Mirkka Airaksinen oli jo parikymppisenä jo tukevasti nikotiinikoukussa. Monet lopettamisyritykset epäonnistuivat. – Ratkaisevan sysäyksen antoi oma poikani, joka kysyi miksi tupakoin, vaikka se on niin vaarallista.
Tamperelainen Mirkka Airaksinen, 41, on koulutukseltaan lähihoitaja ja työskentelee yksityisellä lääkäriasemalla ajanvaraussihteerinä. Perheeseen kuuluu rakennusalan yrittäjänä toimivan aviomiehen lisäksi kaksi kirkassilmää, Otto, 8, ja Salla, 3.
Mirkka aloitti tupakoinnin perinteisellä tavalla eli tutun tyttöporukan kanssa. Kumpikaan Mirkan vanhemmista ei tupakoinut. Isä ei koskaan ole koskenutkaan tupakkaan, mutta äidin hän arvelee joskus nuoruudessaan kokeilleen. Mirkan isä inhoaa tupakointia tosissaan.
– En koskaan varsinaisesti kärähtänyt kotona, mutta kyllä asia tuli heille aikuisiällä tietoon. Jo parikymppisenä olin sen verran kiinni tupakassa, että päivän kulutus meni koko ajan lähemmäksi askia. Ja sen verran sitä paloi pahimmillaan.
Mirkka tiesi aloittaessaan jo melko paljon tupakan terveysvaaroista, mutta ei alle parikymppinen ajattele kuolevansa koskaan. Hän arvelee kuitenkin, että nykyisin tupakan terveysriskeistä tiedetään huomattavasti enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten.
– Pystyin vähentämään tupakointia tuntuvasti odottaessani lapsia ja heidän ollessaan aivan pieniä, mutta sitten se jatkui taas. Olen yrittänyt lopettaa kaiken maailman konsteilla kuten pelkällä tahdonvoimalla, nikotiinipurukumilla ja -laastareilla, mutta en onnistunut.
Pehmeä lopettaminen
Onneksi Mirkan ystävätär osasi neuvoa sopivan konstin. Sen nimi oli reseptilääke Champix.
– Työpaikallakin oli esitelty Champixia, joten tiesin siitä jo etukäteen. Ystävättäreni ei mitenkään painostanut minua, mutta kiinnostuin asiasta ihan itse, koska se on kehitetty ihan selkeästi tupakoinnin lopettamisen avuksi. Menin lääkärin luokse ja pyysin reseptin.
Champix oli siitäkin hyvä juttu, että kuurin aloittamisen jälkeen sai vielä kahden viikon ajan polttaa jos tahtoi.
– Koin vapauttavaksi tekijäksi, ettei lopettamispäätöstä tarvinnut tehdä siinä ja heti. Jonkin ajan kuluttua en enää tuntenut mielitekoa tupakkaa kohtaan. Ei vaan kerta kaikkiaan tehnyt mieli.
Kaikkein suurin kannustin lopettamiseen oli oma poika Otto, joka oli tuolloin viisivuotias.
– Hän kysyi minulta, että äiti, miksi sä poltat, vaikka se on niin vaarallista. Mitä tuohonkin vastaat! Jouduin tavallaan menemään häneltä piiloon, ja silloin päätin, että nyt saa olla.
Mirkan aviomies poltti silloin ja polttaa yhä. Mirkka ei kuitenkaan ole ruvennut käännyttämään häntä. Kotona ja autossa mies ei kuitenkaan tupakoi.
– Lopettamisen syyt täytyy löytää itse. Ihan sama pätee vaikka viinan juontiin tai laihduttamiseen.
Rahaa säästyy, mutta…
Yksi takaisku lopettamisessa on tullut. Mirkan paino nousi kymmenen kiloa, mikä ei ole vielä sinänsä vaarallista, mutta se ärsyttää.
– Kuulin kuitenkin, että paino saisi nousta tupakoinnin lopettamisen jälkeen 40 kiloa, jotta terveysriski olisi sama kuin tupakoitsijalla. Keskitynkin lähitulevaisuudessa laihduttamiseen.
Mirkka tunnustaa, että tietyistä tupakointirutiineista luopuminen oli kaikkein vaikeinta.
– Esimerkiksi bussia odottaessa. Toinen paha paikka oli ruokailun jälkeen. Aamun ensimmäinen röökikin piti aina vetää, vaikka se maistui joka kerta yhtä pahalta.
Ystävät, tutut ja kylänmiehet ovat suhtautuneet Mirkan tupakoinnin lopettamiseen oikein hyvin.
– Suhtautuminen on pikemminkin päinvastainen eli kannustava. Minulla on nyt vapaus olla polttamatta, ei tarvitse enää lähteä tupakalle. Hoitajan ei sitä paitsi sovi haista röökille.
Koska Mirkka on ollut nyt jo yli kolme vuotta polttamatta, hän on säästänyt melkoisen määrän rahaa.
– Aivan niin, mutta missä ne rahat ovat? Ei ole näkynyt, mutta ainakaan tupakkaan ne eivät ole menneet. Jos olisin koko ajan pistänyt säästöpossuun rahaa tupakoinnin verran, tottahan sitä olisi kertynyt.
”Polttaako noi oikeesti?”
Mirkka ei tunne ketään toista, joka olisi pystynyt lopettamaan tupakoinnin Champixilla, mutta hän toteaa kuitenkin vakaasti, että hänellä se toimi.
– Poika katselee telkkarista erilaisia sarjoja ja on huomannut, että niissä tupakoidaan paljon. Kun telkkarissa pistetään tupakaksi, hän on joskus kysynyt, että polttavatko ne oikeasti.
– Olen kertonut hänelle, ettei se ole oikeaa ja todellista elämää ja ettei telkkarissa polteta oikeasti, vaikka annetaankin ymmärtää, että tupakointi kuuluu normaaliin tavalliseen elämään. Ne hahmot, jotka telkkarisarjoissa polttavat, eivät oikeassa elämässä taatusti tupakoi.
Mirkka onkin huolissaan nuorten tupakointitavoista.
– Ei kannata uskoa siihen, mitä telkkarista näkee. Vanhempien pitäisi olla esimerkkinä lapsille, sillä nuoriso valitettavasti tupakoi aika yleisesti. Parasta olisi, jos tupakka saataisiin pois koko Suomen maasta!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 1-12
En siis sano, että tupakointi olisi hyvä tapa. Itsekin inhoan tupakointia. Otin vain esille sen asian, että jos henkilö polttaa tv:ssä, tupakoi hän myös oikeassa elämässä. Tupakkakohtauksia ei Stuntata!
Kirjoituksen äiti valehtelee väittäessää, ”ettei telkkarissa polteta” Taatusti poltetaan. Erääseen sarjaan (en muista nimeä) haettiin tupakoivaa näyttelijää. Toki tupakoinnin varmaan pystyisi myös tekemään stunttina (leikisti) tai siis toisen puolesta, mutta se on niin kallistaa puuhaa, että en usko, että niin tehdään.
On myös helpompaa hakea rooliin tupakoiva näyttelijä kun alkaa tekemään kohtaus stunttina. Siis näyttelijät jotka tupakoivat tv:ssä, polttavat tupakkaa myös oikeassa elämässäänkin!
Itselläni ei champix auttanut kuin hetkellisesti. Palasin nopeasti tupakan pariin. Nyt olen kuitenkin ollut polttamatta 3kk sähkötupakan avulla ja uskon, että tämä kestää.