Yli 50 vuotta tupakoinut Matti sairastui keuhkoahtaumatautiin: ”Olympiavoittajan vinkki on auttanut”

Mainos

Harva meistä saa olympiavoittajalta terveyssuosituksia, mutta
 Matti Kokkiselle kävi juuri niin. Hän hoitaa alkavaa keuhko­ahtaumatautiaan Sami Jauhojärven vinkistä.

Kake Singers kehtasi joskus vuosikymmeniä sitten laulaa pilkallisesti Mäntsälästä kysellen, mitä Mäntsälällä tehdään. Paikkakunnalla asuva Matti Kokkinen, 73, pitää Mäntsälää kuitenkin vallan tarpeellisena paikkakuntana.

– Tässähän ollaan raja-asemalla ihan tapahtumien keskipisteessä, alun perin Lahdesta kotoisin oleva Matti vakuuttaa.
Kokkisen Matti on pitkän elämänsä aikana ehtinyt kiertää muutakin kuin tahkoa, joten häntä kannattaa kuunnella niin sanotusti herkällä korvalla. Matti on koko ikänsä toiminut yksityisyrittäjänä, jolla on ollut vuosikymmeniä oma tuontiagentuuri.
– Olen myynyt käyttövaatetta ja istunut ikäni lentokoneessa ja autossa. Eniten tein varmaan bisnestä Portugalissa. Mulla oli miesten, naisten ja lasten vaatteita, mutta ei pukuja tai farmareita.
Matti ei itsekään tiedä, mis­tä kauppamiehen taipumukset häneen iskivät.
– Kauppaopisto tuli käytyä. Koko ikäni olen ollut vaatealalla, mutta tukkuliikettä mulla ei ole ollut koskaan. Se oli yhden miehen firma: vaimo teki kotona järkityöt ja minä kiersin maailmaa. Vetäydyin vaatebisneksestä vajaat 10 vuotta sitten, sen jälkeen kiinnostuin itsenäisen sahateollisuuden merkityksestä suomalaisen hyvinvoinnin kehittäjänä. Ja tätä ilosanomaa olen vienyt poliittisille päättäjille.
Matti on suustaan sujuva ja sosiaalinen, ja niinpä hänen puheissaan vilahtelevat monet vaikuttajat ja julkisuuden henkilöt. Jos hän ei ole myynyt tai ostanut, hän on järjestellyt tapaamisia ja luonut kontakteja.
Yksityisasioista puhuttaessa hän kertoo olevansa yksiavioinen ja että heillä on yksi tytär. Sama vaimo on ollut 48 vuotta.

Tupakointi alkoi teini-iässä

Matti aloitti tupakoinnin rippikouluiässä, 15-16-vuotiaana. Kukaan ei varsinaisesti houkutellut, mutta tupakointi kuului vielä 1960-luvulla maan tapaan. Joka paikassa tupakoitiin, niin asiakkaitten kanssa kuin muutoinkin.

– Ensimmäinen tupakkamerkki taisi olla Boston. Koulujen vieressä oli automaatit, joista voi ostaa pikkubostonia. Ne automaatit muuten omisti Mannerheimin lastensuojeluliitto. Ajat ovat muuttuneet, Matti toteaa.
– Siihen aikaan kaikki polttivat, se vain jotenkin kuului elämään. Koukkuun jäin pari vuotta aloittamisesta, ja 17-18-vuotiaana mulla oli jo oma aski.
Noihin aikoihin tupakkateollisuus oli vielä hiirenhiljaa tupakoinnin terveysvaaroista eivätkä lääkäritkään pahemmin varoitelleet. Matti yritti lopettaa polttamisen, ja joskus 2000-luvun alkupuolella se onnistuikin vuodeksi. Mutta sitten tapahtui sortuminen.
– Kaverini asui Thaimaassa ja houkutteli käymään. Hänellä oli upea merenranta-asunto, jonka parvekkeella istuin ja katselin merta. Ajattelin, että minäpä poltan siinä yhden pikkusikarin, kun on niin kaunistakin. Siitä se tupakointi taas lähti uudestaan.
– Seuraavan kerran olin muutaman kuukauden polttamatta, kun mulle tehtiin syksyllä 2018 polvileikkaus. Sen jälkeen polttaminen taas jatkui, kunnes lopetin sen kokonaan viime vuoden maaliskuussa.
Matin lopettamiselle oli painavia syitä. Häneltä löytyi vuonna 2016 alkava keuhkoahtaumatauti. Se tuli ilmi vahingossa perustutkimusten yhteydessä ja oli vielä siinä vaiheessa oireeton. Samoissa tutkimuksissa löytyi myös uniapnea, johon Matilla on ollut CPAP-laite viitisen vuotta. Verenpainelääkkeitä hän on syönyt jo kymmenkunta vuotta ja onpa häneltä viime vuonna leikattu harmaakaihikin.
Yksi tupakoinnin lopettamista vauhdittanut tekijä oli myös kaveripiirin ystävällismielinen vinoilu.
– Oltiin porukassa Venäjällä, ja kun linjuri pysähtyi pissatauon takia, minä menin bussin taakse tupakalle, kun hävetti. Manasin siinä itseäni, että olenko minä niin helvetin nössö, etten pääse siitä eroon.

