OLIKO Matti Nykänen kiilusilmäisen sensaatiolehdistön hyväksikäytön uhri?Vajaa viikko sitten kuollut Nykänen seikkaili tuon tuosta Seiskan kannessa ja aukeamien jutuissa. Aiheena oli milloin häät, milloin perheväkivalta, milloin ero, milloin uusi tyttöystävä.Moni on sitä mieltä, että sensaatiolehdistö on vähintäänkin osasyyllinen siihen, että Matti Nykäsellä oli elämänhallinta hukassa. Olisiko koko kansan Matin elämä voinut mennä toisin ilman julkisuutta?Kohujulkisuutta, joka alkoi jo kauan sitten 1980-luvulla.SE oli yksi Suomen aikakauslehtihistorian myydyimmistä numeroista. Juhannuksena 1989 Seura-lehti julkaisi erikoisnumeron, jonka kannessa komeili jälleen mäkikotka Nykänen ja hänen toinen vaimonsa Pia.”Romanttisesta häämatkasta myrskyisä välienselvittely. PIA PALASI YKSIN KOTIIN.”
Elettiin Seura-lehden kulta-aikoja. Kyseinen Nykäs-numero myi huikeat 120 000 kappaletta, mikä oli kolme–neljä kertaa tavanomaista irtonumeromyyntiä enemmän.Jutun oli kirjoittanut Seuran toimittaja Isto Lysmä (1936–2012), joka tunnettiin Nykäsen ensimmäisenä ”luottotoimittajana”. Lysmä oli tehnyt yhteistyötä Nykäsen kanssa läpi 1980-luvun ajan seuraten oikukasta mäkikotkaa kameramiesten kanssa minne tahansa hän meni.
Isto Lysmä vuonna 1996 (KUVA: PENTTI NISSINEN)
Nykänen oli jo tuolloin, 30 vuotta sitten, suomalaisen lööppijulkisuuden vakiokalustoa. Nykäsen elämään perustuvat kansikuvajutut takoivat lehtitaloille muhkeita voittoja.Jo tuolloin tiedettiin yleisesti, että Nykäsellä on vakava alkoholiongelma. Myöhemmin hänellä diagnosoitiin vaikea tarkkaavaisuushäiriö eli ADHD, jonka oireita voivat olla esimerkiksi impulsiivisuus ja taipumus erilaisiin riippuvuuksiin.Käyttikö keltainen lehdistö Nykäsen heikkouksia hyväkseen? Tuhosiko kohujulkisuus hänet lopullisesti?Asiaa voi tarkastella kahdelta kantilta. Kyllä, Matti antoi julkisuudelle itsestään lähes kaiken. Mutta Matti osasi myös ottaa oman osuutensa.
SEURA-LEHDEN ja Nykäsen välillä oli 1980-luvulla sopimus, joka hyödytti molempia osapuolia. Nykänen oli ikään kuin kiinnitetty Seuran julkkistalliin. Sopimuksen mukaan lehdellä oli yksinoikeus raportoida mäkikotkan julkisuustempauksista, joita toimittaja Lysmä ja Nykänen ideoivat yhdessä.Kyse oli niin sanotusta šekkivihkojournalismista. On oikeastaan kyseenalaista, oliko se journalismia lainkaan. Ennemminkin se oli puoliksi käsikirjoitettua viihdettä, aikansa tosi-tv:tä.Aikalaisten mukaan Lysmällä oli tapana ryydittää juttujaan myös keksityillä asioilla. Nykäs-jutuissa oli kyse molemminpuolisesta hyötymisestä – raha ratkaisi.Seurassa laskettiin tuolloin, että Lysmän Nykäsestä kertovilla jutuilla myytiin lehteä kilpailija Apuun verrattuna yli puoli miljoonaa irtonumeroa enemmän, kerrotaan Risto Karlssonin kirjoittamassa historiikissa Kansikuva uusiksi. Kuusikymmentä vuotta elämää ja ihmisiä Yhtyneissä Kuvalehdissä (Yhtyneet Kuvalehdet Oy 1996).Nykäsenkin saamat rahasummat olivat merkittäviä. Vuonna 1989 Seura maksoi samaisen historiikin mukaan mäkikotkalle seitsemästä