuu kuitenkin selkeästi ensiksi mainittuun suuntaan. Aika näyttää.
”Tosi herkkä iho”
Koska Miia on vielä nuori nainen, mitään pahempia terveysongelmia ei ole. Selkä sentään vihoittelee aika ajoin.
– Siellä on vanhoja välilevyn pullistumia, hän selvittää.
– Olen aikoinani ollut aktiiviurheilija ja lajini oli pikajuoksu. Lopetin urani selkä- ja erilaisten muiden urheiluvammojen takia reilut 10 vuotta sitten.
Miia olikin aikamoinen pikakiituri, sillä 100 metriä taittui parhaimmillaan aikaan 12,83. Hän ei koskaan osallistunut Kalevan kisoihin, mutta vielä tänäkin vuonna tuolla ajalla oltaisiin vahvasti mukana, mahdollisesti jopa finaalissa.
Mialla on koko ikänsä ollut myös erittäin herkästi auringossa palava iho. Vaikka hän on yrittänyt suojautua aurinkorasvojen avulla, palamista on sattunut monta kertaa kesässä. Ilman aurinkorasvoja hän ei uskalla kesäisin tulla ulos ollenkaan.
– Kasvoissa on ollut myös kestävää punoitusta, ja joskus 25-vuotiaana huomasin ensimmäiset couperosan merkit poskipäissäni, nenän pielissä ja nenän päällä. Vuodenajoista pahin on talvi ja kylmyys, myös sauna on tosi hankala juttu.
Miia huokaa kyseessä olevan sukuvika.
– Täytyyhän kotoa jotain perintöä saada. En ole käynyt kasvo-ongelmieni takia ihotautilääkärissä, mutta kosmetologille olen asiasta puhunut.
Pakkanen punastuttaa
Poskissa näkyvät katkenneet verisuonet ovat harmittaneet eniten, ja jos Miia tulee saunasta tai pakkasesta sisään, asiasta on kuulunut joskus kauhistelevia kommentteja.
– Ihmiset eivät varmaan ole tarkoittaneet sillä mitään pahaa, mutta olen minä itsekin asiasta tietoinen. En itse varmaan naamaani joka päivä näekään, hän tuhahtaa.
Miia on yrittänyt saada poskiensa punoitusta peittoon meikki- ja pohjustusvoiteilla. Aika hyvin se on onnistunut, mutta ei aivan kokonaan. Aikamoisista maskeista on kuitenkin ollut kysymys.
Alan ammattilaisena Miia kiinnostavat kaikki uutuudet, ja niinpä hän innostui asiasta heti, kun rovaniemeläisen Detrian arbutiini tuli markkinoille kymmenkunta vuotta sitten.
– Kun huomasin saaneeni pysyvän ja iki-ihanan sukulahjan, joka ei lähde millään pois, vaikka kokeilin kaikenlaista parikymppisestä alkaen, luulin pelin jo menetetyksi. Kuvittelin joutuvani loppuelämäni elämään sen kanssa ja että se vain pahenee vuosien myötä. Että toivoa ei ole ja etten voi käytännössä tehdä asialle yhtään mitään. Ei muuta kuin maskia naamaan vaan.
Mutta sitten Miia alkoi kokeilla arbutiinia, ja se on auttanut häntä valtavasti.
– Sen avulla olen saanut couperosan kuriin. Käytän nykyään kaikkia neljää Detrian arbutiinituotesarjaan kuuluvaa valmistetta: seerumia, päivä- ja yövoidetta sekä silmänympärysvoidetta. Tunnen saavani entistä paremmin apua, kun käytän niitä kaikkia säännöllisesti.
Taaksejäänyttä elämää
Jos Miia pitää vähänkin taukoa, couperosaa alkaa taas puskea esiin.
– Nyt erityisesti seerumin ansiosta minun ei tarvitse enää käyttää hirveitä pakkeleita vaan pystyn meikkaamaan luonnollisesti. Muutenkin ihon sietokyky on parempi kuin ennen. Arbutiini on antanut minulle runsaasti uutta toivoa.
Miia sanoo, että seerumi tehoaa parhaiten, jos sitä sivelee iholle aamuin illoin. Kun hän käytti sitä vain kerran päivässä, vaikutus ei ollut aivan toivottu. Hän varoittelee kuitenkin, että vie ainakin kuukauden päivät, ennen kuin arbutiinin vaikutus couperosaan alkaa näkyä. Neljä viikkoa on hänen mukaansa aika, jolloin iho normaalistikin uusiutuu. Mitään ei siis tapahdu tässä ja nyt.
– Myös sisareni on saanut arbutiinista apua omiin iho-ongelmiinsa, vaikka hänellä on aivan erityyppinen iho kuin minulla. Hänen ihonsa on paljon paksumpi. Hän on käyttänyt arbutiinia nenän ympäristöön, sillä se on ainoa paikka, missä hänellä on couperosaa.
Vapaa-aikanaan Miia kävelee, harrastaa kuntosalia ja hän on myös innokas penkkiurheilija. Satasen juoksut on kuitenkin juostu, sillä selkä tekee tenän.
– Ne ovat vähän jääneet, hän nauraa.
– Toki tekisi mieli joskus kokeilla, kuinka satanen vielä kulkisi, mutta kyllä pikajuoksut ovat selän takia jo taaksejäänyttä elämää.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Roni Lehti
Terveys-Hymy 9-12
Kommentit
Oma kommentti