Reply To: Johanna Tukiainen Vol. 324

Pinkkihasardi. Nyt osuit ns. ytimeen. Ei kai hän täällä väsyneenä raskaan työpäivän jälkeen roikkuisi, ELLEI saisi siitä jotakin mielihyvää tai muuta tyydytystä itselleen. Sekin samaa kuin Tunkin kanssa: pata kattilaa soimaa. Haukutaan toisia samoista asioista, joita itse tehdään. Kuten sanoin aiemmin, kyseessä on ilmiselvä samaistuminen. 😉

Kari. S. Maattinen. Tervetuloa joukkoon. Kirjoitat hyvin ja kuvauksesi Tunkin kohtaamisesta mielenkiintoinen, joskaan ei sinänsä yllätä, että missä jamassa oli. Se pillereiden popsiminen on käsittääkseni ollut melkoista jo vuosikausia. Kai siinä silmät lasittuu ja muutenkin ihminen jähmettyy…

PS. Nimimerkkisi on mainio! 🙂