Saara Laatiselle ilmaantui jo viisivuotiaana suun alapuolelle pigmenttihäiriö, joka on aiheuttanut monenlaisia tilanteita.
Kalajoella asuva Saara Laatinen, 30, on koko pienen ikänsä puhunut maksaläiskästä, mutta hän arvelee, että kyse saattaa olla pikemminkin pigmenttihäiriöstä. Varsinaista diagnoosia ei nimittäin ole tehty.
– Olen aina ollut siinä uskossa, että kyse on maksaläiskästä. Se näyttää kuin olisin juonut kaakaota, jota valuisi suunpielestä. Porukoiden mukaan se on ollut ainakin viisivuotiaasta lähtien, mutta sen syntyä ei ole osattu selittää. Voi olla, että olin altistunut auringolle tavallista enemmän.
Saara sanoo, ettei se silti ole häntä häirinnyt pahemmin. Hiukan se on kuitenkin kiusannut.
– Olen kokeillut jos jonkinmoista meikkivoidetta, ja käytössä on ollut vahvasti peittäviä voiteita. Olen meikkivoiteitten kanssa pärjännyt eikä läiskä ole laskenut itsetuntoa.
Monenlaisia kommentteja hän on läiskästä kuitenkin vuosien varrella saanut kuulla.
– Koulun keittäjä tuli kerran ruuan jälkeen pyyhkimään mun suutani. Hän ihmetteli, mikä kumma on, kun se ei vaan lähde pois. On sitä myös sukulaiset yrittäneet hangata pois kaiken maailman saippuoilla. Teki ihan kipeää!
– Mun eka kesätyöpaikka oli perunakojulla torilla. Eräs vanha nainen tuli sanomaan, että taitaa perunan myyjällä olla perunaa naamassakin. Monenlaisia noloja tilanteita on ollut ja monet ovat huomautelleet, että eikö sun pitäisi pyyhkiä välillä suuta. Nuorena en kuitenkaan jaksanut enkä osannutkaan meikata. Sai tottua siihen, että läiskä on ja pysyy.
Auttoi myös couperosaan
Saaran kasvojen iho-ongelmat eivät pysähdy pelkästään suunpielen pigmenttihäiriöön.
– Mulla on ollut pitkään myös couperosaa. Sitä on nenän ympäristössä, poskipäissä ja vähän otsassa ja leuassakin. Liikun tosi paljon ulkona ja harrastan maastopyöräilyä, hiihtoa ja muitakin ulkourheilulajeja. Iho reagoi aina tosi paljon ulkona olemiseen ja aurinkoon.
Saara alkoi googletella, josko hän löytäisi sopivaa voidetta couperosaan.
– Olin kokeillut kalliita ranskalaisia tuotteita, mutta niistä ei ollut sen kummempaa apua. Perehdyin asiaan entistä enemmän ja niin vastaan tuli kotimainen Detrian Arbutiini tuotesarja. Päätin kokeilla, koska tekstissä luki, että seerumi sopii juuri pigmenttihäiriöihin. En ihan heti uskonut ja pidin sitä höpö höpönä, eihän se oikeesti voi toimia!
– Rupesin kuitenkin kokeilemaan tätä tuotesarjaa. Laitoin seerumia pigmenttihäiriön päälle eikä kulunut kuin viikko, kun pyysin miestäkin katsomaan, olisiko läiskä pienentynyt ja vaalentunut vai kuvittelenko vaan. Hetken päästä läiskä oli niin vaalea, että sitä tuskin huomasi. Olin aidosti hämmästynyt ja ihmeissäni, kuinka se voi toimia noin nopeasti. Olen ihan vilpittömän onnellinen tästä tuotteesta. Kuulostaa ihan mahdottomalta, mutta näin vain on käynyt.
Arbutiini alkoi toimia myös couperosaan.
– Se oli muutama vuosi sitten niin paha, etten saanut sitä mitenkään pysymään kurissa. Käytin jotain kallista voidetta siihenkin ja sain hiukan tilannetta helpottumaan. Mutta arbutiiniseerumi on toiminut nyt myös couperosaan. Iho tuntuu tosi terveeltä ja hyvinvoivalta. Ei ole valittamista!
Saara käyttää Detria Arbutin tuotesarjasta seerumin ohella myös päivävoidetta. Ensin alle seerumia kunnes iho on kuivahtanut, ja siihen päivävoidetta päälle. Näin aamuin illoin.
Saara on erityisen iloinen, että kyseessä on kotimainen tuotesarja, jonka raaka-aineet ovat Suomen luonnosta. Hän on luonnonkosmetiikan vankkumaton kannattaja.
– Tässä tuotesarjassa on kaikki hyvät puolet, hän tiivistää.
Saara on sosionomi
Kun Saaralta kysyy sukunimeä, hän sanoo sen ja varmistaa vielä, että tulihan se kahdella aalla. Hänestä on useamman kerran yritetty tehdä Laitista. Saara on alun perin kotoisin Hollolasta, josta hän sitten eräiden vaiheiden jälkeen muutti Kalajoelle. Saaralla on kolmevuotias poika. Saara asuu avoliitossa nykyisen miesystävänsä kanssa.
Saara on vuoden verran vaikuttanut paikallisen 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajana. Koulutukseltaan hän on sosionomi. Ennen nykyistä työtehtäväänsä hän kertoo tehneensä sosiaalialalla monenlaisia hommia lasten ja nuorten parissa.
Saara naurahtaa, kun häneltä kysyy, millainen on tyypillinen työpäivä.
– Siinä ei ole mitään hirveän mielenkiintoista. Herään aamulla, menen töihin ja teen työpäivän. Sitten tulen kotiin ja katselen uhmaikäisen kiukuttelua vähän aikaa. Touhuan pojan kanssa ja hoitelen siinä sivussa perusarkiruljanssit kuten pesu- ja pyykkikonetta. Sitten kun poika nukahtaa, menen nostelemaan vähäksi aikaa painoja, jonka jälkeen menen nukkumaan.
Kun Saaralta kysyy, kiukuttelevatko perheessä muutkin kuin uhmaikäinen kolmevuotias, häneltä pääsee iloinen nauru.
– Ei missään nimessä!
Kommentit
Oma kommentti