Apua ei löytynyt antibiooteista

Soile RepoSoile Revon kehossa oli pahimmillaan hänellä useita kymmeniä suuria paiseita. –  Kaikki alkoi oikeasta jalasta. Nyt kuitenkin kaikki murheet ovat ohi.

Varkautelainen kotipalveluyrittäjä Soile Repo, 40 vuotta ja risat, naureskelee olevansa ikuinen kaksivitonen, mutta tänä vuonna hän on luvannut täyttää 26. Hän on pyörittänyt omaa yhden naisen yritystään maaliskuusta lähtien.

Soile tekee kaikkein eniten siivoustöitä omakotitaloissa ja kesämökeillä, mutta myös kotieläinten hoito ja puutarhahommat onnistuvat. Toisinaan työpäivä voi venähtää 11-tuntiseksi, mutta myös parin tunnin työpäiviä osuu  kohdalle.

Soilen työura on sanalla sanoen värikäs. Hän on työskennellyt kirjanpitäjänä, osastosihteerinä, autoemäntänä, kaupan kassana, myyjänä, asiamiespostin hoitajana, leipomossa kaikissa työvaiheissa, rakennuksilla sekä erilaisissa siivoustehtävissä jo vuosien ajan. Hän sanookin, että vain papin ja lossivahdin hommat puuttuvat listalta. Soile on naimisissa kokiksi opiskelevan miehensä kanssa ja pariskunnalla on yhdeksänvuotias tytär.

Soilella ei ole tällä hetkellä mitään lääkitystä ja hän sanoo olevansa perusterve nainen. Nelisen vuotta sitten häneen iski kuitenkin helikobakteeri, jonka häätäminen oli kova kokemus. Soile sanookin ajatelleensa, että jos hän siitä kuurista selviää, häntä ei tapa mikään.

– Vatsaoireilla se alkoi. Ylävatsalle tuli kuin olisi makkaran niellyt, eikä se kadonnut painamallakaan. Se oli tosi ärhäkkä tapaus. Heliko saatiin kuitenkin häädettyä.

Ei apua antibiooteista

Kului vuosi, ja Soilelle tuli uusia terveysmurheita.

– Elettiin kesäaikaa, kun oikean jalan sisäpinnalle hiukan polven yläpuolelle ilmaantui epämääräinen suurikokoinen patti. Se oli jumalattoman kipeä ja tulikuuma ympäriltä. Katselin sitä muutaman päivän ja putsasin peroksiinilla, mutta se levisi vaan. Kun heräsin yhtenä aamuna, jalan takaosa oli aivan kuin tulessa. Omalääkäri oli tietysti lomalla, kun oli kesäaika. Nuori kandi otti minut vastaan ja ihmetteli kovasti, mistä oli kysymys.

Kyseessä oli nimittäin kunnon möykky, jonka halkaisija oli 11 senttiä. Se levisi jalan takaosaan asti.

– Ei siitä sen kummemmin näytteitä otettu. Kandi kirjoitti minulle antibioottikuurin. Söin viikon kuurin, mutta patteja tuli lisää. Ensiksi niitä ilmaantui oikeaan jalkaan, mutta sitten ne levisivät myös vasempaan. Oli kesäkuuma, ja  hankasin niitä kosteuspyyhkeillä pitkin päivää, mutta mikään ei auttanut.

Soile meni seuraavaksi yksityiselle sisätautilääkärille, joka kirjoitti vähän ärhäkämpää antibioottia 10 päivän kuurin. Siitäkään ei ollut mitään apua, sillä kun kuuri loppui, paiseita oli tullut koko ajan lisää.

– Tuossa vaiheessa olin jo ihan epätoivoinen, sillä jaloissa oli kymmeniä paiseita. Ne olivat ihan merkillisiä, sillä kun ne posahtivat rikki, ne muistuttivat tulivuoren kraateria. Päällä oli kirkasta nestettä ja sisältä tuli puhdasta tummaa verta. Märkää sieltä ei niinkään tullut, ja lopulta ihoon jäi reikä.

Kahden vuoden kärsimys

Seuraavaksi Soile marssi ihotautilääkärin luo. Hänkin oli ihmeissään ja Soile sai kolmannen antibioottikuurin. Lääkäri epäili jo jotakin rokkoa, mutta kaikki jäi arvailujen varaan.

– Nytkään asiaa ei tutkittu sen paremmin. Olin jo ihan helisemässä antibioottikuurienkin vuoksi, sillä hyvässä muistissa oli helikon häädössä käytetyt kovat antibiootit, jotka pistivät elimistön ihan sekaisin.

Soile kärsi paiseista yli kaksi vuotta.

– En voinut sellaisilla kintuilla mennä yleisille paikoille edes uimaan, sillä ihmiset olisivat heti pelästyneet, että mikä rutto sillä on. Sain yhdeltä ystävättäreltä lahjaksi osterivinokasvalmisteita, joita söin kolmen kuukauden satsin, mutta vailla mitään vaikutusta. Paiseita ei tullut tuona aikana lisää, mutta ei niitä minnekään kadonnutkaan. Sitten sain yhdeltä toiselta ystävättäreltä lahjaksi Tohtori Tolosen E-EPA -kalaöljyä, joka oli minulle jo ennestään tuttu valmiste.

– Rupesin ottamaan yhden 500 mg kapselin päivässä, eikä kulunut kuin viisi, kuusi viikkoa, kun paiseet katosivat hyvin nopeassa tahdissa. Olin hyvin ihmeissäni, sillä en ollut muuttanut ruokailutottumuksiani millään tavalla, käytin koko ajan töissä samoja pesuaineita ja niin edelleen. Mustelmat vain jäivät aluksi, mutta kaikki hirveät paiseet hävisivät. Voi mikä onni ja autuus!

Soile soitti ihotautilääkärille ja kertoi ihmeitä tapahtuneeksi E-EPA:n avulla. Lääkäri ei ottanut sen paremmin asiaan kantaa, mutta totesi kuitenkin, että hyvä kun apu löytyi.

Myös syylä hävisi!

Soile Repo kertoo, että koko paiseshowsta ei jäänyt juuri minkäänlaisia jälkiseuraamuksia. Mustelmat ovat parantuneet, ja muistoksi jäivät vain hyvin pienet jäljet kuhunkin paisepaikkaan. Ulkopuolinen ei asiaa huomaa.

– Olen aivan äärettömän onnellinen. Eikä tässä vielä kaikki: meillä oli kattoremontti 10 vuotta sitten, jolloin astuin huopanaulan päälle. Jalkapohjaan tuli sitkeä syylä, jonka kanssa olen käynyt hirvittävän pitkän ja kalliiksi käyneen tappelun, mutta sitä ei ole saatu katoamaan. Syylään on uponnut varmaan satoja euroja.

Mutta nyt se syyläkin hävisi.

– En voi olla kuin äärettömän kiitollinen ja helpottunut. Aika monilla on iho-ongelmia. Jotkut ovat yrittäneet päästä niistä eroon helokkiöljyllä, mutta tuloksetta. Olen antanut ihmisille E-EPA:a ja sanonut, että kokeilkaa edes, tämä ei maksa teille mitään. Muita ravintolisiä en käytä, se riittää minulle.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Marjo Nissinen

Terveys-Hymy 9-11

Teksti: Hymy
Avainsanat: kalaöljy, syylä, paise

Kommentit

Ja taas yksi ihmerohdolla parantuneen kertomus.
Eipä saanut vakuuttuneeksi.

Oma kommentti