”Antioksidanttihoito pelasti minut”

Satu Kirves sairastui 27-vuotiaana niin harvinaiseen tautiin, ettei sillä vieläkään ole nimeä. Kyse on neurologisiin sairauksiin kuuluvasta mitokondriotaudista. Hän joutui sen takia eläkkeelle jo kolmekymppisenä viitisentoista vuotta sitten.

Mitattiinpa Jyväskylän Palokassa asuvaa Satu Kirvestä, 45, millä mittarilla tahansa, tulokseksi ei tule ihan tavallista tallaajaa. Hänen alkuperäinen ammattinsa on maatalouslomittaja/karjanhoitajateknikko ja hänen aikomuksensa oli valmistua myös agronomiksi, mutta kun 1990-luvun alun lama iski, hän huomasi olevansa enempi kuuntelija kuin karjakko. Maatiloilla elettiin vaikeita aikoja.

– Niinpä agronomin luvut jäivät kesken ja vaihdoin lopulta alaa ihan totaalisesti, Satu kertoo.

– Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten asioista ja mitä heille tapahtuu. Nykyään olen ammatiltani freelancerina toimiva päihdetyöntekijä. Ammatinvaihdos on kieltämättä aika perusteellinen.

Näkövamma olikin vakavampaa

Sadulla on lapsuudesta saakka ollut näkövamma, jota tutkittiin paremmin hänen ollessaan 15-vuotias. Ajokortin myöntämiselle ei kuitenkaan muutaman vuoden päästä katsottu olevan estettä, mutta yhdistelmäajoneuvojen rattiin häntä ei päästetty. Kun Sadun tauti puhkesi ja hän joutui taas kerran lääkäriin vuonna 2004, valkotakki raapi päätään ja siunaili, kuka kumma oli aikoinaan myöntänyt hänelle minkäänlaista ajokorttia.

Satu sairastui pahemman kerran 27-vuotiaana.

– Olin rakentamassa työnjohtajana päihdekeskusta Vaajakoskella, kun eräänä aamuna lähdin juoksemaan rappusia ylös. Kaaduin ylös mennessäni. Toinen oire seurasi perässä: vaikka meidän hallituksemme jäsen Matti istui ikkunalaudalla ja minä istuin hänen vieressään, en pystynyt näkemään häntä. Vaikka minulla oli lapsuudesta asti ollut näkövamma, se ei ollut koskaan aiemmin käyttäytynyt niin.

Tutkimusten jälkeen kävi ilmi, että Satu sairasti erittäin harvinaista neurologista mitokondriosairautta. Kyseessä on mutaatio. Mitokondrioita nimitetään solun sisäisiksi voimalaitoksiksi ja kyseessä on soluelin, jossa soluhengitys tapahtuu. Mitokondrioiden määrä solussa vaihtelee solun energiatarpeesta riippuen. Runsaasti energiaa kuluttavissa soluissa kuten lihaksissa niitä on runsaasti. Mitokondrioilla on happiradikaalien tuottajana rooli myös vanhenemisessa.

Kaksi vuotta pyörätuolissa

– Vaikka vika tiedetään ja että se sijaitsee mitokondrioissa, kuulun siihen 0,001 prosenttiin, joista ei osata sanoa, missä mitokondrion osassa vika piilee. Tämä sairaus tekee ihan mitä se haluaa. Sitä on hoidettu lähinnä Parkinsonin sivulääkkeillä ja epilepsialääkkeillä ja etupäässä oireiden mukaan. Silloin kun olen spastinen eli kun ilmenee lihasten nykimistä, sitä on hoidettu siihen kuuluvilla lääkkeillä. Nykyään lääkitys on kuitenkin ihan minimissä.

Satu on tällä hetkellä yksin elävä, mutta hänellä on 26-vuotias tytär ja nelivuotias lapsenlapsi, tyttö hänkin. Sadun tytär ei ole halunnut mennä tutkimuksiin selvittääkseen, onko hänellä sama mutaatio, joskin tytär toisinaan pelkää historian toistavan itseään. Sadun veli sen sijaan on käynyt testeissä, eikä mutaatiota löytynyt. Muita sisaruksia ei ole, eikä lähisuvussa kenelläkään ole samaa mutaatiota kuin Sadulla.

