Johanna Tukiainen Vol. 269

Home Forums Julkkikset Johanna Tukiainen Vol. 269

Viewing 15 posts - 76 through 90 (of 1,346 total)
  • Author
    Posts
  • #287072 Ilmoita asiaton viesti
    HarmitonHilda
    Participant

    Surullinen fiilis aina kun nuorta ihmistä haudataan. Toivottavasti sai kauniit ja rauhalliset hautajaiset ilman spektaakkeleita ja 3+4 lehden kuvaajaa.

    #287073 Ilmoita asiaton viesti
    Yavannah79
    Participant

    Noista tuli jotenkin mieleeni vuoden 2007 Nemi julkaisu, missä oli varsin kaunis, joskin synkähkö koko sivun trippi. Se sisälsi oikeastaan aika kauniin sanoman.

    En tiedä, että kenen runoelma tai ajatelma tämä on, vai onko Lisen oma, mutta itse pidän siitä, huolimatta sen synkkyydestä. Tosin kuvituksen kanssa tämä on vielä parempi.

    ”Olen lähempänä kuin uskotkaan. Hyväksyt minut koko ajan, mutta sisimmässäsi luulet minun unohtaneen juuri sinut.

    En ole.

    Tunnen sinut, enkä anna sinulle koskaan anteeksi. Jos mietit, olet aavistanut sen jo monta kertaa.

    Tuntenut hengitykseni niskassasi, kun menetit tasapainosi ylimmällä portaalla. Niinä sekunteina, kun kätesi puristivat rattia moottoritiellä. Ja se kylmäävä helpotuksen tunne, kun muistit käydä puhaltamassa ensimmäisessä kerroksessa edelleen palaneen kynttilän sammuksiin.

    Lasken usein sekuntejasi ja seuraan mihin niitä käytät. Istun välillä kuuntelemassa ajatuksianne:

    Te ajattelette niin paljon, mutta teette niin vähän. Ärsytätte toisianne niin usein. 

    Mutta ette enää sen jälkeen kun olette lakanneet hengittämästä. Silloin ajattelette kaikki samaa asiaa ja silloin moni teistä on raskas taakka kannettavaksi.

    ”Toivottavasti he tietävät kuinka paljon heistä pidän”

    Olen mystinen sanotte. Haluatte tietää, milloin tulen noutamaan teitä ja mihin vien teidät.

    No minä haluan tietää tämän: Miksi te odotatte niin usein, että on jo liian myöhäistä?”

    Edit… Pahoittelut monista editoinneista, mutta huomasin kirjotushäröjen eksyneen tekstin joukkoon.

    #287074 Ilmoita asiaton viesti
    Alcosprii
    Participant

    Jasminalle: ”On elon aika lyhyt kullakin. Siis palakaamme lieskoin leimuvin, tulessa kohotkaamme korkealle! Maa maaksi jää, mut henki taivahalle.” -Eino Leino

    #287075 Ilmoita asiaton viesti
    qwerty2
    Participant

    En usko että Tunkki pystyy empatiaa tuntemaan. Juliaa suri ainoastaan koska katosi ryyppykaveri, jonka kanssa oli keikkojakin kivempi ryssiä. Normaali ihminen pyrkii auttamaan ja tukemaan jos siskolla on ongelmia. Tunkin päässä vain oli vain yksi ajatus ja se oli minä minä. Jasmine ei tähän rooliin suostunut ja sekös myrkytti heidän välinsä. Tänään surraan seurauksia.

    #287077 Ilmoita asiaton viesti
    Kosti
    Participant

    Jullea suri koska Julle oli täysin loisen talutusnuorassa. Menetti käskyläisen joka taipui aina loisen tahtoon. Jolla ei ollut voimia vastustaa, vaikkei halunnut loisen tarjoamaa valheellista elämää.

    #287078 Ilmoita asiaton viesti
    Yavannah79
    Participant

    Vaikka Nemissä onkin välillä myös hömppää ja hauskoja juttuja, sekä goottimeininkiä, niin tässä sarjakuvassa käsitellään myös vakavia asioita todella kauniisti. Edelleenkään en ole varma ovatko nämä Lisen omia, vai käyttääkö hän jonkun toisen runoja tai ajatelmia kuviensa tueksi. Oli miten, oli niin tämä yhdessä kuvien kanssa toimii upeasti.

    Tässä taas yksi kaunis esimerkki, joka myöskin sopii tähän tilanteeseen ja tähän keskusteluun, sekä Jasminalle, että Julialle:

    Kuulin, että on outoa, etten juurikaan käy haudallasi. Mutta he eivät tunteneet sinua. Minä tunnen sinut. Tiedän, että kirkkomaa on viimeinen paikka, josta haluan sinut löytää.

    Nautin läsnäolostasi paikoissa, joissa elit ja hymyilit. Paikoissa, joissa viihdyit. Yhteisessä musiikissamme. Näen sinut kaikessa, mistä pidit.

    Olet täällä kun yritän auttaa ihmisiä, kuten sinä aina teit. Kun joku nauraa väärissä kohdissa kuten sinäkin.

    Enkä koskaan voi olla niin yksinäinen kuin olisin, jos sinua ei olisi koskaan ollut.

    En jätä kukkia haudallesi. Teen mieluummin kaiken voitavani niiden puolesta, jotka ovat täällä. Kylmässä kivessä ei ole lainkaan muistoja sinusta. Olet sydämessäni. En koskaan unohda sinua.

    Nemi sarjakuva, Lise Myhre.

    Edit… Minä siis, en tunne henkilökohtaisesti kumpaakaan naista, vain sen verran kuin, mitä olen täältä lukenut ja miten surkeasti kummankin elämänpolku päättyi, yhden ihmisen vuoksi.

    #287079 Ilmoita asiaton viesti
    qwerty2
    Participant

    Undertaker, yritätkö olla hauska ?

    #287080 Ilmoita asiaton viesti
    Undertaker
    Participant

    Ruutitäti aka paattiraakku on harjoitellut tätä monttubileisiin jo melkein kuukauden.
    Tyrvään närhet (1978 versio) – YouTube

    #287081 Ilmoita asiaton viesti
    Undertaker
    Participant

    #287082 Ilmoita asiaton viesti
    hallitunkki
    Participant

    Ei tukiaismonttubileitä voi kuin kadehtia.
    Harmi, että niitä pidetään liian harvaan tahtiin.
    Melkein itk.. eikun pierettää.

    Näköjään tunkki ei ole ainut täysin tunneköyhä ihminen näissä piireissä ☹️

     

    #287085 Ilmoita asiaton viesti
    Pastori
    Participant

    Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,

    saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 

    Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

    olen kasteisen aamun pisara hento.

     

    #287088 Ilmoita asiaton viesti
    Yavannah79
    Participant

    hallitunkki, älä sä välitä Undertakerista, sillä on vissiin perjantaipullo avattu.

    #287089 Ilmoita asiaton viesti
    Pastori
    Participant

    Kun loistat tähtenä iltataivaan,

    niin näethän meidät päällä maan.

    Me täällä alhaalla hiljaa aivan,

    sun tähteäs kirkasta seurataan. 

     

    #287092 Ilmoita asiaton viesti
    Yavannah79
    Participant

    Kaunis runo, Pastori.

    #287098 Ilmoita asiaton viesti
    Kade3
    Participant

    Ihania muistokirjoituksia. Ihan tuli tippa linssiin. Lainaan täältä yhden huomista varten.

Viewing 15 posts - 76 through 90 (of 1,346 total)
  • The topic ‘Johanna Tukiainen Vol. 269’ is closed to new replies.