Annelilla oli autokoulussa päänsärkyä

Kun kuusikymppisenä rupeaa ajamaan ajokorttia, se on jo saavutus ja rohkeuden osoitus sinänsä. Siihen syssyyn ei enää tarvittaisi minkäänlaisia terveysmurheita. – Mutta kun näitä ei saa itse valita, Anneli Niittymäki huokaa.

Anneli Niittymäki, 61, on alun perin Lapin likkoja, sillä hänen synnyinkotinsa Tolosenkylässä sijaitsee 66 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. Etelään hän lähti hiukan yli parikymppisenä, kun tuli tarve katsella vähän isompia ympyröitä.

Annelin nykyinen asuinpaikka on Toijala, ja hän vahvistaa, ettei sen takana ole juuri mitään, niin kuin ilkeästi sanotaan. On siellä kuitenkin yhtä ja toista.

Anneli kävi nuoruudessaan emäntäkoulun yleislinjan, oli sen jälkeen kaupassa myyjättärenä ja viimeksi hän piti 12 vuotta luontaistuotekauppaa, josta hän kuitenkin luopui pari vuotta sitten. Innokas asiakas astui remmiin ja jatkoi toimintaa, joskin eri paikassa.

Anneli on naimisissa ja pariskunnalla on kaksi tytärtä. Seuraavaakin polvea on jo kolme kappaletta.

– Olen aina ollut perusterve ihminen eikä minulla ole minkäänlaisia reseptilääkkeitä, hän kertoo.

– Olen kuntoilijatyyppi, sillä käyn kolme kertaa viikossa salilla ja siihen tulevat vielä lenkkeilyt päälle.

Kummallinen kipu

Kun Annelin aviomies jäi kotiin sairaslomalle ja alkoi eläköityä, rouva päätti repäistä ja hankkia itselleen ajokortin. Kyse oli ihan normaalista liikkumisen tarpeesta, mutta mukana oli myös hiukan vanhuuden päivien haastetta.

Anneli meni päiväunille muutamaa tuntia ennen ensimmäistä ajokoulun teoriatuntia. Hän herää aamuisin yleensä jo viiden, puoli kuuden maissa, joten päikkärit ovat iltapäivisin paikallaan.

– Autokoulun oli määrä alkaa viideltä. Heräsin kuitenkin päikkäreiltä ihan hirvittävään oikeanpuoleiseen poskisärkyyn, joka alkoi alaikenistä ja levisi oikealta puolelta ylöspäin päätyen lopulta keskelle silmien väliin. Kipu tuli niin voimakkaana, että soitin heti hammaslääkärille ja pyysin päästä päivystykseen. Kuvittelin syyn olevan hampaassa.

Aikoja ei kuitenkaan ollut ja Annelille tarjottiin niitä vasta muutaman päivän päästä. Kipu oli kuitenkin niin kova, että hän soitti seuraavaksi yksityiselle hammaslääkärille, mutta sopivaa rakoa ei löytynyt hänenkään aikataulustaan.

Syytä ei löydy

Kunnallisella puolella oli kuitenkin huomattu Annelin hätä ja tuskat. Anneli sai ohjeet lähteä Tampereelle päivystykseen. Aviomies tuli juuri tuolloin kotiin, joten Anneli päätti vielä sinnitellä.

– Kipu oli niin kova, että itku siinä tuli. Sain ajan päivystykseen seuraavalle päivälle. Menin kuitenkin sitkeästi autokouluun ensimmäiselle teoriatunnille, mutta olin aika tokkurassa, sillä olin ottanut särkylääkkeitä vähän enempi.

Anneli sai ihme kyllä nukuttua yönsä, mutta heräsi seuraavana aamuna samaan tolkuttomaan särkyyn. Hän lähti päivystykseen, missä hammaslääkäri tutki tilannetta. Hän löysi takahampaasta reiän alun ja Anneli luuli, että ongelma ratkeaisi siihen. Ei ratkennut.

– Illalla kipukohtaus tuli samanlaisena, ja menin taas seuraavana päivänä hammaslääkärille. Nyt asiaa selvittivät sekä eilinen hammaslääkäri että uusi hammaslääkäri, mutta syytä ei löytynyt. Kävin siellä vielä kolmannenkin kerran, jolloin ikenet kuvattiin, mutta särky vain jatkui.

