Saksassa jo 30 vuotta asunut Taina Pulkkinen-Kotowski elää työ -ja harrastuskiireiden täyttämää perheellisen nykynaisen elämää. Ei ihme, että stressi silloin tällöin puskee päälle. – Nyt kuitenkin olen saanut siihen helpotusta, hän toteaa.
Merkonomiksi valmistuttuaan Taina Pulkkinen, 52, lähti aikoinaan hiukan yli parikymppisenä Jyväskylästä Frankfurtiin saksalaiseen pankkiin harjoittelijaksi. Alun perin pestin piti kestää vain vuoden, mutta sitten sitä pidennettiin, ja lopulta Taina sai vakituisen työpaikan.
Taina ei nykyään enää työskentele pankissa. Hän vaikuttaa sisäänostajana yrityksessä, joka valmistaa paperiliimateippejä pakkausteollisuudelle. Tainan firma valmistaa myös pieniä koneita liimateippien käyttämiseen. Yritys sijaitsee 15 kilometriä Frankfurtin keskustasta.
Taina tekee pitkiä työpäiviä, sillä hän on työmaallaan jo aamuseitsemän jälkeen ja lähtee kotiin vasta iltapäivällä neljän maissa.
Taina tapasi Frankfurtissa myös aviomiehensä, englantilaisen Peter Kotowskin, 55. Peterillä on puolalaiset sukujuuret. Hänen isänsä jäi toisen maailmansodan melskeissä saksalaisten sotavangiksi, ja kun jenkit vapauttivat hänet, hän sai mahdollisuuden lähteä joko Amerikkaan tai Englantiin. Hän valitsi Englannin, meni siellä brittinaisen kanssa naimisiin ja sai neljä lasta, joista Peter on yksi.
Kansainvälisyyttä
Peter on alkuperäiseltä koulutukseltaan kokki, ja hän oli niissä hommissa Englannissa jonkin aikaa, kunnes sai töitä Frankfurtista, missä hän lopulta toimi ravintolan johtajana. Isot monikansalliset yhtiöt pitivät siellä palavereja, ja niinpä yksi amerikkalainen firma onnistui houkuttelemaan Peterin heille töihin.
– Hän on ollut siellä niin kauan kuin minä olen hänet tuntenut, Taina kertoo.
– Hän myy amerikkalaisille sotilaille autoja ja moottoripyöriä ja on Harley-Davidsonin tuotepäällikkö. Meillä ei ole kotona harrikkaa, mutta sitä saisi käyttää milloin haluaa. Kumma kyllä kumpikaan meidän pojista ei ole hankkinut edes moottoripyöräkorttia.
Pariskunnan pojat ovat tällä hetkellä 24-vuotias Kevin ja 20-vuotias Timothy. Taina itse on Suomen kansalainen ja niin ovat pojatkin, mutta pojilla on myös Saksan kansalaisuus. Heillä olisi periaatteessa mahdollisuus kolmanteenkin eli Englannin kansalaisuuteen, mutta sitä ei sallita, koska kansalaisuuksia saa olla vain kaksi.
– Jos on suomalainen äiti, lapset ovat automaattisesti Suomen kansalaisia, Taina selvittää.
Siteitä Suomeen
Molemmat pojat ovat pienestä asti harrastaneet amerikkalaista baseballia ja he pelasivat Hessenin aluejoukkueessa jo 12-vuotiaana.
– He hakivat ja saivat Saksan kansalaisuuden 13-vuotiaana. Meillä on kotikielenä sekä saksa että englanti, mutta pojat puhuvat myös suomea, vanhempi nuorempaa paremmin.
Pojat pelasivat nuorempana baseballin lisäksi myös jääkiekkoa, mutta sitten baseball vei mennessään. Kevin kuuluu jopa Saksan maajoukkueeseen. Kumpikaan ei vielä ole löytänyt elämänuraansa, mutta nuorilla miehillä on siihen vielä aikaa.
– Vanhempi pojista oli puoli vuotta pelaamassa Australiassa. Hän opiskeli ja pelasi baseballia myös vuoden USA:ssa, ja hakee tällä hetkellä uutta opiskelupaikkaa Saksasta. Nuorempi pitää niin sanotun vapaaehtoisen sosiaalisen vuoden ja tekee seuralle töitä. Samalla hän etsiskelee sopivaa opiskelupaikkaa.
Tainalla on edelleen tiukat siteet Suomeen. Äiti elää, veli asuu Helsingissä ja ystäviä on paljon. Niinpä hän pyrkii käymään täällä vähintään kerran vuodessa.
Stressi helpottaa
Taina kuuluu poikiensa baseballseuran johtokuntaan ja toimii kaikkien kotipelien järjestäjänä.
– Se tarkoittaa kymmentä eri joukkuetta. Aikaisemmin harrastin myös ratsastusta ja minulla oli oma hevonen, mutta sitten luovuin siitä ja olen vähentänyt myös ratsastusta. Meillä on kultainen noutaja Ben, jonka kanssa teen joka ilta kolmen vartin kävelylenkin.
Kun kaiken lisäksi Taina tekee töissä pitkää päivää, alkoi uupumus tosissaan tulla kuvaan mukaan.
– Sitten kuulin ystävättäreltäni Target1-nimisestä uutuustuotteesta. Ajattelin, että kokeillaan sitä, vaikka minulla ei ollut aiempia kokemuksia luontaistuotteista.
Taina alkoi ottaa tammi-helmikuussa yhden tabletin aamuin illoin. Hän myöntää suoraan, ettei odottanut valmisteelta mitään sen kummempaa, mutta vähitellen hän huomasi stressinsä ja uupumuksensa helpottaneen.
– Vaikka asiat kasaantuivat, stressiä puski päälle ja vaikka eteen tuli asioita, joista aiemmin olisin saattanut todella hermostua, nyt tilanne muuttui. Vaikka nykyään jotkut asiat ovat vaikeita ja stressaavat, olo on jotenkin sellainen, että ihan kuin harmit menisivät jotenkin minun ylitseni. Vaikka jotkut jutut ottavat päähän, ne eivät jää päälle. Mikään muu elämässäni ei ole muuttunut, joten pakko tämä kaikki on laittaa Target1:n ansioksi!
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Taina Pulkkinen-Kotowskin albumi
Terveys-Hymy 7-2015
Kommentit
Oma kommentti