Johanna Tukiainen Vol. 238

Tuksun kurtturuusu tarvitsisi ehkä enemmän kiinni pitelemistä, kuin kätensä. Kätilö voi tukea  hitusvinkulaa, niin että repeämiseltä voi ehkä välttyä. Se onkin oikea Jumalan ihme, kun ulos putkahtaa kikkarapäinen mulattiprinsessa.

Oletusasetuksia

Jospa muutkaan Lehtoniemen kaunottaret eivät ole mahoja. Ehkä Marjan uskovien siskojen jälkeläiset ovat myös mökkeilemässä.

Siellä se koronalinko taas seilaa kohti kauniiden ihmisten maata ja kuvailee muita matkustajia ja trubaduuria kannella. Velli on varmaan nyhdetty kuiviin ja hymyilevän babyn kuva on kehystetty. Varkauden huvilavierailu jäi tällä kertaa väliin shoppailukiireiden vuoksi.

Ihan nyt kaikille tiedoksi, että Veijo EI ole lapsen isä.

Ja siitä mikrosirusta. Tunkki on sitä  mieltä, että siru ”salaa asennetaan” ihmiseen esim rokotuksen välityksellä ja sitten tie helvettiin on sillä selvä. Ihan pötypuhetta jo sillä perusteellä, että kristinuskon ajatus perustuu ihmisen vapaaehtoisuuteen. On aika järjetöntä ajatella, että helvettiin joutuisi sen perusteella, että tietämättään ottaa jonkun sirun.

Hemmetti kun koronalingon pitää koko ajan reissata ees taas Suomen ja Ruotsin väliä. Mikä on niin pakottava syy? Siis eikös se ole kirjoilla Ruotsissa? Hoitaisi siellä päässä ultrat ja muut. Tänne Suomeen ei ole maksanut mitään veroja, niin ei tarvitse saada mitään etuisuuksia, saati vetää niitä kaksin käsin kahdesta maasta. Varmaan selittää Ruotsissa, et käy täällä neuvolassa ja päinvastoin. Entä sitten kun Jättivauva syntyy, kuka sen hoitaa vai reissaako se sen kanssa koko ajan laivalla? Eikö se nyt pysty keskittymään raskauteen, lapseen ja sen todellisiin tarpeisiin? Siinä yksi vahinkolaukaus vuosimallia 1978. Olisi saanut sekin latinki jäädä ampumatta Miss maitolaituriin.

Eikö nämä viimeiset hymyilevät ultrakuvat olleet ihan vapaaehtoisia ja kaupallisia? Ei Pallilla ole rahaa sellaisiin, siksi piti tulla Vellin lompsaa nyhtämään. Samalla sai nyhdettyä muutaman arkikäyttöön soveltumattoman liian ison asun beibille ja pari porkkanaa vielä kaupan päälle.

Kaikkiin synnytyksiin liittyy 1 %:n riski vaikeille komplikaatioille, keisarileikkauksissa riski on 5 %.

Alatiesynnytys on turvallisempi synnytystapa sekä äidin että lapsen kannalta, osa naisista toivoo synnytystavaksi keisarileikkausta. Keisarileikkaus on joissain tilanteissa lapsen hengen ja terveyden pelastava toimenpide ja myös äidin sairauksien perusteella joskus aiheellinen. Keisarileikkaus on kuitenkin suuri kirurginen toimenpide ja päätöksen siitä tulee perustua aina huolelliseen harkintaan. Synnyttäjän tulee olla tietoinen keisarileikkauksen riskeistä.