yksinoikeudella tehdystä jutusta yhteensä 175 000 markan korvauksen (nykyrahassa noin 50 000 euroa). Se on pyöreät 25 000 markkaa per juttu.”Sanotaan näin, että Seura sijoitti rahansa hyvin”, sanoo vuonna 1992 Seuran päätoimittajaksi noussut Jouni Flinkkilä. ”Matin tempaukset olivat myyntikamaa”.FLINKKILÄN mukaan hänen päätoimittajakaudellaan 1990-luvulla Seura ei enää julkaissut juttuja, joista Nykäselle oltaisiin maksettu. Siinä vaiheessa luottotoimittaja Lysmän ja Nykäsen välit olivatkin jo katkenneet. Vaikka Lysmä piti Nykästä eräänlaisena sielunveljenään, Nykäsellä meni välillä niin lujaa, ettei 27 vuotta mäkihyppääjää vanhempi lehtimies pysynyt enää perässä.”Lopulta olisin pyytänyt vaikka palkanalennusta jos Matti Nykänen -jutut vain olisivat loppuneet”, loppuun palaneelta vaikuttava Lysmä kertoo historiikissa.1990-luvun alussa Nykänen lopetti yhteistyön Seuran kanssa. Vuonna 1992 Suomeen perustettiin nimittäin uusi juorulehti nimeltään 7 päivää. Myöhemmin lehti vaihtoi nimensä Seiskaksi.Seuran päätoimittaja Heikki Parkkonen (1938–2018) loikkasi Seiskan ensimmäiseksi päätoimittajaksi. Seurasta siirtyi Seiskaan myös toimituspäällikkö Eeva-Helena Jokitaipale, josta myöhemmin tuli lehden päätoimittaja.
Eeva-Helena Jokitaipale vuonna 2001. (KUVA:PASI AUTIO / LEHTIKUVA)
Seiskan yhteistyö Nykäsen kanssa vaikuttaa alusta asti suunnitelmalliselta, eikä se siltä osin muistuta lainkaan perinteistä journalismia, jossa aiheet ja haastateltavat valitaan kulloisenkin tilanteen mukaan.”Parkkonen oli Seuran entisenä päätoimittajana hyvin tietoinen siitä, miten kiinnostuneita lukijat olivat Mattia koskevista jutuista ja miten paljon ne nostivat lehden irtonumeromyyntiä ja levikkiä. Sitä taustaa vasten virittelimme neuvotteluja Matin kanssa”, kertoo nykyään eläkkeellä oleva Jokitaipale.TÄSSÄ vaiheessa Nykäsen huippu-urheilijaura oli jo auttamattomasti ohi. Viihdeala tarjosi mäkikotkalle uuden ansaintakeinon. Nykäsen ammatiksi tuli kohujulkkis.Nykänen möi julkisuustempauksiaan yksinoikeudella Seiskalle ja sai niistä korvauksia. HS:n tietojen mukaan Nykäselle maksettiin tuhansien eurojen palkkioita per häntä käsittelevä juttu.Ja Nykäsen elämässähän riitti kerrottavaa myös 1990-luvulla. Se oli päättymätön jatkosarja, joka piti yleisöä otteessaan.”Ne kansijutut möivät, joissa kerrottiin Nykäsen elämästä uusia ja ällistyttäviä asioita: Kolmas vaimo Sari Paanala, Matti ottaa Sarin sukunimen, Matti muuttaa Uuraisille ja menee kunnanvaltuustoon. Koko ajan tapahtui jotakin uutta”, Jokitaipale muistelee.1990-luvulla Seiskassa ei ollut vielä yhtä Isto Lysmän kaltaista luottotoimittajaa, vaan useampi toimittaja ja kuvaaja tekivät Matti-juttuja. Tilanne muuttui 1999, kun somerolainen Kai Merilä asteli Seiskan toimitukseen työhaastatteluun.NELJÄ vuotta Nykästä nuorempi Merilä oli jo vuosia aiemmin tavannut Nykäsen Somerolla. Somero-lehden toimittajana työskennellyt Merilä oli löytänyt Nykäsen paikallisen motellin katolta juomassa siideriä ja pyytänyt tältä haastattelua.
