Päivi Lundvall on kärsinyt pitkään ikävästä migreenistä. Samaan pakettiin kuuluvat myös iskiasvaivat. – Onneksi olen nyt saanut uuden lääkityksen, joka tehoaa aika hyvin, ja suurena apuna on ollut myös kotimainen hierontavoide.
Rovaniemeläinen Päivi Lundvall, 46, on tällä hetkellä virkavapaalla Lapin ely-keskuksen luonnonsuojeluosaston päällikön virasta. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, pääaineena biologia, ja hän on tutkinut muun muassa lintuja. Vuoden virkavapaansa aikana hän on opiskellut sen verran tehokkaasti, että hän on saamassa valmiiksi hallintotieteiden maisterin tutkinnon, ja parhaillaan hän tekee lopputyötä eli gradua. Yksi tohtorin hattu ei siis hänelle taida riittää.
– On niin kiva tutkia kaikkea. Olen saanut hallintotieteisiin liitettyä hevosavusteisen johtamisvalmennuksen, hän kertoo tyytyväisenä.
Päivi on käynyt syntymässä Turussa, mutta on kasvanut ja opiskellut Jyväskylässä sekä Turussa. Lapissa hän on kuitenkin asunut jo yli puolet elämästään. Hän tuli Utsjoelle vuonna 1990 ja asui siellä kymmenen vuotta ennen kuin päätyi Rovaniemelle.
Päivin huusholliin kuuluu avomies ja kaksi melkein aikuista lasta, 18-vuotias poika ja 16-vuotias tytär. Avomies on ammatiltaan puuseppä ja kirvesmies, restaurointialan ammattilainen, joka kunnostaa vanhoja rakennuksia.
Maalaistalon elämää
Päivillä itselläänkin on käden taitoja, ja hän nimitteleekin itseään villahulluksi.
– Värjään luonnonmateriaalilla villalankoja ja työstän villaa kutomalla ja virkkaamalla ja kangaspuilla ja käsin ja kaikin mahdollisin tavoin, hän nauraa.
Edellä oli jo lyhyesti puhetta hevosista. Jotta pariskunnan aika ei tulisi pitkäksi, heillä on myös yksi kokonainen hevonen, yksi neljäsosa ravihevosesta sekä kolme koiraa.
– Islanninhevonen Fiia on sellainen, jolla ratsastetaan ja joka toimii lemmikkinä ja ruohonleikkurina. Koirat ovat kymmenvuotias, susikoiran kokoinen uroksenjärkäle hovawart Wallu, sitten on nuori porokoiranarttu Unna ja kolmas on karhukoira Kati. Meillä on Kemijärven suunnalla vanha maalaistalo, jota olemme pikkuhiljaa kunnostaneet ja korjanneet, ja siirrymme sinne, kun lapset lähtevät omille teilleen. Sitten laajennamme repertuaariamme ja otamme vielä lampaita ja kissan.
Mitä Päivin hevosiin vielä tulee – siis kokonaiseen ja neljäsosaan – ne ovat Rovaniemen Marraskosken Kontojärvellä Anne-Mari ”Ansku” Tirroniemen ja hänen miehensä Tapani Enbusken hyvässä hoivassa. Kerroimme Anskun tallista elokuun Terveys-Hymyssä.
Vaikea migreeni
Päivin migreeni oli hiljattain niin paha, että hän oli sairauslomalla reilun vuoden. Se aiheutuu niskarangan kulumista, mutta nyt vaivoihin on löytynyt kohtuullisen hyvä lääkitys.
– Niska- ja migreenivaivoihin on ehditty kokeilla jo vaikka mitä, mutta nyt tuntuu aika hyvältä. Parin kuukauden välein haen myös botox-piikkejä niskaan ja pääkallon lihaksiin. Näissä ympyröissä olen tutustunut myös hierontavoide Relaxantiin, jota olen käyttänyt siitä lähtien, kun se yli 10 vuotta sitten tuli markkinoille.
Päivin migreenitapumus on kuulemma hänen omaa keksintöään, mutta valitettavasti se näyttää siirtyvän myös hänen lapsiinsa. Myös istumatyöstä peräisin oleva iskias on ollut hänen riesanaan.
– Ensimmäiset migreenioireet ilmenivät jo teini-iässä, mutta hiukan yli kolmekymppisenä se diagnosoitiin migreeniksi ja kun jäin ensimmäisen kerran pitemmälle sairauslomalle, sitä ruvettiin tutkimaan ja kuvaamaan tarkemmin. Silloin huomattiin kulumat.
Relaxant on kuitenkin osaltaan tuonut apua.
– Se on ollut tosi myönteinen tuttavuus. Se helpottaa oloa yhdessä särkylääkkeiden kanssa. Jos tilanne on oikein paha, laitan sitä oikein kunnon kerroksen ja teen siitä hauteen, ja kun sen laittaa yöksi, se vaikuttaa mielestäni aivan selvästi.
Apua myös eläimille
Islanninheppa Fiia tuli viime kesänä maalle ja alkoi asua sitä varten kunnostetussa kesänavetassa. Sen pärekatto ulottuu aika alas, jolloin heppa keksi, että kun leuan alustaa kutittaa, tuoreisiin päreisiin sitä on kiva raapia. Niinpä se sai raavittua leuan aluksensa rikki niin tehokkaasti, että sinne kehittyi kämmenen kokoinen lohenpunainen läntti, josta kaikki karvat ja pintaiho oli kokonaan lähtenyt pois.
– Se oli mielestäni niin pahan näköinen, että kysyin eläinlääkäriltä neuvoa. Hän suositteli Detria Animal -sarjaan kuuluvaa Hoitoseerumi-suihketta, ja kutina loppui sen avulla heti. Hevonen antoi leuan aluksen olla rauhassa, siihen kasvoi vuorokauden aikana uusi rupi päälle ja vaiva parani.
– Sen jälkeen aina kun huomasin, että sille alkoi jonnekin tulla kutiseva hyönteisten syönnöskohta, olen laittanut samaa tuotetta ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Se kuuluu jatkossakin ehdottomasti tuotevalikoimaamme. Sama juttu, jos koirilla on ollut jotain kutinajuttuja.
Kun yhdellä koirista oli keskikesällä korvatulehdus ja korvaa kutitti kovasti, Päivi käytti samaa konstia. Antibiootit paransivat tulehduksen ja hoitoseerumi auttoi kutinaa ja vaiva parani nopeasti.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Timo Lindholm
Terveys-Hymy 10-13
Kommentit
Oma kommentti