– Sairaus on aika ajoin ollut niin hankala, että istuin käytännössä kaksi vuotta pyörätuolissa. En ole koko aikana tavannut kuin yhden toisen samaa tautia sairastavan, hän oli silloin 25-vuotias nuori nainen, kun minä olin kolmekymppinen.

Nykyään Satu Kirves tekee päivittäin neljän, viiden kilometrin juoksulenkin. Jotakin varsin kummallista on siis tapahtunut.

Ylös pyörätuolista

Satu sanoo aina suhtautuneensa enemmän kuin skeptisesti kaikkiin vaihtoehtoiseen lääketieteeseen kuuluviin asioihin. Koska hätä ei kuitenkaan lue lakia, hän alkoi alkuun perehtyä kiinalaiseen lääketieteeseen. Sen jälkeen hän tutustui vitamiinihoitoihin, kiinnostui ja ajatteli, ettei se ota jos ei annakaan. Niinpä hän suuntasi Tampereen Antioksidanttiklinikalle kirurgian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan potilaaksi. Nykyään Tampereella ei enää ole alan klinikkaa, mutta Helsingin Kaisaniemenkadulta (www.antioxidant.fi) sellainen löytyy.

– Minulla oli siinä vaiheessa eli kolme vuotta sitten myös erittäin vaikea endometria, jota ei uskallettu ruveta leikkaamaan perusairauteni takia. Olin sairastanut sitä jo kymmenen vuotta. Tohtori Jaakkola totesi, ettei hänkään uskaltaisi sitä ruveta tässä vaiheessa leikkaamaan, mutta jos noudattaisin hänen ohjeitaan ja söisin kiltisti kaikki hänen määräämänsä valmisteet, leikkaus voitaisiin tehdä puolen vuoden kuluttua. Ja niin siinä kävi: sain leikkausluvan tasan puolen vuoden kuluttua ensitapaamisesta ja kun siitä oli kulunut kaksi kuukautta, leikkaus oli tehty. Ja se sujui hyvin.

Luontaistuotteet auttoivat

Tohtori Jaakkolan puutoslista oli aikamoisen pitkä.

– Ihan ekaksi foolihappoa, sitten myös neurolipidejä, Green + jääpalaa, magnesiumia, seleeniä, sinkkiä, C-vitamiinia, vahvaa B-vitamiinivalmistetta, D-vitamiinia ja todella runsaasti sekä omega kolmosta että kuutosta. Tällä lähdettiin liikkeelle, ja sen jälkeen verikokeissa vielä huomattiin, ettei minulla ollut beetakaroteenia veressä ollenkaan! Olin keikkunut koko elämäni ajan ilman beetakaroteenia! Siinä yksi syy sairasteluihin. Sama verikoe paljasti myös sen, ettei ubikinonikaan imeytynyt elimistööni, ja juuri ubikinonia mitokondriotautia sairastava ihminen tarvitsee. Aloin heti kättelyssä syödä 200 mg ubikinonia päivittäin. Rupesin ottamaan myös E- ja A-vitamiinia, ja maitohappobakteerivalmisteet ovat kuuluneet repertuaariini alusta alkaen. Samoin pellavarouhe, joka yhdessä vaiheessa oli ainoa imeytyvä ravinnon lähde. Muutin myös ruokavalioni kasvivoittoiseksi.

Satu sai hyvin pian huomata monta ihmeellistä asiaa.

– Oli pakko ruveta ihmettelemään, mitä minä teen kaikella ajalla, kun enää ei tarvinnut nukkua puolta päivää. Se oli eka havainto. Toinen järkytys tuli siitä, kun huomasin jaksavani vaikka mitä. Ja kolmas iloinen huomio oli se, ettei spastisuutta enää esiintynyt. Lihakset eivät enää nykineet sinne, tänne ja tuonne. Nykiminen oli aiheutunut energiavajeesta.

