Johanna Tukiainen Vol. 186

Kiitos modelle

Jehna. Herra antoi uuden vollin.

kade3:

Xxxxx xxxxxx

Olisi hieno kuulla ”Varpunen Jouluaamuna” Johannan levyttämänä. Siitä en ole varma, että onko Joulu pakanajuhla?

Johannan yhteydessä iskee mielikuva varpusparvesta jouluaamuna. Tarkemmin en halua pohtia iskeekö parvi pönttöön vai stringeihin

No pöh, ei saatu 200 sivua kasaan.

Uusi volli, ihan vanhaa asiaa! Tuli näet mieleen miten reipas hyväntekijä Johanna on. Tässä joulun lähestyessä on hyvä muistaa mitä kaikkea Johanna on hyvintehnyt aikojen saatossa.

Israelissa on ruokittu kodittomia hotellin aamupalapöydän antimilla illan hämäryydessä ja Helsingin kaduilla tarjoiltu illallista bulgarialaisille keikkatuotoilla. Vanhuksia hoivataan säännöllisesti ilman koiria ja niiden kanssa. Mutta Johanna on kautta vuosien ollut hyväntekijä. Ei tämä ole mitään uutta! Jo Miamin aikoina Johanna kantoi Julian kanssa kodittomille ruokaa ravintoloista ”sillan alle” melkein joka päivä tai joka päivä ja ilta, riippuen tarinasta. Kalenterin myyntituotto on lukuisia kertoja ohjattu ”hyväntekeväisyyteen ja köyhille suomalaisperheille”, kuten vuoden 2016 kalenteri, jonka tuotosta Johanna kertoi osan menevän hyväntekeväisyyteen. Jouluna 2017 rahapulasta kärsivä Johanna kertoi saaneensa rahapulasta kärsivälle perheelleen ”kalenterirahoilla ostettua jouluruokia, sekä yhdet pienet lahjat isälleni ja äidilleni.” Viime jouluna hyväntekeväisyyskohteena oli siis oma perhe.

Albertin kodin pakkomuuton yhteydessä ilkeä toimittaja oli ottanut kuvia vaateröykkiöistä, mutta Johanna oikaisi asian kertomalla kasanneensa vaatteet lajittelua varten: osa myyntiin, osa hyväntekeväisyyteen ja osa roskiin. Epäselväksi jää mikä oli mitäkin.

Punaiselle Ristille ja Amnesty Internationalille on lahjoitettu useita kertoja keikkatuloja. Kerran kävi niin ikävästi, että Johanna joutui käyttämään Amnestylle korvamerkitsemänsä rahat omien koiriensa pelastamiseen huostaanotosta. Ilkeät ihmiset olivat olleet asialla!

Arton kanssa lumikirkossa kierrätetty pariisista tilattu hääpuku, jonka Johannalle suunnitteli ja valmisti uniikkikappaleena ulkomaalainen muotisuunnittelija, mutta puku ostettiin kuitenkin helsinkiläisestä liikkeestä rekkitavarana, päätyi myös hyväntekeväisyyteen, kuten myynti-ilmoitus selkeästi kertoi: ”Morsiuspukuni on edelleen myynnissa ja suurin osa sen tuloista menee syopasairaille lapsille ja Suomen kodittomille ja koyhille, seka Veikko Hurstin tyohon.” Selkokielellähän tuo tarkoittaa sitä, että puvusta ei mene penniäkään hyväntekeväisyyteen, sillä tuottaakseen jotain puku olisi pitänyt saada kaupaksi kalliimmalla kuin Johanna sen uutena osti, ennen Johannan tekemiä pieniä pinkkejä lisäyksiä pukuun.

2014 Johannalle lähetettyihin keikkatarjouspyyntöihin vastattiin hinnastolla, joka sisälsi myös:

”JAAN KEIKOILLANI NIMMAREITANI JA KANSSANI VOI OTTAA YHTEISKUVIA. LAITAN OSAN KEIKKOJENI TUOTOSTA SEURAAVIIN HYVÄNTEKEVÄISYYSKOHTEISIIN: SYÖPÄSAIRAILLE LAPSILLE, DIABETEKSEN TUTKIMISEEN JA HOITOON (YKSI SUOMEN TAVALLISIMMISTA SAIRAUKSISTA, MUTTA VARSINKIN MUODOSSA NRO 1 VOI OLLA TAPPAVA), SEKÄ VEIKKO HURSTIN POJAN TYÖHÖN, JOKA AUTTAA MM. KODITTOMIA SUOMALAISIA, YKSINÄISIÄ VANHUKSIA JNE. KAIKKI TIETÄVÄT, ETTÄ KOVASSA NÄLÄSSÄ EI OIKEIN PYSTY LUKEMAAN RAAMATTUA KUN EIHÄN SILLOIN VOI KESKITTYÄ JA RAHA ANTAA MAHDOLLISUUKSIA, SITÄ EI VOI KIISTÄÄ. ”

