Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 308

Kauankos se loinen on jo ollut homojen ilona taidetta harrastamassa. ”ateljeessaNi”? Pari viikkoa?

Kyllä minuaNi alkaa jo viimeistään viikon vierailujen jälkeen kovasti ahdistaa ja kaipaus omiin oloihin toisten nurkista on kova, vaikka olisi kuinka ihana isäntäväki tm. ja vaikka kuinka hyvänä pidettäisiin. Oma koti ja oma rauha, kyllä se on parasta. Mutta minuNi ei tietenkään täydy elää kädestä suuhun, kyläily ei ole ainoa toivo saada ruokaa tms. Puhtaita lakanoitakin on kaappi puolillaan.

Lokkeilu on kyllä tunkin melkein ainoa tapa säilyä hengissä, nyt kun omaiset on panneet välit katkipoikki. Randomit homot ja uskikset jaksaa hyysätä, muttei kukaan ikuisesti. MinäNi en possulle osoitettaNi paljastaisi, edes paikkakuntaa, saati että päästäisin ovesta sisään. Saattaa se olla Padasjoen homoparin vaikea saada possu häädettyä kunhan lokkiin kyllästyvät. Vaikea uskoa että kukaan kuvittelee huolivansa ja elättävänsä possua kuukausitolkulla.

Jänniä aikoja tässä eletään, maaliskuulle oli ajastettu oikeuscase ja penthuussin vuokrasopparin katko. Vellin suunnalla on ollut hiirenhiljaista, joten toivotaan että velli on heivannut armaansa homojen riesaksi. Äkkiä sen romukuorman bemarilla kurvaa rainbowlta hakemaan ja homot maksaa kawai pianoNi rahdin.