Aino-Kaisa Saarisen tie maastohiihdon huipulle on vaatinut runsaasti työtä ja tinkimätöntä harjoittelua, mutta hän on pitänyt tarkasti huolta myös ravitsemuksestaan ja sitä tukevista ravintolisistä.
Helmikuun ensimmäisenä päivänä 30 vuotta täyttänyt hollolalainen Aino-Kaisa Saarinen on noussut vuosi vuodelta lähemmäksi maailman huippua ja viimein tällä kaudella maailmancupin johtajan keltainen liivi on ollut hänen yllään jo kauden alusta asti. Sijoitukset ovat olleet hänen itsensäkin mielestä joko hyviä tai erinomaisia, ja heikoimmillaankin Aino-Kaisa on ollut kahdeksas, mistä joku muu hiihtäjätär olisi jo vallan riemuissaan.
Aino-Kaisalla oli jo ennen Liberecin MM-kisoja palkintokaapissaan mitali sekä olympialaisista että MM-kisoista, mutta henkilökohtaisilla matkoilla oli tullut arvokisoista vain pari harmittavaa neljättä sijaa. Torinon olympialaisissa 2006 hän saavutti sprinttiviestissä pronssia yhdessä Virpi Kuitusen kanssa ja Sapporon MM-kisoissa 2007 suomalaisnaiset nappasivat 4 x 5 km viestissä komeasti kultaa.
– Henkilökohtaisten mitalien puuttuminen ei ole kuitenkaan ollut mikään apina selässä, Aino-Kaisa nauraa. – Hiihto on kulkenut viime aikoina niin hyvin, että olen voinut nostaa omia tavoitteitani ylöspäin. Yksi kuluvan kauden suurimpia ilonaiheita on ollut se, että myös vapaa on alkanut sujua. Perinteinen on minulla silti yhä se parempi tyyli.
Kun Aino-Kaisa aloitteli hiihtouraansa toistakymmentä vuotta sitten, hänellä oli kovana kilpakumppanina ja kirittäjänä kaksoissisarensa Maija. Tytöt eivät ole identtisiä kaksosia, ja niinpä heidän latunsa ovat johtaneet hiukan eri suuntiin: Maija on valmistunut luokanopettajaksi, kun taas Aino-Kaisa on menossa kohti hiihtouransa parhaita vuosia.
– Ei Maija silti mihinkään kadonnut ole, Aino-Kaisa nauraa. – Vielä viime talvena otimme yhdessä parisprintissä SM-hopeaa, mutta kieltämättä hän jo jäähdyttelee. Varmaan hän vielä osallistuu esimerkiksi Finlandia-hiihtoon, mutta kilpaileminen ei häntä enää kiinnosta.
Sen sijaan Aino-Kaisa ei vielä puhu lopettamisesta moneen vuoteen. Kun hän joskus vuosien päästä laittaa sukset naulaan, hän aloittaa uuden elämän numero kaksi, mikä tarkoittaa opiskelua Rovaniemellä Lapin yliopistossa.
– Minulla on opiskelupaikka valmiina ja pääaineena on markkinointi. Valmistun sieltä aikanani ekonomiksi. Toivottavasti olen sitten työelämässä tekemisissä terveyden, liikunnan ja hyvinvoinnin kanssa, sillä ne alueet kiinnostavat. Mitään varmaan en silti voi sanoa, sillä nämä asiat ovat vielä jossakin tulevaisuudessa.
Aino-Kaisan sydämenasiatkin ovat järjestyksessä. Hän on kihloissa koripalloilijana tunnetuksi tulleen Tom Gustafssonin kanssa, mutta edes kaukaista hääkellojen kumua Aino-Kaisa ei sano kuulevansa. Biologisen kellon raksutus on hänen mukaansa vieläkin etäisempi juttu.
– Kun kihloihin mennään, sehän tarkoittaa, että joskus mennään naimisiinkin, mutta ei vielä. Nyt on paljon muuta tekemistä.
Kotiruokaa ja karnosiinia
Aino-Kaisa syö normaalia suomalaista kotiruokaa, joka sisältää runsaasti kasviksia ja kuituja. Joka aamu hän popsii kiltisti puuronsa, jossa on mukana itse kerättyjä marjoja. Myös vähän rahkaa kuuluu aamuun.