Sitten on ollut monia, monia kekkereitä ja kinkereitä, joilla on puhtain sydämin kerätty rahaa ainoastaan hyväntekeväisyyteen. On ollut Hurstin pojan (niin vaikeaa muistaa hänen nimensä) toiminnan tueksi ”Helsingin keskustassa järjestettävät juhlat joissa Dresscoe on All White. Myynnissä mm. upeita edesmenneen Julian turkkeja, Guessia, Bebeä, Enco Logoa, Dioria, Cachea, Playboy merkkiä jne. joita ei saa Suomesta” ja Disney-henkiset juhlat, joita markkinointiin seuraavasti:

”ILMOITTAUTUKAA DISNEY TEEMAN JUHLIIN! Juhlapaikka tulee myös olemaan Disney henkinen ja esim. suuret kakut ovat sen teeman mukaisia. Suurin osa juhlantuotoista menee suoraan hyväntekeväisyyteen, joiden kohteista kerron tarkemmin emailissani, kohteena mm. kodittomat, nälkäänäkevät, maailmalla väärintuomitut ja kidutetut ihmiset.” Hyväntekeväisuusjuhlien ajatuskin oli kaunis: ”Tämä koko juttu oli yksi edesmenneen sisareni Julian toiveista, hän puhui jatkuvasti viimeisen kuukauden ajan Disney bileistä.”

Niin kauas Johanna on asioita ajatellut, että testamenttikin on tehty.  Osa aioituista testamenttilahjoituksista on tainnut  jo siirtyä tuonpuoleiseen ennen testamentin laatijaa. ”Kaikki huonekalut, arvokkaat kristallikruunut, sohvat, keittiönkaapit, sänky jne. menevät Hurstin pojan työhön suomalaisille kodittomille (ja myös ulkomaalaisille, jotka joutuvat nukkumaan lattialla jossain asuntolassa.)  Kaikki lastenvaatteet menevät syöpäsairaille ja orvoille lapsille. Esmeralda ja Madeleine koirani orvoille/hätääkärsiville lapsille tai köyhille lapsiperheille. Vaatteeni myyntiin ja tuotto kokonaan Amnesty Intenationalille ja Punaiselle Ristille. Televisio köyhälle perheelle tai kodittomille.”

Muistinko kaikein? Tuskin, mutta näissäkin olisi ainesta joulupukille lähetettävän CV:n verran. Ihan tässä liikuttuu Vanha Lähettikin.

Uusi volli, ihan vanhaa asiaa! Tuli näet mieleen miten reipas hyväntekijä Johanna on. Tässä joulun lähestyessä on hyvä muistaa mitä kaikkea Johanna on hyvintehnyt aikojen saatossa.

Israelissa on ruokittu kodittomia hotellin aamupalapöydän antimilla illan hämäryydessä ja Helsingin kaduilla tarjoiltu illallista bulgarialaisille keikkatuotoilla. Vanhuksia hoivataan säännöllisesti ilman koiria ja niiden kanssa. Mutta Johanna on kautta vuosien ollut hyväntekijä. Ei tämä ole mitään uutta! Jo Miamin aikoina Johanna kantoi Julian kanssa kodittomille ruokaa ravintoloista ”sillan alle” melkein joka päivä tai joka päivä ja ilta, riippuen tarinasta. Kalenterin myyntituotto on lukuisia kertoja ohjattu ”hyväntekeväisyyteen ja köyhille suomalaisperheille”, kuten vuoden 2016 kalenteri, jonka tuotosta Johanna kertoi osan menevän hyväntekeväisyyteen. Jouluna 2017 rahapulasta kärsivä Johanna kertoi saaneensa rahapulasta kärsivälle perheelleen ”kalenterirahoilla ostettua jouluruokia, sekä yhdet pienet lahjat isälleni ja äidilleni.” Viime jouluna hyväntekeväisyyskohteena oli siis oma perhe.

