150 000 suomalaissotilasta sai punataudin

Sikainfluenssa on nyt päivän sana, mutta 65 vuotta sitten suomalaisia kiusasi vallan toisenlainen vitsaus, punatauti. Se uhkasi sotilaiden taistelukykyä Karjalan kannaksella.

Puolustusvoimain eläkkeellä oleva epidemiologi, dosentti Heikki Korpela kertoo, että kun puntatautiepidemia puhkesi kesällä 1944 Karjalan kannaksella, lähes kaikki suomalaistaistelijat sairastuivat tähän kuumeiseen veriripuliin.

Punatauti on shigellabakteerin aiheuttama haavainen suolistotulehdus. Sen jälkitautina voi esiintyä kroonista niveltulehdusta, virtsaputken ja sidekalvon tulehdusta sekä ihottumaa, dosentti Korpela toteaa.

Tämä sotatautina tunnettu veriripuli on vaikuttanut ratkaisevasti useiden sotien kulkuun ja se vaikutti myös toisen maailmansodan tapahtumiin. Satojatuhansia saksalaisia ja neuvostoliittolaisia sotilaita sairastui siihen itärintamalla Stalingradissa ja Kurskissa vuosina 1942-43. Peräti noin 150 000 suomalaista ja 250 000 neuvostoliittolaista sotilasta joutui taudin kouriin Talissa, Ihantalassa, Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella kesällä 1944. Tilastoja tautiin kuolleisuudesta ei aikojen sekasortoisuuden vuoksi juuri ole olemassa, mutta tiettävästi punatautiin myös menehtyi sotilaita.

– Ensimmäiset suomalaissotilaat sairastuivat punatautiin jo Kuuterselän ja Siiranmäen taistelujen aikana, mutta joukkosairastuminen alkoi vasta heinäkuun puolivälissä. Kun veriripuli oli uhkaamassa neljännen armeijakunnan taistelukykyä, kenraali Taavetti Laatikainen antoi käskyn ripulin ehkäisystä ja torjunnasta, dosentti Korpela kertoo. – Käskyn mukaan kaikki juomavesi oli keitettävä. Ripulipotilaita hoidettiin antamalla heille teetä, kauralimaa ja mustikkakeittoa.

Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan kannaksella loi hyvät edellytykset ripuliepidemian syntymiselle, sillä elintarvike-, vesi-, käymälä- ja käsihygienia huononivat. Valkeasaaressa 9.6.1944 puhjennut tulimyrsky synnytti sekasortoa ja pakokauhua, jolloin lika ja pöly levisivät kaikkialle ja vedenottopaikat saastuivat. Myös puna-armeijan desantit ja partisaanit saastuttivat tahallaan suomalaisjoukkojen vedenottopaikkoja. Vetäytymisvaiheen aikana suomalaissotilaat käyttivät yleisesti purojen tai suonsilmäkkeiden pintavettä tai maanpintaa pitkin valunutta sadevettä. Käskyistä huolimatta juomavettä ei puhdistettu eikä desinfioitu.

– Tärkein tartuntalähde oli saastunut juomavesi. Punatauti levisi myös kosketustartuntana sotilaasta toiseen joko suoraan tai esineiden välityksellä. Etulinjan läheisyydestä puuttuivat käymälät, ja ripuliin sairastuneet levittivät tartuntaa tahraamalla ulosteillaan etulinjan läheisyydessä olevan maaston. Vetäytymis- ja viivytysvaihteen aikana ei ollut aikaa eikä mahdollisuuksia käsien pesemiseen, ja niinpä huono käsihygienia edisti tartunnan leviämistä.

Punatautiepidemia iski tasapuolisesti myös puna-armeijan sotilaisiin Karjalan kannaksen suurtaisteluissa Viipurinlahdella, Ihantalassa ja Vuosalmella. Kun suomalaissotilaiden joukkosairastuminen alkoi heinäkuun puolivälissä, olivat taistelut jo laantumassa ja suomalaissotilaat olivat saavuttamassa arvokkaan torjuntavoiton.

– Kannaksen suurtaisteluissa Suomi taisteli elämästä ja kuolemasta. Jää kuitenkin arvailujen varaan, missä määrin punatauti vaikutti taisteluiden kulkuun, dosentti Heikki Korpela toteaa.

Teksti: Reijo Ikävalko

Terveys-Hymy 11-09