Kai Merilä vuonna 2006. (KUVA: JUHA METSO)
Nykänen ja Merilä päätyivät ryypiskelemään ja painimaan yhdessä läpi yön. Somero-lehteen tapaamisesta kirjoitettu juttu miellytti Nykästä kovasti.Jokitaipale myöntää, että Merilän palkkauksessa Seiskaan painoi myös se, että Merilän tiedettiin ystävystyneen Nykäsen kanssa. Kun Nykänen myöhemmin vieraili Seiskan toimituksessa ja tapasi siellä Merilän, hän esitti vaatimuksen: tästä lähtien vain Merilä saisi kirjoittaa hänestä tehdyt jutut.Merilä sanoo, että hän tunsi jo tuossa vaiheessa Isto Lysmän ja Nykäsen välillä toimineen luottotoimittaja-konseptin. Hän kuitenkin kiistää sen, että olisi itse tietoisesti hakeutunut samaan rooliin.”Minä ikään kuin lipuin siihen tehtävään. Siinä meni ehkä vuosi kunnes tajusin, ettei kukaan muu Seiskassa halunnut tehdä Matti-juttuja, eikä Matti halunnut ketään muuta kuin minut”, Merilä sanoo.ENTÄ tiedostiko Seiskan johto sen, että Merilästä voisi tulla uusi Lysmä, Nykäsen luottotoimittaja-ystävä, joka tahkoisi lehdelle rahaa Nykäs-jutuilla?”Kyllä varmasti. Sain pomoilta täysin vapaat kädet Matin suhteen. Jos Matti halusi vaikkapa Intiaan, pomot antoivat tehtävän minulle, jotta Matti pysyisi tyytyväisenä.”Myös Nykänen oli aloitteellinen Merilän suuntaan. Jos Nykäsen elämässä ei tapahtunut mitään erityistä, hän saattoi soittaa Merilälle ja kysyä, minkä tempauksen he seuraavaksi keksisivät.Ja ainahan sitä jotain keksittiin: toteutettiin Seiskan maksamia etelänmatkoja, joilla Nykänen sonnustautui milloin joulupukiksi, milloin Uuno Turhapuroksi.Jopa Nykäsen hetkellinen uskoontulo ja pyhän hengen manaus herätysjuhlassa myytiin Seiskalle yksinoikeudella, kertoo Merilä kirjassaan Luottotoimittaja (Johnny Kniga, 2016).
Matti Nykänen ja luottotoimittaja Merilä Jyväskylässä 2006. (KUVA: JUHA METSO)
Merilä paljastaa kirjassaan, että jutut syntyivät käytännössä aina yhteisen juopottelun tai Nykäsen juopottelun tuloksena. Ryyppyiltoina Merilä ja Nykänen myös keksivät yhdessä sisältöä, joka sitten painettiin Seiskaan.2000-LUVUN alkupuolella Nykäsen elämä kiihtyi alati hurjempaan vauhtiin. Tuli pahoinpitelyitä ja puukotuksia, jotka johtivat vankilatuomioon. Vuonna 2004 Julkisen sanan neuvosto (JSN) otti juuri Nykäsen vuoksi kantaa viihde- ja iltapäivälehtien tapaan käsitellä julkisuudenhenkilöitä.”Jokaisella on asemastaan tai saamastaan julkisuudesta riippumatta yksityiselämän suoja ja ihmisarvo. Tämä on otettava huomioon, vaikka henkilö itse haluaisi kertoa yksityiselämästään julkisuudessa”, JSN lausui.Seiskan entinen päätoimittaja Jokitaipale myöntää, että Nykäsen kohdalla yksityiselämän raja venyi. Mutta Nykänen oli se joka päätti rajoista, hän sanoo.Merilän mukaan Seiskasta vedettiin pois jopa valmiiksi taitettuja Nykäs-juttuja, jos Nykänen sattui tulemaan toisiin ajatuksiin.Toimittajat siis puolustautuvat sillä, että Nykänen oli aloitteellinen ja sai vaikuttaa siihen, mitä julkaistiin. Lehti oli kuitenkin se, joka jutut julkaisi – ja maksoi tietenkin myös juttukeikkojen