Albertin kodin pakkomuuton yhteydessä ilkeä toimittaja oli ottanut kuvia vaateröykkiöistä, mutta Johanna oikaisi asian kertomalla kasanneensa vaatteet lajittelua varten: osa myyntiin, osa hyväntekeväisyyteen ja osa roskiin. Epäselväksi jää mikä oli mitäkin.

Punaiselle Ristille ja Amnesty Internationalille on lahjoitettu useita kertoja keikkatuloja. Kerran kävi niin ikävästi, että Johanna joutui käyttämään Amnestylle korvamerkitsemänsä rahat omien koiriensa pelastamiseen huostaanotosta. Ilkeät ihmiset olivat olleet asialla!

Arton kanssa lumikirkossa kierrätetty pariisista tilattu hääpuku, jonka Johannalle suunnitteli ja valmisti uniikkikappaleena ulkomaalainen muotisuunnittelija, mutta puku ostettiin kuitenkin helsinkiläisestä liikkeestä rekkitavarana, päätyi myös hyväntekeväisyyteen, kuten myynti-ilmoitus selkeästi kertoi: ”Morsiuspukuni on edelleen myynnissa ja suurin osa sen tuloista menee syopasairaille lapsille ja Suomen kodittomille ja koyhille, seka Veikko Hurstin tyohon.” Selkokielellähän tuo tarkoittaa sitä, että puvusta ei mene penniäkään hyväntekeväisyyteen, sillä tuottaakseen jotain puku olisi pitänyt saada kaupaksi kalliimmalla kuin Johanna sen uutena osti, ennen Johannan tekemiä pieniä pinkkejä lisäyksiä pukuun.

2014 Johannalle lähetettyihin keikkatarjouspyyntöihin vastattiin hinnastolla, joka sisälsi myös:

”JAAN KEIKOILLANI NIMMAREITANI JA KANSSANI VOI OTTAA YHTEISKUVIA. LAITAN OSAN KEIKKOJENI TUOTOSTA SEURAAVIIN HYVÄNTEKEVÄISYYSKOHTEISIIN: SYÖPÄSAIRAILLE LAPSILLE, DIABETEKSEN TUTKIMISEEN JA HOITOON (YKSI SUOMEN TAVALLISIMMISTA SAIRAUKSISTA, MUTTA VARSINKIN MUODOSSA NRO 1 VOI OLLA TAPPAVA), SEKÄ VEIKKO HURSTIN POJAN TYÖHÖN, JOKA AUTTAA MM. KODITTOMIA SUOMALAISIA, YKSINÄISIÄ VANHUKSIA JNE. KAIKKI TIETÄVÄT, ETTÄ KOVASSA NÄLÄSSÄ EI OIKEIN PYSTY LUKEMAAN RAAMATTUA KUN EIHÄN SILLOIN VOI KESKITTYÄ JA RAHA ANTAA MAHDOLLISUUKSIA, SITÄ EI VOI KIISTÄÄ. ”

Sitten on ollut monia, monia kekkereitä ja kinkereitä, joilla on puhtain sydämin kerätty rahaa ainoastaan hyväntekeväisyyteen. On ollut Hurstin pojan (niin vaikeaa muistaa hänen nimensä) toiminnan tueksi ”Helsingin keskustassa järjestettävät juhlat joissa Dresscoe on All White. Myynnissä mm. upeita edesmenneen Julian turkkeja, Guessia, Bebeä, Enco Logoa, Dioria, Cachea, Playboy merkkiä jne. joita ei saa Suomesta” ja Disney-henkiset juhlat, joita markkinointiin seuraavasti:

”ILMOITTAUTUKAA DISNEY TEEMAN JUHLIIN! Juhlapaikka tulee myös olemaan Disney henkinen ja esim. suuret kakut ovat sen teeman mukaisia. Suurin osa juhlantuotoista menee suoraan hyväntekeväisyyteen, joiden kohteista kerron tarkemmin emailissani, kohteena mm. kodittomat, nälkäänäkevät, maailmalla väärintuomitut ja kidutetut ihmiset.” Hyväntekeväisuusjuhlien ajatuskin oli kaunis: ”Tämä koko juttu oli yksi edesmenneen sisareni Julian toiveista, hän puhui jatkuvasti viimeisen kuukauden ajan Disney bileistä.”

