Berninpaimenkoira Bruunolla todettiin jo hiukan yli yksivuotiaana molemmissa etujaloissa synnynnäinen nivelrikko. Bruunon emäntä Maria Björs oli suunnitellut lemmikkiään pulkan vetoon, mutta nivelrikko käänsi suunnitelmat päälaelleen.
Naantalilainen lihamestari Maria Björs, 45, on touhunnut koirien kanssa parikymppisestä asti. Hänellä ei ole suosikkirotua, vaikka hänellä onkin berninpaimenkoiria ollut alusta asti.
– En ole roturasisti vaan olen luonnerasisti, hän viisastelee.
– Kaikki rodut ovat ihania, ja joka rodusta löytyy vähemmän sosiaalisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Vietit ovat erilaisia eri roduilla, jolloin ne eivät sovi ihan joka perheeseen, mutta se ei ole koiran vika.
Tämän jutun päähahmo Bruuno täyttää syksyllä viisi vuotta. Bruunon emännästä Maria Björsistä ja hänen harvinaisesta sukunimestään kerrottakoon puolestaan sen verran, että kyllä, Marco Björs on sukua, mutta Marian miehen Timo Björsin, 50 kautta. Marco on telakan hiekkapuhaltimossa työskentelevän Timon serkku.
Maria itse on työskennellyt Mestaripalvissa lihamestarina kolmisen vuotta. Sitä ennen hänellä oli Aputassu-niminen toiminimi, jonka toimenkuvaan kuuluivat koirien hoito, koulutus ja ongelmakoirat. Tätä hommaa Maria teki kuusi vuotta. Vielä sitäkin aiemmin hän vaikutti Naantalin Spar-kaupassa 12 vuotta.
Marialla ja Timolla on kaksi aikuista lasta, 23-vuotias tytär ja 21-vuotias poika, joista tytär on jo lentänyt pesästä. Nykyään huushollissa on miehen ja pojan lisäksi kaksi koiraa ja kaksi kissaa, joten vilskettä riittää yhä.
Kaikkea kokeiltiin
Mutta palataanpa nyt tarinamme pääosan esittäjään Bruunoon. Maria oli suunnitellut Bruunoa pulkan vetäjäksi, mutta koiran ollessa hiukan yli yksivuotias tuli paha pettymys. Sillä todettiin synnynnäinen nivelrikko molempien etutassujen kyynärnivelissä.
– Tottahan huomasin ja ihmettelin, että se käveli jotenkin oudosti ja että koiralla ei kaikki asiat olleet kunnossa. Ihmettelin sen liikunnan jälkeistä jäykkyyttä ja arastelua. Bruunosta tuli koti- ja lenkkikaveri, mutta onneksi se on luonteeltaan aivan ihana. Voi sanoa, että yksi parhaimmista mitä meillä on ollut.
– Saimme eläinlääkärireissun päätteeksi kaksi komeaa särkylääkepurkkia sillä ajatuksella, että niitä sitten tarvittaessa. Bruuno oli tuolloin puolitoistavuotias. Etupään ontuminen oli jokapäiväistä ja taukoamatonta. Kokeilin glukosamiinipillereitä ja -nesteitä sen jälkeen kun nivelrikko diagnosoitiin, mutta tuloksetta.
Koira klenkkasi ja aristi edelleen. Sen oli vaikea nousta ylös ja myös kävely tuotti hankaluuksia.
– Lenkillä se kulki niin kaukana fleksin toisessa päässä kuin vain ikinä pääsi. Sitä ei kiinnostanut leikkiminen meidän toisen bernin kanssa, vaikka tuon ikäisen pitäisi juosta ja riehua täysillä.
Ontuminen loppui
Maria Börs törmäsi vajaat kolme vuotta sitten serrapeptaasista kertoneeseen lehtiartikkeliin, ja se kolahti.
– Mulla on hyvä ystävä, joka otti serrasta selvää ja kertoi hyvät uutiset – eli ettei se ainakaan käy eläinten sisäelinten päälle. Olen näissä asioissa varovainen, sillä minulta on mennyt yksi koira hautaan sen takia, että se sai niin paljon lääkkeitä.
Työkaveri neuvoi, että ensimmäisen viikon ajan kannattaa antaa tupla-annos, jonka jälkeen voi pudottaa yhteen pilleriin päivässä. Bruuno on alusta alkaen popsinut serransa suurella mielihalulla, mutta aikamoisen hämäyksen kautta.
– Meillä isäntä tekee joka aamu ennen kuutta itselleen eväsleivät töihin, ja samalla koirat saavat juustosiivun. Meillä laitetaan serrapeptaasi juustosiivun sisälle eikä Bruuno huomaa mitään.
Serrapeptaasi alkoi silmin nähden toimia.
– Jo ensimmäisen kuukauden jälkeen ontuminen oli vähentynyt 50-prosenttisesti, kahden kuukauden kuluttua 80-prosenttisesti ja lopulta emme enää muistaneet, että se oli joskus ontunutkaan. Viime vuoden kesällä unohdimme hankkia serrapeptaasia, kun lähdimme Lappiin, ja se kostautui. Jo kuukauden kuluttua ensimmäisiä oireita rupesi tulemaan takaisin eikä koira enää leikkinyt tai riehunut. Se alkoi taas ontua.
P![]()
arempaa elämää
arempaa elämääMaria hankki serrapeptaasia uudestaan ja jatkoi valmisteen antamista 200 000 yksikköä päivässä. Ontuminen katosi uudestaan ja tilanne on nyt taas hyvä.
– Olisit nähnyt sen eilen illalla, kun se lenkillä ollessa kiri mut aina kiinni, juoksi ohi ja kun minä pistelin tossua toisen eteen, se otti mut taas kiinni. Sen touhuja on ilo katsella.
Eläinlääkärin antamista särkylääkepurkeista Maria on antanut Bruunolle vain kolme tablettia, ja nekin ennaltaehkäisevästi ennen rankkoja vaellusreissuja.
– Totta kai me aina mietimme, mitä se jaksaa ja pystyy. Isäntä oli juuri 40 kilometrin lenkillä, mutta sinne hän ei ottanut Bruunoa mukaan, sinne lähti vain narttukoira. Mutta viime kesänäkin Bruuno pisteli 18 kilometrin lenkin ihan vaivatta. Ei hullumpi suoritus!
Maria Björs toteaa kuitenkin, ettei Bruuno ole terve eikä sen nivelrikko parane, mutta serrapeptaasin ansiosta nivelrikko pysyy oireettomana ainakin ulospäin.
– Näin on, Maria vahvistaa.
– Kaikki on hyvin niin kauan, kunhan serrapeptaasi ei lopu!
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Roni Lehti
Terveys-Hymy 8-2015
Kommentit
Oma kommentti