Antibiootit eivät auta

Seuraavaksi Anneli meni lääkärin juttusille. Hän totesi, ettei oikealla puolella ole nestettä ja limaa, mutta sen sijaan vasemmalla puolella on. Särky oli kuitenkin sitkeästi oikealla puolella ja Anneli tunsi kasvojensa olevan kuin eri paria.

– Sain 10 päivän antibioottikuurin ja koska minulla oli myös nuhaa, tuli nenäsumutettakin. Hän määräsi myös 600 mg Panadolia, joita ei kai olisi saanut ottaa kuin neljä vuorokaudessa, mutta minä söin niitä kymmenen. Enkä silti saanut apua. Eikä antibioottikuurikaan auttanut tilannetta yhtään.

Seuraavaksi arveltiin, että Anneli purisi hampaita nukkuessaan. Tämä teoria kuitenkin lurpahti, kun kivut alkoivat kerran Annelin asettautuessa iltapäivänokosille – eikä hän vielä ollut ehtinyt nukahtaa.

– Oikeanpuoleinen sierain oli sitkeästi tukossa. Se ilmeni aina samaan aikaan särkyjen kanssa. Tein aamuin illoin nenähuuhteluja miedolla suolavedellä, jolloin sain sieraimen aukeamaan ja tyhjäksi.

Autokoulu oli tyssätä

Kun Annelin 10 vuorokauden antibiottikuuri loppui, hän meni uudestaan lääkärille. Lääkäri kuitenkin epäili Annelin potevan kolmoishermosärkyä, mutta tämäkin teoria jouduttiin sittemmin hylkäämään. Kolmoishermosärky ei kestä puolta tuntia..

– Lääkäri kirjoitti minulle epilepsialääkityksen ja totta kai kysyin, aiheuttaako se sivuoireita. Hän myönsi, että kaikenlaisia, eikä suositellut auton rattiin menoa. Kyseessä oli kolmiolääke. Nyt ajokorttiasia näytti tosi pahalta, sillä kun tämän ikäinen aloittaa opettelemaan autolla ajoa, siitä tarvitaan kaikki mahdollinen tuki ja apu.

Tähän kuvioon ei kolmiolääke sopinut.

– Soitin tutulle homeopaatille ja kysyin, mikä valmiste veisi kipua pois. Hän pyysi minua hakemaan Hybericumia, jota aloin ottaa välittömästi. Kun seuraavana aamuna heräsin, särky yritti aloitella tuttuun tapaan, mutta otin valmistetta lisää ja niin kivusta katosi yli puolet. Tajusin, ettei Hybericum paranna itse sairautta vaan lievittää oireita. Olin kuitenkin ikionnellinen, että kipu oli näinkin paljon hellittänyt.

Onnellinen loppu

Anneli lähti seuraavaksi Tampereelle homeopaattiseen kauppaan. Nyt hän sai Aconitumia, joka sekin pudotti kivut yli puoleen. Sitten hän alkoi entisenä luontaistuotekauppiaana miettiä, mikä helpottaisi vielä lisää, jolloin hän muisti Antiwirin.

– Nappasin hyllystä pakkauksen ja söin siltä seisomalta kuusi tablettia. Illalla otin vielä neljä lisää. Seuraavana aamuna kipu tuntui enää hyvin heikosti. Tiesin, että minulla oli ollut limaa jossakin, mutta nyt olin nähtävästi päässyt siitä eroon. Nyt olen ollut täysin oireeton jo melkein puolen vuoden ajan.

Ja jotta tarinalla olisi oikein onnellinen loppu, Anneli sai ajokortin elokuun alussa. Hän lähettää kauniit kiitokset Toijalan Autokoulun henkilökunnalle, joka jaksoi kannustaa ja rohkaista.

– Helppoa se ei kyllä ollut. Kun ajotunnit alkoivat, pelkäsin tietysti, että joku hyökkää auton alle. Niinpä autokoulun loppuvaiheissa rupesin käyttämään myös Antistress-nimistä valmistetta, joka vapautti minut ajamaan rentoutuneesti autoa. Oli ajokortin ajaminen tässä iässä kuitenkin aika stressaava juttu!

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Mika Lahtonen

Terveys-Hymy 10-14

Teksti: Hymy
Avainsanat: päänsärky, autokoulu

Kommentit

Oma kommentti