viulut, tarkemmin sanottuna viinat.MERILÄ ja Jokitaipale kiistävät sen, että Nykästä oltaisiin juotettu tarkoituksella, jotta saataisiin mehukkaampia juttuja.”Päinvastoin hankimme Matille useita kertoja ammattiapua ja maksoimme hänen hoitojaan”, Jokitaipale sanoo.Merilän mukaan Nykänen itse oli juttumatkoilla se, joka painosti juomaan.”Matti närkästyi aina helvetisti jos sanoin, että en ota. Molemmat juodaan tai juttua ei tule, Matti sanoi.”Luottotoimittaja-kirjassa Merilä kertoo Matti-uran aikana tyynnytelleensä joskus tajuntaan iskenyttä moraalista ahdistustaan sillä, että jos hän ei näitä juttuja tekisi, joku muu tekisi.Lopulta Merilälle näyttää käyneen samalla tavalla kuin ensimmäiselle luottotoimittajalle Isto Lysmälle. Nykäsen vauhti oli liian kova. Oma terveys ja yksityiselämä alkoivat kärsiä.”Lopulta saatoin puhelimessa valehdella pomoille, jotka pyysivät uutta Nykäs-juttua. Valehtelin, että olen särkenyt punttisalilla selkäni, enkä pääse töihin.”MIKSI oli pakko painaa vuodesta toiseen mitä kamalampia juttuja Nykäsen elämästä? Rahan takia tietenkin.Jokitaipaleen mukaan Nykänen oli Seiskalle taloudellisesti tärkeä, mutta Seiskalta saadut korvaukset olivat ”olennaisia” myös Nykäsen omalle taloudelle.Tätä on vaikea tarkistaa ilman kuitteja. Nykäsen vuositulot ovat vaihdelleet suuresti, eikä niistä voi päätellä, mistä kaikista puroista tulot muodostuvat.Esimerkiksi 2001, kun Nykänen meni kihloihin ja naimisiin ensimmäisen kerran Mervi Tapolan kanssa (Seiskan järjestämänä ja raportoimana), Nykäsen vuositulonsa olivat noin 28 000 euroa. Kun Nykänen ja Tapola menivät Seiskan avustuksella ja lehden raportoimana toisen kerran naimisiin 2004, Nykäsen vuosiansiot olivat noin 59 000 euroa.Tulot ovat pieniä verrattuna Nykäsen rauhallisempiin viime vuosiin, jolloin hän on kerryttänyt parhaimmillaan yli 200 000 euron vuositulot.
Mervi Tapola, Matti Nykänen ja Seiskan luottotoimittaja Kai Merilä Nykäsen ja Tapolan toisissa häissä Jyväskylässä 2004. Merilä toimi Nykäsen kolmissa häissä bestmanina. (KUVA:PETER JANSSON)
MERILÄN mukaan olisi Nykästä aliarvioivaa väittää, että hän olisi ollut viaton uhri, jota Seiska käytti hyväkseen.”Luulevatko ihmiset tosiaankin, että sellaista luupäätä, jolla on tuollainen tahto kuin Matilla, voitaisiin käyttää hyväksi? Matti ei ikinä tehnyt mitään, mitä hän ei olisi itse halunnut”, Merilä sanoo.Jokitaipaleen mukaan Nykänen osasi itse käyttää hyväkseen viihdejournalismia ja onnistui luomaan sen avulla jopa uuden uran. Sellainen ei ole suomalaiselle huippu-urheilijalle välttämättä helppoa sen jälkeen kun putoaa urheilu-uran päätyttyä tyhjän päälle.”Iltapäivälehdet nappasivat suruttomasti ilmaiseksi Seiskan uutisia, eivätkä itse tukeneet Mattia edes yhdellä eurolla. Sitten ne kehtasivat sanoa, että Seiska käytti Mattia hyväksi.”MATTI siis antoi ja Matti otti. Hyväksikäytettiinkö häntä – siihen on paras antaa nykäsmäinen vastaus: ehkä hyväksikäytettiin, ehkä ei.Ja yleisö oli se, joka Matti-jutut osti.
