Johanna Tukiainen Vol. 290

Paksu on huijannut myös tavallisia, pienipalkkaisia ihmisiä. Paksu tapasi Albertilla asuessaan filippiinonaisen. Paksu tarvitse siivousapua ja hyvä palkka olisi luvassa. Olihan Paksu liikenainen. Palkka jäi tietenkin maksamatta. Ilmeisesti filippiinon olisi pitänyt maksaa Paksulle siitä, että pääsee siivoamaan julkisuuden henkilön todella paskaisen ja sotkuisen kodin.

Eikä tämä liene ainut tapaus. Tuo ”espanjalaisen, vanhan naisen” auttaminen oli todellakin lavastettu juttu. Muka kuukauden ruokarahat?! Hah hah! Pissa-Penna oli makuupussissa. Lisäksi Pissa-Penna ja Paksu asuivat todella vaatimattomassa ja nuhruisessa kahden tähden hotellissa. Ei ollut pinkkiä viiden tähden hotellia.

Paksuhan voisi myydä niitä aarteitaan. ”Kalliita” haute couture-asuja. Kyllä niille aina löytyy ostaja. Hän saisi nopeasti 50 – 100 euroa kokoon, mutta kun Paksun likaiset rätit ja käsilaukut ovat kiinalaisia kopioita.

19.6. klo 21:34

19.6. klo 22:41

Jopa kävi taas Tuksun jutut tylsiksi. Päivemmällä vaikutti, että ois voinut olla tiedossa menoa ja meininkiä – mutta ei.
Alkaako turnauskestävyys heiketä?
Vai jäikö kerjuurahat saamatta, niin ei saanut tarpeeksi hankittua juomaa ja nappeja kunnon korkeaan merilauluun?
Noh, juhannus lähestyy… Saapa nähdä miten tanssijatar päättää moista pakanallista juhlaa juhlistaa?

Kiitos Leonell taas kopsuista. Uskonnolliset harhat jatkuvat vahvoina. Maailmanlopun odotus on Tuksulle totista työtä! Vielä kannattaa yrittää paasata pelastuksesta hukkuville, eli keräähän nyt Mia Mari Johanna Tukiainen vielä joku pieni lahko maailmanloppusi ympärille! Hah hah hah! 😀

Kuinka olla samaan aikaan kuin seinähullu ja niin kuolettavan tylsä?

Kaikki on jo nähty, ylämäet ja alamäet. Sama tylsäksi käynyt show. Uusi koti, uusi mies, väkivaltaa ja narsismia, uutta krääsää, uusi tukka, uusi kiinavaate, uudet kynnet ja suuret suunnitelmat, jotka eivät koskaan toteudu ja pakollinen rosiskeikka. Elämänkerta aloitetaan aina uudestaan ja uudestaan, nyt jo neljättätoista vuotta. Ilta aloitetaan postaamalla rintavakoa ja sitten keikkatarjoukset @gmail.com, yöt huudetaan Jeesusta ja kaivataan past awayt. Aamuyöstä postataan uudelleen muiden jo postaamia ajatelmia, kerrotaan miten piru on paha jätkä, sitten haaveillaan matkasta ja muistellaan samoja menneitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Jossusta on tullut kuin flipperin pallo, joka ampaisee kourua pitkin matkaan, osuu aina samoihin tolppiin ja palaa aina muutaman ohilyönnin jälkeen samaan lähtökuoppaan varmana, että seuraavassa lähdössä onnistuu, vaikkei koskaan muuta reittiä.

Jossu, susta on tullut tylsä. Game over.

Paksun elämä on tylsää ja henkisesti köyhää. Vaahtoaa maailmanlopusta. Ei näytä olevan huolissaan lapsestaan, Perpasta, äidistään eikä isästään. Koska Paksu on viimeksi ilahduttanut isäänsä. Papan laitospaikka ei voi olla kaukana.

Mielen täyttää jenkkien mielipiteet ja erään mormoonin ajatukset. Muut ovat narsisteja. Paksu käy taistelua tuulimyllyjä vastaan. Koska Paksulta on tullut lämmin ajatus Ukrainaa ja sen asukkaita kohtaan. Jo monta sataa lasta on kuollut. Mahtoiko koskaan hankkia ukrainankielisiä Raamattuja? Mainitsi kerran asiasta ja unohti sen jälkeen koko asian. Jopa koirat ja kissat kärsivät Ukrainassa.

Miten kahden vuoden tapahtumat sijoittuvat elämäkertaan? Ensiksi mies ja lapsi olivat Jumalan lahjoja ja rukousvastauksia. Nyt Perpa on narsisti ja lapsi on päässyt henkisesti tasapainoiseen kotiin. Koska Paksu paljastaa kaiken. NWO:n lapsikaupan ja svekujen rasismin.

Possu ei voi elää ilman julkisuutta. Miksei Seiskakaan tee juttuja?