Johanna Tukiainen Vol. 309

🤣😜🤣🤪🤣😝🤣

Internet on kyllä hieno asia monessakin mielessä, mutta tietty myös siksi että ihmisillä kenellä ei ole oikein kavereita ja hyvää elämää, niin täällä on mahdollista purkaa sitä yksinäisyyttä ja kateutta. Sekä tietenkin haukkua tuntemattomia ihmisiä. Ennen reppanat kuten darling ja Tuksu joutuivat kirjoittaa jonnekin yleisönosastoille sanomalehtiin siinä toivossa, että joku huomaisi minutkin.

Johanna Mia Tukiainen on näköjään sen verran jaksanut herätä, kellohan vasta 17, että on poistanut postauksen kiimastaan kuinka ihanaa olisi jos Venäjä hyökkäisi Suomeen ja Ruotsiin. Postauksen palautteet ei ilmeisesti olleet sitten Tuksua komppaavia vai sai palautetta, että noin kun toivot niin mene ottamaan se ensimmäinen luoti sitten etulinjaan.

”Seuraava taidetyöni on ”vihollinen uhkaa lapsia” saa ostaa jo valmiiksi 🙂😓🙏  vesiväri-tai öljyvärityöt 💖 taiteellani on tärkeä sanoma”

Nonni, siitä sitten halukkaat taiteen ostajat parijonoon, JMT pistää taas ateljeessa pensselit heilumaan! 😅👏

Taidetta olisi siis taas tarjolla (Syrjiksen toimitus):

Yhtään ei tiedä, että minkälainen tai edes millä väreillä tai sekotekniikoilla työ tulee tehdyksi, jos yleensä tulee, ja tuleeko kehystettynä vai kirjekuoressa, mutta maksu kuitenkin NYT!! 🤣🤣🤣

Näätien parhaimpia luonteenpiirteitä on jättää kommentoimatta kokonaan näitä trolleja. Jatkakaamme samaa linjaa. Skrollatkaa siis tekstit yli kirjoittamatta heistä mitään, ottamatta kantaa, olemalla hiljaa. Trollit kun hakevat kuitenkin vain itselleen huomiota, kuten päätähdekin. Johki-Nasu…vai miksi häntä Julian toimesta joskus tituleerattiinkin, etsii juurikin mm. täältä jotain omiin profiileihinsa julkisuusarvoa, jotain, josta riehua ja kirjoitella. Jätetään huomioimatta. Tuohis löytänee tuohon jonkun linkin.

Sattuipa tänään erikoinen ja naurunremakan aiheuttava tapaus, jota edelleenkin naureskelen, silmät (posket), kyyneleitä vuotaen läpikäyn.                                               Ystäväni laittoi harmittoman julkaisun Fb-profiiliinsa, kevätkukkia istutellen, että oli hämmästynyt murattien hienosta talvehtimisesta. Ajattelematta, kiireissäni, sen kummempaa pohtimatta totesin hänelle: ”Murattilaiset ovat sitkeitä ja omani unohdin talveksi huostaanottaa.” Ei mennyt kuin minuutti kun puhelimeeni pärähti viesti: ” Fuck, oletko sinäkin näätä?” Nyt tekstiviestit käyvät kuumana. Meistä kumpikaan ei voinut toisesta kuvitella, että olemme näätiä. Naurattaa ihan tuhannella, sillä Tunkki kuolisi kateudesta, että me tavalliset duunarit olemme paraillaan ihan eri puolilla maailmaa. Toinen työtehtävissä Madagaskarilla ja toinen lähdössä sponsorinsa kanssa juuri Tahitille.                                                  Näissä matkusteluissa kenelläkään on tuskin mitään kadehdittavaa, paitsi rouva Tukiaisella, sillä kateuden, katkeruuden, itseinhon ja siekailettoman ilkeyden ja hävyttömyyden lisäksi…ei muita luonteenpiirteitä löydy enää mainittavaksi.    Tyttärensä huoltajuudesta hän ei ole kiinnostunut, ei siihen kykeneväkään, mutta loihan Isabelle hänelle keinon lapsisieppauksineen, huoltajuuksineen, kuten koirineenkin, pysyä sairaalloisesti jotenkin julkisuudessa. Julkisuus on Johannalle se tärkein asia. Harmillista, että hän menetti julkisuusarvonsa jo vuosia sitten. Sääli sikäli sairasta ihmistä, että hänen elämässään ei ole mitään muuta, kuin sairaalloinen tarve pysyä julkisuudessa. Jonkun kohdalla voisi todeta, että hyvässä taikka pahassa, mutta Johannan julkisuus kaikkineen on vain…pahassa…ja hänen itsensä aiheuttamana.