Johanna Tukiainen Vol. 258

Ja nyt reilu puoli tuntia sitten kuva storyssa: kimaltavat rumat korkokengät ja pinkit sulkahuiskut. Veikkaan että kyseessä on #keväinensisustus. Eikö Tuksu ole lainkaan nukkunut tässä välissä vai onko se muka oikeasti saanut perseensä jo ylös valvottuaan pikkutunneille asti?

”En ole unohtanut sinua, en kosketustasi, pienokaiseni. Olen tulossa jutuntekomatkalle Ruotsiin tällä viikolla. Tutkin balkanilaisen rikollisjärjestön toimia siellä. Mikä on supervauvasi isän puhelinnumero? Laita yv.” (MikaL)

Kylläpä L. jaksaa lässyttää. ”Supervauva”??? Ei kai lapsi sentään ole Jumalasta? Ruotsin poliisi antaa etähaastatteluja myös netin kautta. Heillä on enemmän tietoa kuin L. tarvitsee juttuaan varten. Ei tarvitse matkustaa Ruotsiin saakka. Lähikuukaukausina Tuksu saa hilloa. Onneksi tarkoitus on haastatella myös lapsen isää. Tosin Seven ei ole koskaan kunnostautunut tutkivan journamismin saralla. En muista lehden saaneen tiedonjulkistamispalkintoa.

Pitkästä aikaa, tervehdys. Viimeisen vuoden aikana Tuxusluxus on ollut häikäisevää. Täältä sivusta on sitä tullut seurattua satunnaisesti. Mikään ei yllätä.

Tuli tuossa pahoinpitelykuvaa katsoessa mieleen, että poskikuvahan näyttää siltä, että nahan päältä on pyyhitty paksulti levitettyä meikkivoidetta pois, jolloin puhdistamaton alue näyttää ruhjeelta. On siinä kaksi naarmuakin, mutta sellaisen nyt voi saada mistä tahansa. Vaikka pienen lapsen leikkaamattomista kynsistä.

Väkivalta on aina väärin, kohdistuu se keneen tahansa, mutta poskikuvan tarinassa saattaa olla hieman sitä värikynääkin, kuten yleensä tässä tarinassa.

Kuka kehtoa keinuttaa

Siellä se Lehtoniemen missi keinuttelee lehtolasta. Tuksu apinan raivolla yrittää yhä edelleen luoda kuvaa hyvästä äidistä ja suhteestaan lapseen. Naurettavaa sikäli, kun julkisesti on todettu lapsi täysin varastetuksi omalta äidiltään. Käkikellot ei osaa lasta hoitaa. Pienokainen syömässä mössöjä lusikalla, harjoittelemassa jaloilleen nousua, ryömimässä tai konttausyrityksiä punnertamassa, pururengas suussa – missä kuvat iloisesti kehittyvästä puolivuotiaasta? Sen ikäinen osaa jo paljon asioita, tavoittelee tavaroita, viskelee tuttia, jokeltelee ja hihkuu taukoamatta. Osaa ilmaista tarpeitaan omilla ääntelyillään, tykkää yhteisestä tekemisestä, hassuttelusta ja jumppahetkistä.

Tuksu vaan postailee vanhaa. Ketään ei todellakaan kiinnosta roikkohuulet tai pellemeikit. Ihan sama millainen tukkahius sillä on, hoitaisi lastaan ja touhuaisi lapsen kehittymiseksi. Mikkihiirimekot on täysin turhaa ja vääristää lapsen maailmaa. Lapselle tärkeintä on läheinen hellä vuorovaikutteinen suhde hoitajaan.

Tarkkaan ottaen lapsi ei ollut ”parin kuukauden ikäinen” kun tuksun piti päästä ryyppäämään (ja seurauksia puitiin käräjillä) vaan baby oli 4 vkoa. No johan siinä oli ehkä kärvistelty suurinpiirtein ilman viinaa pregnancyn huomaamisesta lähtien.

Tää oli mun oma läppä, tsoukki. Mielikuvitelma siitä, millaista viestintää voisi olla MikaL:n ja Tunkin välillä nyt, kukapa tietää:

”En ole unohtanut sinua, en kosketustasi, pienokaiseni. Olen tulossa jutuntekomatkalle Ruotsiin tällä viikolla. Tutkin balkanilaisen rikollisjärjestön toimia siellä. Mikä on supervauvasi isän puhelinnumero? Laita yv.” (MikaL)

”Mikä tuo sun juttu on jutunteko matkasta? Onko ihan vaan heitetty vaiko tosi?”

(Harhaa vain)

Tarkoititko Israelin-matkaa? Siitä mainitsin. Tuksu kehui Facessa: ”Hotellissa on puhtaat lakanat ja kukkaketoja!” Tämä on todellinen Tuksu aivopieru. Kuka muu kehuu hotellin puhtaita lakanoita??? Kukkaketo lienee kukkapenkki? Eikä tuo hotelli ollut ylellinen tai upea. Hinnaltaan keskitasoa. Kulahtanut hotelli asiakaspalautteiden perusteella (Booking.com).

Samalle matkalle lähdettiin ilman kunnon matkakassaa ja aamiaispöydästä kerättiin (varastettiin) muovipussiin eväitä iltaa varten. Vanhempia eväitä lahjoitettiin kerjäläisille ja kehuttiin kuinka hyviä ja autuaita ollaan. Jumala piti kuulemma huolen.

Se keskustelu, jota kyselin jokunen päivä sitten, että muistaako joku, oli ilmeisesti myös tuollainen ”läppä”, ja jäänyt mun mieleen kummittelemaan.
Kun sitä ei kukaan arkistonäätä muistanut, niin ei varmaan ollut aito.
Tännehän aina välillä ilmaantuu ”tietäjiä varmalta taholta”, jotka kirjoittelevat totena omiaan ja häviävät sitten palstalta. Siinä sivussa saattaa tulla kovalla arvostelulla vahingossa häädettyä joitain niitäkin, jotka asioista oikeasti tietävät.