– Endometria lihottaa, ja niinpä leikkauksen jälkeen on painoa lähtenyt pois 35 kiloa. Painoin enimmillään 82 kiloa, nyt vaaka näyttää 55. Vaatekaappi meni uusiksi.

Satu on jatkanut edelleen antioksidanttien ja muiden luontaistuottiden syöntiä, joskin hiukan alkuperäisestä muunneltuna. Aamuin illoin hän ottaa edelleen epilepsialääkkeen, joskin annos on paljon pienempi kuin aikojen alussa.

Arvot nyt loistavat

Hän on kertonut antioksidanttiehoidoista myös gynekologilleen.

– Ennen leikkausta hän neuvoi vain lopettamaan omega kolmosten syömisen, ja kun kysyin, koska voin aloittaa uudestaan, hän sanoi, että heti kun heräät. Hän oli nähnyt minussa tapahtuneen muutoksen eikä millään tavalla moittinut tai tuominnut hoitojani. Minulla on ollut syntymästä asti kasvoissa myös iso sinipunainen hemangioma, joka lapsuusvuosina näkyi oikein selvästi. Se vaaleni hiukan, kun kasvoin, mutta sen vaalentuminen kolmen viime vuoden aikana on ollut aivan huimaa. En olisi ikinä uskonut, jos joku olisi sanonut, että niin tapahtuu.

Sadulla menee nyt siis paremmin kuin hyvin.

– Kävin jokin aika sitten verikokeissa, ja kaikki arvot olivat aivan loistavat. Sillä tavalla tauti tietysti yhä rajoittaa elämääni, ettei näkökyky enää palaudu. Se kohentui aluksi hiukan, mutta ei kovin paljon. Pystyn kuitenkin lukemaan lehtiä ja katsomaan telkkaria, tosin minulla on kolmet silmälasit. Auton rattiin minua ei enää päästetä. Kortti vietiin alkumetreillä.

Sadulla on vankka urheilutausta, ja hän on henkeen ja vereen koripalloihmisiä. Hän on sekä pelannut että valmentanut koripalloa. Vaikka aktiivipelaaminen on jäänyt, liikunta ei ole, sillä hän tekee päivittäin vajaan viiden kilometrin juoksulenkin. Aika hyvin entiseltä pyörätuolipotilaalta!

Kohti uusia seikkailuja

Satu Kirves toteaa iloisesti, että terveydentilan kohentumisen myötä elämään on avautunut aivan uudenlaisia mahdollisuuksia – eli sellaisia, jotka hän oli jo kertaalleen haudannut.

– Olin ajatellut, että elän tylsän elämäni loppuun asti tekemättä yhtään mitään. Nyt kuitenkin pystyy tekemään aika paljon kaikenlaista. Luen paljon ja olen ruvennut myös uudestaan tutkimaan maaperää, kun kerran sille puolelle elämä minut aikoinaan on vienyt. Myös muiden auttaminen jo ammatin puolesta on lähellä sydäntä. Tukiverkostojen luominen on ihanaa puuhaa.

Satu käy tekemässä päihteidenvastaista työtä hyvin erilaisissa tilaisuuksissa. Joskus seurakunnat tilaavat hänet, toisinaan taas yksityiset ihmiset keräävät porukan kuuntelemaan.

– Puhun päihteiden ohella myös ravitsemuksesta ja vähän muistakin itsensä hoitamiseen liittyvistä asioista. Mitä itse päihteisiin tulee, siihen on nykyään menty, että alkoholi on päävihollisista se kaikkein pienin. Suurin ongelma on sekakäyttö ja siihen liittyen se ikävä tosiseikka, että meillä tehdään entistä vähemmän ennaltaehkäisevää työtä.

Ei siis lopu Sadulta työmaa. Ihailtava piirre hänessä on se, että omista vaikeuksistaan selvittyään hän on valmis auttamaan muita. Siinä meille kaikille esimerkkiä.

Terveys-Hymy 5-2017

Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat:Petteri Kivimäki
Avainsanat: luontaistuote, antioksidanttihoito, mitokondriotauti, neurologinen mitokondriosairaus, endometria

Kommentit

Oma kommentti