Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 269

Home Forums Julkkikset Johanna Tukiainen Vol. 269 Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 269

#287377 Ilmoita asiaton viesti
Velli kurissa
Participant

Puolituttu journalisti kehui tätä täysin fiktiivistä pärskähdystä. Minusta Jasmine oli oikein reipas ja menevä, en hänelle olisi suonut moista. Kaverit voi yleensä valita, sukulaisia ei. 🙁 RIP

—–

Näin unta. Olin kuvaajana Jasmine Tukiaisen hautajaisissa, seven-lehti siis maksaa palkkani. Tultiin vähän myöhässä, koska lehti majoitti meidät autokannen alle, ja kaikki latvialaiset rekkakuskit pääsi ennen meitä. Reportteri Seba oli yöllä vetänyt hirveän kännin ja potkin sen aamulla ylös hytin lattialta omasta oksennuksestaan. Ei tämä ollut ihan sitä mitä Oriveden opiston kuvauskurssin linjalla meille lupailtiin. Sain sitten kuitenkin automme (vuoden 92 Ford Fiesta, tähtilogot kyljessä) ajettua ulos satamasta.

Kyselin sitten Sebalta, että mihinkäs vittuun ajetaan. Vastaus oli epämääräistä mongerrusta, kuola valui suupielestä. Ei auttanut kuin naputella kännykän google mapsiin osoite, jonka päätoimittaja oli antanut. ”Ei saa myöhästyä, tai joudutte Hymy-lehdelle töihin!”, hän huusi. En kehdannut kysyä saisiko kupillisen espressoa.

Ajoin sitten talla pohjassa kohti hautuumaata. Seba oli siirtynyt kuolaususvaiheesta kuorsaamiseen. Tiesin, että taas minun piti tehdä sekä juttu, että ottaa kuvat.

Pääsin perille osoitteeseen. Seba ei näyttänyt siltä, että olisi kannattanut herättää. Nappasin Canon-kameran matkaan ja rynnistin menemään hautapaikan suuntaan huppari tuulessa hulmuten. Näin jo kauempaa saattoväen, tunsin heidät vain jostain ihme näätäpalstalta kuultujen nimien perusteella. Näille kahvihuoneessa monesti hihiteltiin.

Porkkana, vai mikä lie pappamuratti, oli kumartunut arkun ylle. Yhtäkkiä pappamuratti veti housunsa kinttuun ja alkoi nylkyttää elintään, samalla huutaen verta hyytävästi. Pastori (oliko se ihme raakku tai mikä lie, äkkiä kävi porkkanan hakemassa sivummalle. Klassisen kaunis istui vääjäämättä tuolillaan. Sitten esiin astui Tunkiainen, josta niitä kuvia piti saada ja juttukin tehdä. Tuksu tanssahteli arkun ääressä, päällään joku kummallinen vaaleanpunainen mekko ja rähjääntynyt turkki. Otin kuvia niin paljon kuin ehdin.

Äkkiä huomioni kiinnittyi arkkuun, siitä pilkisti esiin ikään kuin puutarhaletkun näköinen uloke. Arkku alkoi itsekseen liikkua. Koko saattoväki meni aivan hiljaiseksi. Yhtäkkiä arkun kansi ponnahti auki, ja Jasmine ponnahti sieltä pystyyn, upotti hampaansa päätähti tukiaisen kaularankaan ja repi tältä henkitorven poikki. Olin niin järkyttynyt, että heitin kameran maahan ja juoksin autolle. Reportteri Seba oksensi ulos autosta, poitkaisin Seban helvettiin ja lähdin ajamaan satamaa kohti.

Sitten heräsin, ja kylmää hikeä pyyhkien muistin tekeväni Taloussanomiin kvartaalikatsauksia. Ehkä sekin on parempaa. In Shallah.