Siinä missä koronatauti tappaa erityisesti vanhuksia, tasan sata vuotta sitten tuhoa niittänyt espanjantauti iski erityisesti nuoriin ja terveisiin aikuisiin.
Espanjantauti on nimensä puolesta harhaanjohtava, sillä ensimmäiset tautitapaukset havaittiin maaliskuussa 1918 USA:n Kansasin osavaltiossa sijainneella sotilasleirillä, mistä se lähti leviämään koko maailmaan. Jo saman vuoden kesällä tauti oli levinnyt kaikkialle. Kun se levisi Espanjaan, paikalliset toimittajat alkoivat kirjoittaa siitä mitään salailematta, ja näin pandemia sai nimensä. Ensimmäiseen maailmansotaan liittynyt sotasensuuri vallitsi vielä tuolloin monissa maissa. Espanjassa sotasensuuria ei ollut.
Espanjantaudin aiheutti influenssa A:n alatyypin virus H1N1. Sen oireina olivat yskä, kuume ja särky. Jälkitautina oli usein keuhkokuume. Viruksesta kehittyi maailmanlaajuinen pandemia, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseessä oli aivan uudenlainen virus, jota vastaan ei väestöllä ollut vastustuskykyä. Eikä siihen ollut lääkitystä. Kansalaisia neuvottiin välttämään yleisötilaisuuksia ja heitä kehotettiin pesemään ahkerasti käsiä tartuntojen välttämiseksi.
Espanjantauti aiheutti valtavaa tuhoa kaikkialla. On arvioitu sen tappaneen maailmanlaajuisesti vähintään 50 miljoonaa ihmistä, mutta rohkeimmat arviot puhuvat jopa sadasta miljoonasta. Pelkästään Suomessa se vei hautaan vähintään 25 000 kansalaista. Siihen sairastui meillä yli 200 000 ihmistä.
Espanjantautiin sairastui 20-50 prosenttia maapallon kaikista ihmisistä, kuolleisuusprosentti oli noin kolme. Pelkästään USA:ssa sen todettiin tappaneen peräti 500 000 ihmistä. Siellä taudin pahimpana kuukautena lokakuussa 1918 kuoli lähes 200 000 ihmistä.
Tuli Suomeen laivojen mukana
Suomessa se riehui neljässä eri aallossa muutamien kuukausien välein vuosina 1918-1920. Sen arvellaan rantautuneen meille laivojen mukana kesällä 1918.
Taudin etenemistä vauhditti juuri päättynyt ensimmäinen maailmansota, jonka jäljiltä yhteiskunnat olivat sekavassa tilassa. Espanjantauti ohjasi myös maailmansodan kulkua uuvuttamalla sotilaat ja aiheuttamalla sotaväsymyksen, millä oli se myönteinen vaikutus, että se edisti aselevon solmimista. Erityisesti saksalaissotilaiden joukkosairastuminen edisti aselevon syntymistä aiheuttamalla sotaväsymyksen lisäksi myös taistelumoraalin romahtamisen.
Suomessa kansalaissota riehui vielä vuoden 1918 alkupuolella ja jätti jälkeensä monenlaista kurjuutta. Suoranainen nälänhätä vallitsi monin paikoin ja etenkin kaikkein köyhimmän kansanosan vastustuskyky oli huono.
Kun ensimmäinen aalto osoitti hiipumisen merkkejä, tilanteen luultiin jo olevan hallinnassa. Toisin kävi, sillä 1918 syksyllä espanjantauti palasi entistä hurjempana. Se tappoi erityisesti nuoria ja hyväkuntoisia aikuisia.
Kolmas aalto saapui keväällä 1919 ja neljäs tammi-helmikuussa 1920. Kolmas aalto aiheutti suurta kuolleisuutta erityisesti Helsingissä ja neljäs Lapissa. Pelkästään Inarissa kerrotaan joka kymmenennen asukkaan menehtyneen espanjantautiin.
Se iski niin köyhiin kuin rikkaisiin, kuten myös tuntemattomiin ja julkisuuden henkilöihin. Viimeksi mainituista tunnetuin espanjantaudin uhri oli ranskalainen runoilija Guillaume Apollinare, joka menehtyi siihen vain 38-vuotiaana. Tunnetuin suomalainen tautiin sairastunut oli kenraali Gustaf Mannerheim, joka sairasti sen kesällä 1918. Hän oli tuolloin 51-vuotias. Myös Espanjan kuningas sairastui espanjantautiin, mutta hän selvisi siitä.
Kaikkein hurjinta koko asiassa on se, että espanjantautiin menehtyi enemmän ihmisiä kuin vuonna 1918 päättyneessä ensimmäisessä maailmansodassa.
Koski myös omaa sukuani
Uskomatonta mutta totta: isoäitini Elisabeth Patja kuoli espanjantautiin Karjalan Kannaksella Sakkolan Lapinlahden kylässä tasan sata vuotta sitten, eli vuonna 1920 – tasan 30 vuotta ennen minun syntymääni. Hän oli menehtyessään vain 32-vuotias. Äitini Selma oli oman äitinsä kuollessa vain seitsemänvuotias.
Elisabeth oli myös aivan hiljattain synnyttämänsä pikkuvauvan äiti. Kun Elisabeth tiesi oman loppunsa lähestyvän, hän ilmoitti ottavansa vastasyntyneen mukaansa. Näin sitten myös tapahtui. Elisabeth kuoli niin sanotusti suorilta jaloiltaan eli hyvin äkillisesti. Vastasyntynyt menehtyi samoihin aikoihin.
Isoäitini oli siis yksi tämän kavalan taudin nuorista ja hyväkuntoisista uhreista. Vastaavanlaisia surullisia tarinoita maa oli tuolloin tulvillaan. Tarkkaa kuolleiden lukumäärää ei koskaan saatu selville, mutta menehtyneitä oli vähintään 25 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 40 000.
Kommentit
Oma kommentti