– Yhtään ei tee mieli tupakkaa enkä kertaakaan ole ollut lähelläkään sortumista, lohjalainen vakuutusedustaja Jouko Raita ihmettelee.
Jouko Raita ehti tupakoida yli 40 vuotta, ennen kuin viimeinen savuke sammui. Hän opetteli polttamaan lukioaikoina muiden poikien kanssa, ja vaikka käry kävi sekä koulussa että kotona, tupakka paloi silti. Koska molemmat vanhemmat polttivat, kotiväen kielloista oli ylimääräinen terä poissa. Lopullisesti Jouko huomasi jääneensä nikotiiniin kiinni armeijan jälkeen, jonka jälkeen häneltä on palanut aski päivässä aina tämän vuoden helmikuun alkuun asti.
Jouko on eronnut ja hänellä on kolme aikuista lasta. Ex-vaimo poltti ja myös. Joukon lapsista nuorempi poika oppi tupakoimaan armeijassa. Vanhempi poika ja tytär ovat uskoneet isäänsä, joka on vakuuttanut kaiken aikaa, että ainoastaan tyhmät tupakoivat.
– Silloin, kun aloitin, ei tiedetty eikä välitetty terveysriskeistä, Jouko kertoo. – Tupakointi ei aiheuttanut minulle sen kummempia ongelmia ennen kuin vasta muutaman viime vuoden aikana. Olen innokas pyöräilijä ja sain yllättäen huomata, kuinka vanhat tutut ylämäet muuttuivat entistä jyrkemmiksi. Keuhkojen toiminnassa alkoi olla sanomista ja kesti aina vartin verran, ennen kuin pääsin vauhtiin. Ja joka kerta kun flunssa iski, se löi keuhkoputkentulehduksen. Kun näin kävi taas vähän ennen joulua, tein mielessäni päätöksen, että nyt saa tupakointi olla.
Jouko oli toki yrittänyt irti tupakasta aiemminkin. Tuttuja olivat niin nikotiinipurkat, -laastarit kuin hypnoosikin. Pisin yhtämittainen tupakoimaton jakso kesti neljä kuukautta, mutta kun laastarihoito loppui, tupakointi alkoi melkein heti. Hypnoosin avulla Jouko pystyi pysymään irti tupakasta kuusi viikkoa, mutta sitten hän heräsi eräänä lauantaiaamuna kello 5.30 ja oli niin nikotiinintuskainen, että hän olisi tarvittaessa ollut valmis vaikka murtautumaan lähimpään kioskiin.
– Olin jo viime syksynä lukenut ruotsalaisesta lehdestä Pfizerin uutuustuotteesta Champixista. Jutussa oli iso kuva nätistä naisesta ja otsikko oli, että päivässä irti tupakasta. Tämä tietysti kuulosti kauhean amerikkalaiselta, mutta luin kuitenkin jutun, missä vakuutettiin, että kyseessä on aivan uusi lääke, joka ei sisällä ollenkaan nikotiinia vaan että se toimii aivan toisella systeemillä.
– Kun sain joulun alla taas pahan flunssan ja keuhkoputken tulehduksen, kysyin lääkäriltä Champixista. Sovimme, että hoidetaan ensin keuhkoputken tulehdus alta pois ja palataan sitten asiaan. Lääkäri kertoi, että Champix tulee alkuvuodesta Suomen markkinoille.
Samoihin aikoihin Jouko vaihtoi asuntoa. Hän päätti, että uuden kodin myötä hänen elämässään alkaa myös savuton vaihe. Tammikuun lopussa hänen kädessään sitten oli Champix-resepti ja hän nappasi ensimmäisen pillerinsä.
– En tosiaankaan jaksanut uskoa, että se tehoaisi niin kuin ruotsalaislehden jutussa väitettiin, mutta ei siinä juuri toisinkaan käynyt. Ideana on se, että eka viikon aikana tupakointia vähennetään ja sitten pitää päättää päivä, koska polttaminen loppuu kokonaan.
Kun Jouko otti lauantaina ensimmäisen pillerinsä, hän tuli päivän mittaan vaistomaiseksi sytyttäneeksi tupakan neljä kertaa, mutta kun se ei maistunut miltään, hän tumppasi yksin tein. Sama kuvio toistui sunnuntaina
– Maanantai-iltana sytytin kolme kertaa ja tumppasin taas. Tiistaina sytytin tupakan kaksi kertaa aamulla ja kaksi kertaa illalla, ja edelleen samoin seurauksin. Sen jälkeen en ole enää edes sytyttänyt tupakkaa. Yhtään ei tee mieli enkä kertaakaan ole ollut edes lähellä sortumista.
– Kun vertaa tämän hetken tilannetta aikaisempiin lopettamiskertoihin, asiassa on iso ero: aina aiemmin tupakka oli koko ajan mielessä, mutta nyt en ajattele sitä enää ollenkaan. Jos joudun tilanteeseen, missä muut tupakoivat, savu tuoksuu suorastaan pahalta.
Jouko on myös rakentanut totuttuja kuvioitaan uusiksi, jottei sortumista tapahtuisi. Kun kaikkein makein tupakka oli aina aamulla kahvin yhteydessä, hän on lopettanut aamukahvittelun kotonaan ja juo kupposensa vasta työpaikalla, missä ei muutenkaan saa polttaa.
– Tämä aine olisi syytä saada KELA-korvauksen piiriin. Nyt se maksaa saman verran päivässä kuin tupakka, mutta jos sitä korvattaisiin niin, että se olisi tupakointia halvempaa, se kannustaisi ihmisiä lopettamaan vielä enemmän. Ruotsissa näin on tehty.
Jouko huomasi jo kahden, kolmen kuukauden savuttomuuden jälkeen selviä positiivisia muutoksia kropassaan.
– En enää hengästy yhtä helposti kuin ennen. Aiemmin käytin työmaalla hissiä, mutta nyt kuljen portaita ja teen joskus ihan tikusta asiaa, että pääsen käymään alakerran ruokalassa viisi kerrosta alas ja ylös. Tuttavat kertovat, että kuorsaukseni on vähentynyt puoleen ja tärkeä asia tässä iässä on sekin, että pikkuveli piristyi, kun happi taas kulkee.
Uusi reseptilääke tupakoinnin lopettamiseen
Teksti:
Kuva:
Terveys-hymy 6-2007
Kommentit
Oma kommentti