• Suomalaisten tutkimusten mukaan joka neljäs keisarileikkauksella synnyttänyt saa keisarileikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation
• Syntymä keisarileikkauksella lisää lapsen sairausriskiä sekä vastasyntyneisyyskaudella että myöhemmin lapsuudessa
• On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin puute lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa. Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.
• Äidin puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon, ja jos nukutetaan, nukutusaineet menevät istukan läpi lapseen.
• Keisarileikkauksessa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuolista elämää varten eivät ehdi käynnistyä. Leikkauspäivää sovittaessa ei voida tietää, onko se lapsen kannalta paras ajankohta syntyä. Lapsen kannalta raskauden saattaisi olla hyvä vielä jatkua.
  • ​​​Lapsi voi syntyessään olla vaisu, ja tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa useammin kuin alateitse syntynyt lapsi.
  • ​Suunnitellussa keisarileikkauksessa on suurentunut lapsen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy.
  • ​​Lapsella on suurentunut riski joutua vastasyntyneiden osastolle myös matalan verensokeripitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi.
  • ​​Imetys käynnistyy hitaammin keisarileikkauksen jälkeen johtuen haavakivusta ja maidon hitaammasta noususta rintoihin. Imetyksen käynnistymistä hidastaa erityisesti, jos leikkauksessa on ollut merkittävä verenhukka. Tämän vuoksi keisarileikkauksella syntynyt lapsi tarvitsee äidinmaidonkorviketta todennäköisemmin kuin alateitse syntynyt lapsi.
• Leikkauksen aikana äidin ollessa puudutettuna äiti voi olla pahoinvoiva
• Jos leikkaus on tehty nukutuksessa, äiti voi olla pahoinvoiva ja tokkurainen useita tunteja leikkauksen jälkeen
• Keisarileikkauksessa on merkittävä verenhukan riski. Riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen.
  • ​Noin 6 % äideistä tarvitsee leikkauksen jälkeen verensiirron.
  • ​​Verenhukasta johtuva kohdunpoiston riski on keisarinleikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
• Keisarileikkaukseen liittyy moninkertainen riski laskimotukokseen (laskimotrombi ja keuhkoembolia) alatiesynnytykseen verrattuna. Keuhkoveritulppariski keisarileikkauksen jälkeen on yli 20-kertainen alatiesynnytyksen verrattuna. Veritulppien muut riskitekijät, mm. ylipaino, ikä ja tupakointi, lisäävät riskiä edelleen. Riskin vähentämiseksi keisarileikkauksen yhteydessä laitetaan kaikille tukisukat ja riskiarvion perusteella aloitetaan tarvittaessa lisäksi tukoksia ehkäisevä pistoshoito.
• Keisarileikkauksen jälkeen haavakivut voivat olla voimakkaita. Vahvoja kipulääkkeitä voi tarvita useita päiviä. Haavan paraneminen kestää noin kuukauden, mutta leikkaushaava-alueella voi olla tuntopuutoksia useiden kuukausien ajan. 
• Välittömästi leikkauksen jälkeen suolisto on lamassa ja vatsa voi olla erittäin turvoksissa ennen kuin suoli alkaa jälleen toimia. Tämä voi aiheuttaa jopa kovempia kipuja kuin itse leikkaushaava.
• Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa, myös keisarileikkauksessa on 4-8 %:n  riski virtsarakon, virtsajohdinten  ja suolen vaurioitumisen. 
• Joskus (muutamassa prosentissa) tarvitaan uusintaleikkaus jälkiverenvuodon vuoksi muutaman tunnin kuluttua keisarileikkauksesta.
• Kotiutuminen leikkauksen jälkeen tapahtuu myöhemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen.
• Toipuminen on hitaampaa ja työlästä, se kestää usein 1-2 kuukautta. Toipumisen ajan tarvitaan apua lapsen hoitamisessa ja kotitöiden tekemisessä leikkauksesta johtuvien rajoitusten vuoksi. 
• Tulehdusriski on suurempi kuin alatiesynnytyksessä.
  • ​Yleisin on virtsatietulehdus, jolle altistaa kaikille leikkauksessa asetettava virtsatiekatetri.
  • ​Kohtutulehdus (endometriitti) kehittyy 3–9 %:lle keisarileikkauksen jälkeen. Riski on 10–15-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. 
  • ​Leikkaushaava tulehtuu 2-9 %:lla. Joskus haava joudutaan avaamaan tulehduksen vuoksi uudelleen ja tuolloin toipuminen pitkittyy useilla viikoilla.
  • ​​​Lapsivuodekuume on yleisempää leikkauksen jälkeen (noin 10 %), sen hoito voi vaatia pitkän sairaalassaolon (1-2 viikkoa). Usein tulehdusoireet ilmaantuvat vasta kotiutumisen jälkeen, jolloin äiti joutuu palaamaan takaisin  sairaalaan.
• Keisarileikkauksessa kohtuun jää arpialue, joka ei ole yhtä luja kuin terve kudos. Se tulee ottaa huomioon seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä. Arven repeäminen on mahdollista, riski on kuitenkin pieni, alle 1 %.
• Koska leikkauksessa käytetään teräviä instrumentteja, on myös lapseen tuleva haava mahdollinen, joskin harvinainen.
• Kroonista kipua keisarileikkauksen jälkeen kokee 12 % naisista. Vuotohäiriöitä, erityisesti kuukautisten jälkeistä tiputtelua, esiintyy usein jopa vuosia leikkauksen jälkeen.​ ( Terveyskylä.fi)