Anja Soininen sai tyttäriltään äitienpäivälahjaksi arbutiinia kymmenkunta vuotta sitten. Anja ihmetteleekin, kuinka hän on aiemmin tullut ilman sitä edes toimeen.
Tammikuun Terveys-Hymyn virallinen ilmestymispäivä 27.12. on myös tamperelaisen Anja Soinisen suuri merkkipäivä, sillä hän täyttää samana päivänä 80 vuotta. Anja juhlii kahdeksaa vuosikymmentään Virroilla, missä eläkkeensaajilla on loma- ja virkistyspaikka. Hän viettää siellä sekä joulun että uudenvuoden pyhät, ja synttärit sujahtavat siinä sivussa.
– Lapset ovat luvanneet tulla katsomaan, hän myhäilee.
– Juodaan siellä synttärikahvit. Olen viettänyt Virroilla samassa paikassa monet joulut ja juhannukset, joten maisemat ovat tuttuja.
Anja on eläkkeellä oleva lastenhoitaja. Hän työskenteli Taysissä aina siihen saakka, kunnes eläkeikä eli 58 vuotta tuli täyteen. Anjalla itsellään on kaksi tytärtä, joilla kummallakin on kaksi lasta, kaikki jo aikuisia ja maailman turuilla, yksi Englannissa saakka opiskelemassa kansainvälistä politiikkaa.
Tampereen Raholassa asuva Anja on kotoisin Suoniemen kunnasta, joka aikoinaan liitetttiin Nokiaan. Hän aloitteli lastenhoitajan hommat kotipitäjässään jo hyvin nuorena ja samalla alalla hän vaikutti koko työikänsä.
Vaivaa vuosien myötä
Anja kertoo terveystilanteensa olleen suorastaan hyvä aina viime vuosiin saakka, mutta nyt kremppoja on alkanut ilmaantua.
– Toista vuotta sitten todettiin astma, johon on määrätty astmapiippuja. Välillä se vaivaa enempi ja välillä vähempi. Minulla oli jatkuvia keuhkoputken tulehduksia, joita ilmaantui monta kertaa vuodessa. En ole ikinä tupakoinut, mutta silti kuulemma keuhkot ovat ihan sökönä.
Anjalla ei ole ollut edes pahempia allergioita, vain kissalle ja joillekin lääkkeille. Pakkanen ja kosteat ilmat tahtovat nykyään käydä hengen päälle.
– Sieniä en pysty syömään, sillä ne aiheuttavat kovat vatsakivut. Lapsena minulla oli aika ajoin nokkosihottumaa, mutta eihän sitä siellä korvessa ruvettu tutkimaan.
Anjalla on lääkitys myös verenpaineeseen. Monenlaisia särkyjä ja kolotuksia on siunaantunut, mutta hän toteaa vain tyynesti, että kun ne ovat tulleet, ne saavat olla. Hän ei niistä sen kummemmin välitä.
– Verenpaine alkoi vaivata heti kun jäin töistä pois, hän naurahtaa.
– Ja mitä aiempiin vaivoihin tulee, joskus nuorena minulta leikattiin umpilisäke. Muuten olen ollut ihan terve.
Vierivä kivi liikkuu
Aina jotakin pientä sanomista kuitenkin tulee. Kyse ei ole ollut varsinaisesta sairaudesta, mutta kosmettisesta ongelmasta kylläkin. Poskien ylimääräinen punoitus eli couperosa ehti kiusata Anjaa pitkään. Tyttäret huomasivat sen ja päättivät ilahduttaa äitiään.
– Olin juuri 10 vuotta sitten muuttanut tänne Raholaan, kun sain heiltä äitienpäivälahjaksi arbutiinipurkin. Ihastuin siihen aivan täysin ja hyvin pian ihmettelin itsekseni, kuinka olin siihen saakka edes tullut toimeen ilman sitä. Kallistahan se on, mutta toisaalta se on myös hyvin riittoisaa. Käytän nykyään kaikkia neljää sarjaan kuuluvaa valmistetta eli seerumia, silmänympärysvoidetta sekä päivä- ja yövoidetta.
– Enää ei ole poskissa punoitusta, kunhan laitan sitä aamuin illoin puhtaalle iholle. Se vie punoituksen pois ja iho on muutenkin aivan ihana. Mitään sen kummempaa käyttöniksiä minulla ei ole, kannattaa toimia vain ihan ohjeitten mukaan.
Anja Soininen on elävä esimerkki siitä, että vierivä kivi ei sammaloidu. Hänellä on aktiviteetteja vaikka muille jakaa.
– Olen koittanut vähän vähennellä niitä, hän nauraa.
– Olen ensinnäkin Nokian eläkkeensaajissa, missä vedän sketsikerhoa ja meillä on siellä myös näytelmiä. Joka toinen viikko meillä on ohjelmallinen kerhopäivä, jota juontelen. Olen mukana myös Elämän piiri -nimisessä ryhmässä työväenopistossa. Sen puitteissa käydään kerran lukuvuodessa teatterissa, taidenäyttelyssä ja elokuvissa. Silloin tällöin minulla on myös tapaamisia vanhojen työkavereitten kanssa, Anja luettelee.
– Tanssimaan olen ollut myös ihan mahdoton, hän tunnustaa.
– Mutta nyt olen joutunut hiukan hellittämään, kun astma tuli. Toisaalta ei voi oikein minnekään lähteäkään, kun kaikki tanssittajat ovat kuolleet! Uusiakaan ei tahdo löytyä, kun miehet tanssittavat mielellään nuorempia naisia.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Kalle Parkkinen
Terveys-Hymy 1-03
Kommentit
Oma kommentti