Olympiavoittaja antoi vinkin

Terveys-Hymy kirjoitti 3/2021 numerossaan mestarihiihtäjä Krista Pärmäkoskesta ja hänen käyttämästään, hengitystä helpottavasta WellO2-laitteesta. Nyt siitä alkoi puhua toinen hiihtäjämestari, olympiavoittaja Sami Jauhojärvi.

– Helsingissä oli eräs tilaisuus, jonne menin samalla kuljetuksella hänen kanssaan. Istuimme takapenkillä vierekkäin ja juttua tuli myös terveysasioista. Tapasin Samin ensimmäisen kerran. Pois tultaessa hän alkoi kysellä, olinko ikinä kuullut Wellosta. Hän suositteli sitä lämpimästi, koska minulla oli yli 50 vuoden tupakkatausta ja vielä uniapnea siihen päälle. Hommasin laitteen, rupesin käyttämään ja olen ollut helkkarin tyytyväinen.
– Käytän sitä aamuin illoin. Muutamaan yöhön en tullut käyttäneeksi CPAP-laitetta nukkuessa, mutta vaimo kertoi, ettei uniapneaa ollut, hengitys kulki normaalisti enkä edes kuorsannut. Vaikea sanoa, oliko Wellolla siinä asiassa mitään tekemistä, mutta minä puhunkin vain omista kokemuksistani.
Matille tapahtui vuosi sitten maaliskuussa samanaikaisesti siis kaikenlaista. Hän lopetti tupakoinnin, alkoi käyttää Welloa ja rupesi sauvakävelemään päivittäin kuuden, seitsemän kilometrin lenkin. Elämänmuutos oli aikamoinen.
– En sitten osaa sanoa, mikä on vaikuttanut mihinkin, mutta vireystila on selvästi parempi kuin ennen. Tupakkaa ei enää tee mieli tippaakaan. Minun piti ennen Welloa joka aamu niistää aamuräkää, mutta Wellon tultua kuvioihin aamunuha on jäänyt kokonaan pois. Jos olen pari vuorokautta käyttämättä Welloa, se palaa takaisin. Kyllä Wello tuntuu röörejä putsaavan, ja sen kanssa oppii myös oikeanlaista hengitystekniikkaa.

Mies ilman paheita?

Matti kuntoilee päivittäin, ei enää tupakoi ja on ollut saman naisen kanssa naimisissa melkein 50 vuotta – onko kyseessä siis vallan paheeton mies?

– Olen ollut myös 40 vuotta ilman viinaa. Ei kerry paheita listalle siltäkään puolelta. Mutta tuskin tässä on kuitenkaan ihan virheettömäksi tultu, hän naurahtaa.
Aikamoinen tapaus tämä Mäntsälän mies. Kun häneltä kysyy harrastuksia, vastaus on taas tyypillistä Mattia.
– Mulla on ollut kaksi harrastusta elämäni aikana. Rock and roll -musiikki ja poliittinen historia.
Asia selvä. Mutta rokkiosasto onkin sitten jo luku sinänsä: Matti pudottelee hyvin lyhyessä ajassa koko liudan 1960-luvun popmaailman suuruuksia ja esitelmöi, kuka manageri on kenetkin Suomeen hankkinut esiintymään.
Mutta se olisi sitten jo ihan toinen tarina.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Lahtonen
Avainsanat: keuhkoahtaumatauti, Matti Kokkinen

Kommentit

Oma kommentti