– Suosin mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita ja pidän ruisleivästä, jota minulla on aina mukana kisamatkoilla, vaikka se loppuu joka kerta. Keski-Euroopassa ruisleipää ei tahdo saada vaan siellä syödään valkoista leipää. Herkkujani ovat kala- ja kanaruuat samoin kuin erilaiset salaatit. Koska olen reissussa 220 vuorokautta vuodesta, en rupea kotona kokeilemaan mitään uusia juttuja. Olen aika lailla kaikkiruokainen, mutta sisäelimistä en välitä. Sen sijaan rakastan kaikkea makeaa, mutta pyrin tietysti välttämään sitä.
Aino-Kaisan ohjelmistoon kuuluu myös runsaasti ravintolisiä, mitä hän pitää aivan normaalina asiana. Kun harjoitellaan huipulla ja kovaa, elimistö joutuu niin kovaan rääkkiin, että ravintolisiä tarvitaan. Hän on jo parin vuoden ajan käyttänyt pelkästään kotimaisen Leader Foods -yrityksen terveystuotteita (www.jrfitness.net) ja on niihin oikein tyytyväinen.
– Kun kovaa harjoitellaan, tarvitaan ravintolisiä kuten urheilujuomaa, palautusjuomaa ja palautuspatukoita, mutta myös erilaisia vitamiineja ja hivenaineita. Erityisen hyviä kokemuksia minulla on karnosiinista, jota otan etenkin kisa-aamuina ja kovien harjoituspäivien aamuina. Mielestäni se edistää palautumista ja se pystyy siirtämään ja pehmentämään myös happohyökkäystä.
Aino-Kaisa syö myös Leaderin C-, B- ja E-vitamiineja sekä kalaöljyä. Tätä ennen hän käytti satunnaisesti apteekin valmisteita.
– Pääasia on, että ne ovat puhtaita ja luotettavia. Olen jutellut näistä asioista myös lääkäreiden kanssa.
Ikuisuuskysymykseen, pärjääkö huippu-urheilussa ilman ravintolisiä, Aino-Kaisalla on selkeä mutta maltillinen kanta.
– Varmaan ilmankin selviäisi, mutta kyllä niitä melkein kaikki käyttävät. Niistä on mielestäni varsinkin kestävyyslajeissa selvää apua, sillä kulutus on kova. Huippu-urheilussa erot ovat niin pieniä, ettei varmaan kukaan uskalla olla käyttämättä ravintolisiä.
Kun jotkut pitävät tipatonta tammikuuta, Aino-Kaisalla on joka kevät hiihtokauden päätyttyä urheiluravinnevapaa kuukausi. Silloin on loman aika.
– Mutta kun kotona on keväällä ollut pari viikkoa, alkaa jo kummasti miettiä, mihin päin seuraavaksi lähtisi. Rupeaa vaistomaisesti katsomaan, missä kassi on. Kun vuodessa kiertää maailmaa 220 vuorokautta ja sitä on tehnyt niin pitkään, siihen tottuu. Totta kai se välillä myös väsyttää, mutta kyse on elämäntavasta. Voi olla aikanaan lopettaessa haastava paikka, kun reissuja ei enää tule. Niinpä tulevan työn pitää olla sellainen, missä voi vähän liikkua ja matkustaa.
Jos Aino-Kaisa aikoo asua edelleen Hollolassa, jo pelkkä opiskelu Rovaniemellä täyttää hänen toiveensa. Matkustamista riittää!
Kun nuori nainen hiihtää maailman huipulla ja on kihloissa, muulle aktiviteetille ei luulisi jäävän kovin paljon aikaa. Toisin kuitenkin on.
– Syksyisin käyn hyvin mielelläni marjassa ja sienessä, se on minulle suorastaan henkireikä. On ihanaa kykkiä metsässä. Tykkään myös lukea kirjoja ja luen aika paljon lehtiä. Keväisin ja kesäisin käyn myös konserteissa, jos vain sopivia tulee kohdalle. Talvellakin haluaisin käydä, mutta silloin tahtoo olla muuta tekemistä.
Aino-Kaisa Saarinen voitti ensimmäisen kerran maailmancupin kisan kaksi vuotta sitten Holmenkollenilla, jolloin hän saavutti ykköstilan 30 km perinteisen tyylin kilpailussa. Maailmancupin palkintopallille hän on noussut jo yli 20 kertaa, ja parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 3-09
Kommentit
Oma kommentti