Johanna Tukiainen Vol. 306

Olen työNI puolesta välillä yhteyksissä myös länsinaapurin sosiaaliin. Pitäisiköhän vihjata että Tuksu tarttis jeesiä ja että saa antaa jos tulee polvillaan rukoilemaan? Siis maksusitoumuksen jolla ei voi ostaa Yeshuan verta.

Varmaan on käynyt jossakin polvirukoilee, risti aseteltu näkyviin, raamattu kainalossa, tirautettu pari tekokyyneltä ja kerrottu, kuinka kaikki rahat on mennyt sairaan koiran hoitoon ja nyt ei ole varaa lääkkeisiin ja ruokaan.

Diakonissa on heltynyt ja antanut köyhälle vähän almuja.

On se nyt kumma, kun näyttävä blondi, siipirikko lintu, mamu ja oman maan nainen ei saa mitään avustusta Ruotsista, vaan pitää tulla Suomeen kerjäämään. Eipä ollut kukaan kertomassa, että on se kova tyttö kerjäämään rahaa ”suureen hätäänsä”, mutta jos saa jotain avustusta muilta, niin tuhlaa ne rääsyihin tai punkkuun.

Tietääkseni yleinen periaate kirkon diakonian maksusitoumuksissa (osto-osoituksissa) on, että niitä voi saada max 3 x/v. x-summa voi vaihdella 30-50 euron välillä, riippuen mm. seurakunnan taloustilanteesta.

Maksusitoumuksia ei voi saada aivan peräkkäisinä kuukausina, joten loppukevääseen menee ennen kuin Possu voisi saada seuraavan sitoumuksen.

S-marketissa tai missä tahansa kaupassa 50 euroa on pieni summa. Jos ostohankintaa ei suunnittele kunnolla ja ostaa esim. valmiita eineksiä ja ökylohta, koko raha riittää vain muutaman päivän ruokiin.

Possun turvautuminen viimesijaiseen hätäapuun eli kirkon ruoka-apuun (maksusitoumuksen muodossa) on merkillepantava seikka: glamourajat päättyneet, Possu köyhä, tribulaation aikakausi alkanut.

Tumma nainen ekassa kuvassa näyttää siltä kuin olisi hyvin varovasti ja ehkä vähän pidättelisi hengitystään. No molemmat on varmasti tarpeen. 😀 Kyllähän sitä ihminen muuttuu ulkonäöltään kun niitä kuvia muokkaa. Ikä ja rapistuminen näkyy itse kullakin, mutta en näe järkeä sortua muokkaamaan niin että näyttäisin ihan eri ihmiseltä. Johan sille nauraisi naurismaan aidatkin. Tuksuhan sanoin laittavansa kuvia näätiä ärsyttääkseen, mutta tuskin tuo pelkästään sitä on. Haluaa antaa itsestään kuvan kauniina ja kadehdittavana, vaikka totuus on nähtävissä. Se on sitä todellisuuspakoa osaltaan sekin, näiden kaikkien kristittyjen vaino -juttujen lisäksi.

Tuli tuosta Herneen kuvailusta mieleen (miten Tuksu puhui ihan normaalisti ennen) että kun katsoin muutama päivä sitten jonkun osan siitä sarjasta kun olivat Julian kanssa Virossa. Tuksu puhui ihan normaalihkosti. Ainoa kohta oli kun hoki aamulla, kun ei jaksanut herätä, miten on elänyt tanssijan elämää ja tottunut myöhäiseen rytmiin. Sitä juttua ja saman hokemista tuli todella pitkään. Mutta muuten jutteli jotenkin ehkä vähemmänkin ja fiksummin kuin Julle. Jullella taas oli vähän kummallista sepustusta, viinanhimo varmaan teki sen. Toisaalta tietysti kameratkin vaikuttivat, että Tuksu hillitsi ilmaisuaan. Silloin sentään tajusi että mitä tahansa ei voi löperrellä.

MinäNI kärähdän myös herkästi, joten yritän piiloutua auringolta. Uimassa ollessa aurinkorasvaa kuluu.

Ja kun nyt vaan naiset tajuaisivat, että se vanheneminen kuuluu asiaan. Aina puhutaan että voihan sitä itseensä panostaa jos tuntuu siltä eikä siinä, mutta kauneusihanteet on aivan vääränlaisia. Ulkonäkö menee pilalle, kuten nyt Tuksulla.

Marja on vihdoinkin herännyt olemaan aivan oikeassa Tuksun suhteen. Kuka tahansa tolkun äiti sanoisi juuri samoin. Juttelimme eilen barbi juniorin kanssa siitä, miten jatketaan asumista ym. Kun hän täyttää pian 18. Tyttö tarjoutui maksamaan vuokraa jolloin sanoin, että koulu ensin, työt vasta sitten. Kun aikanaan löytää päivätyön, sitten ehkä katsotaan asiaa uudelleen.

Kerroin tämän siksi, että Tuksun esimerkki on innostanut entisestään kasvattamaan tyttärestäNI itsenäisen naisen.

Possu: Laura Silvennoinen, samoin Tervetuloa Tukholmaan mun luokse! Mennään suur kaupungin humuun, siellä on vaikka mitä.

Viranomaisia puijataan, possun piilopaikka looran luona

Pösö seisoo mun mielestä Liljendalinkadun talon edessä, kadun varrella.