Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 260

Home Forums Julkkikset Johanna Tukiainen Vol. 260 Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 260

#270516 Ilmoita asiaton viesti

Olen jo pitkään pohtinut tuota Johannalle tärkeää käsitettä: lahja.

Johannallehan kaikki elämän asiat ja tavarat tulevat lahjoina. Joista Johanna tarkkaan raportoi sosiaalisessa mediassa. Jopa sellaisista ’lahjoista’ jotka ovat kyseenalaisia. Kuvattu kaupassa tai hankittu itse. Mutta ovat lahjoja. Ja siksi niin tärkeitä.

Lahjan saaminen merkitsee Johannalle enemmän kuin tavan ihmiselle. Sitä olen miettinyt jo pitkään että miksi? Mikä siinä lahjassa ja lahjojen saamisessa on niin ihmeellistä. Jopa niin ihmeellistä että jos lahjoja ei tule, ne väärennetään.

Lahja annetaan perinteisesti toiselle ihmiselle ilman pyyteitä. Lahja on osoitus siitä että toisesta ihmisestä välitetään. Lahjaa ei tarvitse ansaita. Riittää että on riittävän tärkeä henkilölle joka lahjan antaa. On syntymäpäivälahjoja, on joululahjoja. Yllätyslahjoja. Kaikki viestejä antajalta saajalle: pidän sinusta.

Johannalle jokainen saatu lahja on viesti siitä että hän on erityisen tärkeä ihminen. Niin tärkeä ja rakastettava että muut kokevat vastustamattoman tarpeen antaa Johannalle lahjan. Ilahduttaa ihanaa Johannaa. Jopa yrittää voittaa lahjoilla vastustamattoman ja ihanan Johannan suosion. Kuin sadussa.

Lahjat kertovat Johannalle että hän on elämässään oikealla polulla. Hän ja hänen superihana persoonansa lumoavat ihmiset niin että he eivät voi olla antamatta Johannalle lahjoa. Ylenpalttisesti.

Lahjoissa, niiden saamisessa kiteytyy Johannan maailmankatsomus ja ennen muuta minäkuva. Johannan ei tarvitse ponnistella tavallisten kuolevaisten tapaan saadakseen jotain. Riittää että hän on ihana oma itsensä, niin ihana että saa kaiken ilman ponnisteluja. Kodin, perheen, aseman.

Lahjojen vastakohtana on ansaittu ja sitä varten työskennelty ja ponnisteltu asia ja tavoite. Oli se sitten tavara, hyödyke tai vaikka taloudellinen asema.

Jokainen joka on joutunut tekemään työtä lujasti saadakseen sen mitä tavoittelee tietää sen arvon. Lahjat ovat kuin pumpulihöttöä ankarasti ponnistellun asian rinnalla. Lahjoista voi luopua yhtä helposti kun ne on saanut. Mutta jokainen joka on joutunut ponnistelemaan pitkään tavoittelemansa asian eteen ei siitä hevin luovu. Lahjan arvo on mitätön verrattuna siihen mitä työllä ja vaivalla hankittu asia on. Lahjalla ei ole arvoa. Toisin kuin itse ansaitulla asialla.

Johanna sanoo että lapsi on hänelle lahja. Kuten kaikki muukin. Käsittämätön asia tuo lapsi onkin. Harvalle sellaista suodaan tuossa iässä ja Johannan menneisyyden ja terveyden ja elintavat tietäen. Siinä mielessä tuo lapsi on todellakin lahja.

Mutta näyttää siltä että jälleen kerran on ’lahjan saaminen’ ollut Johannalle se tärkein asia. Lahja sinällään, tuo elävä pieni ihmistaimi, ei ole samalla tavoin tärkeä. Siksi siitä ei ole niin tärkeää pitää huolta. Sen voi sysätä muille. Johan se on saatu. Se riittää.

Sekavia ajatuksia minulla. En tiedä osasinko ne sanoiksi pukea. Mutta jatketaan tästä teemasta. Johannasta ja elämän ihanasta keveydestä ja lahjoista.