Niin kauas Johanna on asioita ajatellut, että testamenttikin on tehty.  Osa aioituista testamenttilahjoituksista on tainnut  jo siirtyä tuonpuoleiseen ennen testamentin laatijaa. ”Kaikki huonekalut, arvokkaat kristallikruunut, sohvat, keittiönkaapit, sänky jne. menevät Hurstin pojan työhön suomalaisille kodittomille (ja myös ulkomaalaisille, jotka joutuvat nukkumaan lattialla jossain asuntolassa.)  Kaikki lastenvaatteet menevät syöpäsairaille ja orvoille lapsille. Esmeralda ja Madeleine koirani orvoille/hätääkärsiville lapsille tai köyhille lapsiperheille. Vaatteeni myyntiin ja tuotto kokonaan Amnesty Intenationalille ja Punaiselle Ristille. Televisio köyhälle perheelle tai kodittomille.”

Muistinko kaikein? Tuskin, mutta näissäkin olisi ainesta joulupukille lähetettävän CV:n verran. Ihan tässä liikuttuu Vanha Lähettikin.

… Sitten on ollut monia, monia kekkereitä ja kinkereitä, joilla on puhtain sydämin kerätty rahaa ainoastaan hyväntekeväisyyteen. On ollut Hurstin pojan (niin vaikeaa muistaa hänen nimensä) toiminnan tueksi ”Helsingin keskustassa järjestettävät juhlat joissa Dresscoe on All White. Myynnissä mm. upeita edesmenneen Julian turkkeja, Guessia, Bebeä, Enco Logoa, Dioria, Cachea, Playboy merkkiä jne. joita ei saa Suomesta” ja Disney-henkiset juhlat, joita markkinointiin seuraavasti:

”ILMOITTAUTUKAA DISNEY TEEMAN JUHLIIN! Juhlapaikka tulee myös olemaan Disney henkinen ja esim. suuret kakut ovat sen teeman mukaisia. Suurin osa juhlantuotoista menee suoraan hyväntekeväisyyteen, joiden kohteista kerron tarkemmin emailissani, kohteena mm. kodittomat, nälkäänäkevät, maailmalla väärintuomitut ja kidutetut ihmiset.” Hyväntekeväisuusjuhlien ajatuskin oli kaunis: ”Tämä koko juttu oli yksi edesmenneen sisareni Julian toiveista, hän puhui jatkuvasti viimeisen kuukauden ajan Disney bileistä.”

Niin kauas Johanna on asioita ajatellut, että testamenttikin on tehty.  Osa aioituista testamenttilahjoituksista on tainnut  jo siirtyä tuonpuoleiseen ennen testamentin laatijaa. ”Kaikki huonekalut, arvokkaat kristallikruunut, sohvat, keittiönkaapit, sänky jne. menevät Hurstin pojan työhön suomalaisille kodittomille (ja myös ulkomaalaisille, jotka joutuvat nukkumaan lattialla jossain asuntolassa.)  Kaikki lastenvaatteet menevät syöpäsairaille ja orvoille lapsille. Esmeralda ja Madeleine koirani orvoille/hätääkärsiville lapsille tai köyhille lapsiperheille. Vaatteeni myyntiin ja tuotto kokonaan Amnesty Intenationalille ja Punaiselle Ristille. Televisio köyhälle perheelle tai kodittomille.”

Muistinko kaikein? Tuskin, mutta näissäkin olisi ainesta joulupukille lähetettävän CV:n verran. Ihan tässä liikuttuu Vanha Lähettikin.

Tuksulogian kand. Luin kirjan nimeksi RIP tease ja olin jo ajattelevani, että sepä vasta sopiva, myös sen kirjan sisältönäkemyksellesi.

Tulin huomanneeksi, että kasatuista laupeudentöistä unohtui kampanjoista suurin, se kun Johanna ilmoitti ”myyn myös puolet omaisuudestani pois” ja myytävään omaisuuteen kuuluvan myös ”esim. Linda Lampeniuksen entiset farkut” joiden myynti ei muistaakseni mennyt ihan  reilun kaupan hengessä, jos väittämiin on uskominen.

Joka tapauksessa kekkereiden hyväntekeväisyyskohde oli kovasti mietinnässä Johannan kertoman mukaan: ”Ajattelin aiemmin kokoajan diabeteksen vastaista työtä” mutta äidin mielestä se ei ollut hyvä idea ja lopulta Johanna päätyikin varmaan päätökseensä:  ”Kohde on juuri oikea eli hyväntekeväisyys.”

Se on taivahan tosi se. Parempaa hyväntekeväisyyskohdetta kuin hyväntekeväisyys on mahdotonta löytää.