Markku sai kumpaankin lonkkaan tekonivelen

Markku Turunen sai syntyessään geeniperinnön, josta ei olisi ollut niin väliksi: kolmelle lähisukulaiselle  on jouduttu asentamaan lonkkiin tekonivelet, ja sama kohtalo iski myös hänelle.

Nurmeksessa syntynyt ja siellä edelleen asuva Markku Turunen, 47, hakeutui ensimmäisen kerran kipujensa vuoksi ensiapuasemalle eräänä lokakuisena aamuna vuonna 2000. Hän oli tuolloin vasta 34-vuotias.

– Ensimmäiset oireet ilmaantuivat vähitellen molempiin lonkkiin. Liikkeisiin tuli rajoituksia ja paikat kipeytyivät. Tuona aamuna tilanne oli jo niin paha, etten ollut päästä sängystä ylös. Siitä se kolme vuotta kestänyt rumba sitten alkoi, ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2003 minulle viimein myönnettiin työkyvyttömyyseläke.

Markku on poikamies eikä hänellä ole lapsia. Hän oli työelämässä yleismies Jantunen, joka teki sekalaisia pätkätöitä puistopuolella sekä Nurmeksen kaupungille että paikallisella golfkentällä. Kouluja hän ei ehtinyt käydä peruskoulua enempää.

– Huonot lonkat ovat sukuvika. Ne kuluvat ennen aikojaan. Sairaus voi iskeä muihinkin niveliin.

Lisää kyytiä lonkille

Markku on siis ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo tasan 10 vuotta. Hänelle tehtiin tekonivelleikkaukset kuitenkin vasta vuonna 2010. Ensiksi uusittiin vasen lonkka kesäkuussa ja puolta vuotta myöhemmin oikea.

– Hyvä oli, että sain uudet lonkat, sillä en päässyt enää edes polkupyörällä liikkeelle. Tosin leikkaukset siirtyivät peräti viisi kertaa, sillä minulla oli jonkinlainen tulehduskierre. Mutta kun leikkaukset tehtiin, ne onnistuivat hyvin. Ei ole tarvinnut katua, että lonkat on uusittu.

Markku on toipumisensa jälkeen antanut uusille lonkilleen hurjaa kyytiä. Hän alkoi liikkua ja pitää myös liikuntapäiväkirjaa jo ensimmäisen tekoniveloperaation jälkeen eli kesäkuun puolivälissä 2010.

Joku voisi nyt ihmetellä, kuinka kauan uudet nivelet kestävät kovaa kulutusta ja mitä lääkärit sanovat. Markulla on vastaus valmiina.

– Liikuntapäiväkirjan pito lähti ihan minusta itsestäni, kukaan ei pakottanut tai ehdottanut sitä. Eikä kukaan osaa sanoa, kuinka kauan nivelet kestävät, mutta sekä lääkäri että fysioterapeutti ovat yllyttäneet pitämään liikuntaa yllä. Kukaan ei ole kieltänyt. Teen tätä ihan omien voimieni ja tuntemusteni mukaan. Ei silti pidä itseään kipeyttää liialla liikunnalla.

Ei enää marjastamaan

Markku on kuitenkin sitä mieltä, että vierivä kivi ei sammaloidu. Hän sanookin olevansa koko ajan liikkeessä. Mitään lääkitystä hänellä ei ole.

– Joitakin rajoituksia toki on. Raskaiden esineiden nostamista ja kantamista oli syytä välttää leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen voi kantaa satunnaisesti noin viiden kilon taakkoja, mutta kahtakymmentä kiloa ei saa ylittää. Suositellaan myös juoksemista tai reipasta kävelyä tasaisella ja lujalla alustalla maastossa hyvillä ja tukevilla kengillä.

Jokapäiväisessä elämässä uusista tekonivelistä ei ole mitään haittaa. Lähin kauppa on vain 300 metrin päässä, ja jos ostamista on vähän enempi, Markku tekee reppunsa kanssa useamman reissun.

– Olen kuitenkin pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeellä enkä lähde enää edes marjametsälle. Ei siinä tarvitse kuin johonkin kuoppaan polkaista ja vääntää raajansa.

Markulla on terveisiä myös niille, joilla tekonivelen leikkaus on edessä.

– On oltava vain sinnikäs, ja liikuntaa on syytä pitää koko ajan yllä. Ei saa jäädä paikoilleen. Ennen leikkaukseen menoa olisi myös hyvä ottaa selvää leikkausasioista. Mitä enempi tietää, sitä parempi.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Esa Pesonen

Terveys-Hymy 12-13