Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 290

Home Forums Julkkikset Johanna Tukiainen Vol. 290 Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 290

#321380 Ilmoita asiaton viesti
Tuohi🙂Aivo
Participant

En anna sitä iloa äidilleni, vihaajilleni enkä sielunviholliselle, että kuolisin. EN TIETENKÄÄN KUOLE!!!!! Jeesus on tuonut mut jo näin pitkälle ja elämälläni on erittäin tärkeä tehtävä (pelastaa sieluja Jeesukselle taivaaseen.) (Jtuk) Marja Tukiainen tekee joululaatikoita Tingsvägenin keittiössä 22.12.2021 Mtuk satiirispekua: Tyttäreni haastelee ja huutelee hurjia asioita välillä. Nooh, en välitä siitä, olen tottunut sellaiseen, mitäs noista.

Nyt on ollut taloudellisesti hieman tiukkaa, mutta glamourista en halua tinkiä. Tykkään norjanlohesta, burritoista, juustoista ja kuoriperunoista. Lisäksi sinappia, jos kaupassa sattuu olemaan. Ylipäätään tykkään touhuta keittiössä ruokaa laittaen.

Samalla tunnen olevani vähän niin kuin Sollentunan Robin Hood. 😏

Uppsalan yliopistossakin sanoivat niin, että kulutus pitää talouselämää dynaamisessa liikkeessä.

Toinen oppi, joka jäi mieleeni, on Joseph Schumpeterin Luova tuho. Testasin teorian Ribellassa. Osoittautui, että noinhan se markkinatalous toimii, ok.

Juhannus on tuloillaan… Olisko pienen juhlahetken aika? Ajattelin säästää keittiötöissä ja käydä läheisessä Taco Bellissä. Onhan tämä kevät ollut varsin rankka muuttoineen, kaikkineen.

Ja vaihtelun vuoksi voisin ottaa quesadillan. Karibian seikkailu- ja romanssimatkoillani olen tykästynyt noihin uusiin makuelämyksiin, mm. guacamoleen. Siihen kyytipojaksi pullo Captain Morgania. Nam!

Markulle take away -viemisiksi fresh burrito. Hän asuu tuossa aivan lähellä täyden palvelun hoivakodissa. Ei muista minua, mutta kun laulan kirkkaalla äänelläni Vasten auringon siltaa, yhteiset muistomme palaavat.

Olemme muistoissamme Lehtoniemessä kuin silloin 50 vuotta sitten. Oi sitä viatonta nuoruuden hurmaa, kiimaa ja intohimoa! Silloin meillä nousivat kaikki hormonit päähän tosta noin vaan! Nyt sen ymmärrän. Silloin en. Mikä olikin elämäni ehkä suurin virhe. Noh, nyt kävi näin, minkäs enää teet.

Olen aina tykännyt lauleskelusta. Onneksi tyttäreni on omaksunut saman harrastuksen. Hän on jopa levyttänyt biisejä! Sellaisistahan myös minä olen unelmoinut. Olisin halunnut olla kuin Ella Fitzgerald. Nyt näädät sanovat minua Gerard Depardieuksi. Okei, pääasia on, että nimitys on ulkomaalainen ja että siinä on gerald, tms; sellainen on fiinimpää.

Joka tapauksessa: elämä on valintoja epävarmuuden vallitessa.

Tuolleen se elämä monilla muillakin pyörii.

Pakko on silleesti lohduttautua.

Olen kuitenkin varsin onnellinen näin. Kevään korvalla pääsin asumaan itsekseni kunnan tilavaan yksiöön. (< Mtuk, satiirinen speku)