Vastaa aiheeseen: Johanna Tukiainen Vol. 185

Etusivu Keskustelu Julkkikset Johanna Tukiainen Vol. 185 Vastaa aiheeseen: Johanna Tukiainen Vol. 185

#156215 Ilmoita asiaton viesti
Mäntynäätä
Osallistuja (Participant)

En ole yllättynyt siitä, ettei viimeisimmästä keikasta ole raportteja vielä irronnut – eihän siellä ollut ketään. Sen takia päätin nyt rekisteröityä tänne, ja jakaa illan tapahtumat niin kuin ne itse koin. Eli hei kaikille teille kanssanäädille, olenkin teidän jutusteluitanne seuraillut jo kahdeksan vuoden ajan!

Kesän keikkahan oli laffalle sikäli menestys, että sinne ihan tällainen kaupunkilainenkin kehtasi mennä ”kännissä ja läpällä”. Tällä kertaa oli keksittävä joku toinen syy sille, että halusi lyöttäytyä vanhojen juoppojen ja pubiruusujen joukkoon. Lopputulos olikin sitten se, että meitä ns. tuoreempia kasvoja löytyi yleisön joukosta aika vähän.

Iltahan meni jotakuinkin niin, että saavuimme paikalle niihin aikoihin, kun Johannan oli tarkoitus olla jo esiintymässä. Kun astuin laffaan sisään, en voinut olla ihmettelemättä ääneen: ”missä kaikki on, eikö tänään ookkaan Tuksun keikka?” Tupa oli hädin tuskin puolillaan ja Johanna myöhässä. Siispä istuuduimme nurkkaan seurailemaan laffan peruskeskiviikkoa: karaokessa laulettiin ikivihreitä iskelmähittejä, vanhat ukot iskivät tiskillä silmiään, pöydissä väännettiin kättä, tupakkapaikalla jaettiin rakkaudentunnustuksia ja välillä käytiin pihalla kärhämöimässä. Olimme tulleet Koivuhakaan. J

Puoli tuntia myöhemmin pihalle kurvasi auto, josta nousi illan päätähti paitulissa ja joulukuusipäähineessä. Sinänsä kaksikon pukuteema oli yhteensopiva, sillä Velli puolestaan oli pukeutunut pyjamahousuihin sekä poromyssyyn. For You alkoi soida heti ovien avauduttua, eli meininki oli vähän ”ota mikki ja ala hoilaan”.

No, mitä siitä vedosta nyt voisi sanoa… Tuttua Tuksua. Johannan veto oli paljon laiskempi mitä kesällä, mutta yhtä innoissaan kuitenkin piehtaroi seinillä olevien koristeiden kanssa.  Vellin muuvit olivat Suvilta tuttuja sivuaskeleineen ja heilahduksineen, yhtä hienosti pysyttiin rytmissäkin. Biiseinä soivat jo kesältä tutut New Rules, Apinamies, Hei Johanna jne.

Tuksun mentyä väliajalle siivouskomeroon, jätettiin Velli horjumaan paikoilleen. Aloin vasta nyt näin jälkikäteen miettimään, että saikohan mies kertaakaan pitää taukoa heilumisiltaan. Varmasti oli keikan jälkeen jano, kun pari tuntia tanssi lähes taukoamatta piparikeskivartalossa (joka muuten tuoksahti jo siltä, että on aiemminkin tultu hiottua sen sisällä).

Toista settiä en niin tarkasti jaksanut seurailla. Muistan, että joka pöytään jaettiin Maamme-laulun sanat, mutta sellainen lappu olisi ollut tarpeen Johannallekin. Ensimmäinen säkeistö sujui ihan välttävästi jopa Tukiaisen mittapuulla, mutta viimeinen säkeistö kuului takariviin lähinnä epämääräisenä muminana ja satunnaisina sanoina sieltä täältä. Tuttua Tuksua siis sekin.

Odottelin yleisökysymyksiä, mutta niiden sijaan oli Vellin suuhun kömpelösti istutettu jo Artolta tutut kysymykset, kuten: ”Hei Johanna, mitä sinulle kuuluu nykyään?” Hetki paasattiin uskonnosta, uudesta koirasta, muutosta, matkailusta, Jenkeissä asumisesta, jne. Minkäänlaista yhteiskaraokea ­en muista – siis muuten kuin baarin omistajan kanssa. Marihan oli loppuillasta oikein mielellään äänessä, mutta voihan siinä tietysti olla sekin, ettei kukaan muu ollut halukas laulamaan joululauluja Johannan kanssa. Viime kerrasta poiketen heidän keskinäisissä väleissään näkyi se, että Mari ei kohdellut enää Johannaa ns. vieraskoreasti, vaan uskalsi illan lopuksi repiä mikin Tuksun kädestä, ja sanoa: ”Ei, mää laulan aina viimesen biisin. Kiitoksia Johanna, voit mennä levähtämään.” Johannassa näkyi pieni ärtymys, mutta peitti sen hyvin ja lähti siivouskoppia kohti Vellin seuratessa perässä. Johanna kuitenkin sähähti tälle, että: ”sä voit kuunnella ton Marin biisin!” ja Velli sanoi kiltisti hymyillen: ”joo” ja jäi paikalleen heilumaan.

Uskallan epäillä, että tämä jää Johannan viimeiseksi keikaksi laffassa.