Kahta luontaistuotekauppaa pitävä Raija Kaleva naureskelee olevansa muuten perusterve nuori nainen, mutta aina jotakin pientä kremppaa pitää olla.
Raija Kaleva, 64, on eräs suomalaisen luontaistuotealan pioneereista, sillä hän on ollut alalla jo pian 20 vuotta. Tällä hetkellä hänellä on Riihimäellä kaksi liikettä, Prismassa ja toinen aivan kaupungin keskustassa. Raija kuuluu valtakunnalliseen Life-ketjuun, mutta toimii kuitenkin edelleen itsellisenä yrittäjänä.
Raijan apuna on jo kymmenen vuoden ajan häärinyt hänen tyttärensä Jade Bräntzoff. Jade on ottanut käyttöönsä suvun vanhan, puolalaisperäisen nimen, jossa on tavaamista. Mutta pääasia on, että kauppa käy ja kannattaa. Äidin ja tyttären lisäksi liikkeissä on kolme muuta työntekijää, yksi vakituinen ja kaksi osa-aikaista.
Raija on ollut kohta 30 vuotta naimisissa hortonomi Matti Kalevan, 85, kanssa. Raija nimittää miestään tilastoihmeeksi, sillä tämä ei kuulemma näytä päivääkään yli 70-vuotiaalta. Matti Kaleva on lennoston miehiä ja toimii Ilmasillassa, ja tätä juttuakin tehdessä hän oli juuri lähdössä Kauhavalle Ilmasillan asioita hoitelemaan.
– Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta Matilla on aiemmasta liitosta kolme aikuista tytärtä ja minulla siis tämä yksi eli Jade, Raija selvittää.
Huono kudos syödään
Vaikka Raija sanookin olevansa 64-vuotias nuori ja perusterve nainen, pientä terveysmurhetta pitää aina olla.
– Olin viime kesänä pikku leikkauksessa Eiran sairaalassa, jolloin tyttäreni sanoi heti, että nyt minun kannattaa ruveta syömään Serrapeptaasia, jotta arpikudos paranisi nopeammin. Tottelin tytärtäni ja söin pitkän kuurin. Leikkausarpi paranikin tosi hyvin, ja kun kävin jälkitarkastuksessa, kaikki oli ok. Siitä oli ihan ehdottomasti hyötyä.
Vielä suuremman avun hän sai toiseen kremppaansa.
– Oikean etureiden sidekudoksessa on ollut kolme ikävää ja kipeää muhkuraa, jotka ovat vaivanneet aika ajoin jo useamman vuoden ajan. Olen näyttänyt niitä lääkäreille, mutta he ovat olleet sitä mieltä, ettei kyse ole mistään vakavasta. Kiusallisia ne silti ovat olleet. Lääkärit eivät osaa sanoa, mistä on kyse.
Raija rupesi miettimään tähänkin vaivaan Serrapeptaasia, sillä kyseessähän on aine, joka ikään kuin syö huonoa kudosta pois.
– Ja kas kummaa, muhkurat alkoivat pienentyä selvästi eivätkä ne enää ole kosketusarkoja. Aion jatkaa Serrapeptaasin syömistä ja katsoa loppuun saakka, kuinka tässä käy. Nyt takana on jo kaksi purkkia ja kolmas on hyvää vauhtia menossa.
Vaivalla ei nimeä
Raijan terveysmurheet eivät kuitenkaan lopu vielä tähän. Hänellä on myös mystinen oikean lonkan seutuville iskenyt lihaskudoksessa oleva vaurio, jollainen tunnetaan tähän asti vain yhdellä muulla kohtalotoverilla. Raija viisasteleekin pääsevänsä vielä Guinnesin ennätysten kirjaan.
– Oikeaan lonkkaan iskee leposärky. En pysty nukkumaan kummallakaan kyljelläni kuin hetken aikaa. Välillä lonkka oli kolmisen vuotta oireeton, mutta sitten se innostui niin, että se on estänyt minua välillä kävelemästä. Olen saanut siihen tulehduskipulääkkeitä, mutta niistä ei ole ollut mitään apua. Vain kurkumavalmisteet ovat auttaneet.
Lonkkavaiva onkin viime vuosina äitinyt ihan krooniseksi.
– Vaivalle ei ole vieläkään nimeä, mutta nyt asiantuntijat jo tietävät, mistä on kysymys. Sitä voidaan hoitaa fysikaalisella eikä sitä tarvitse ruveta leikkaamaan. Käyn parhaillaan Helsingin Itäkeskuksessa OMT:ssä fysikaalisessa hoidossa fysioterapeutti Mikael Falkilla, ja hän raportoi tilanteestani Eiran sairaalan ortopedille Esko Kaartiselle. Vaivani on sen verran erikoinen ja harvinainen, että asiantuntijat tekevät yhteistyötä keskenään.
Kiireisellä bisnesnaisella ei luonnollisesti voi olla kovin paljon työn ulkopuolisia harrastuksia, mutta kun puhe kääntyy perheen kolmanteen jäseneen eli kääpiöpystykorva Inessaan, Raija innostuu.
– Sen kanssa tulee tehtyä lenkkejä. Inessa on neljä- ja puolivuotias pikku haukku, joka on aivan ylisuloinen. Kun ihmiset usein sanovat, että koira on emäntänsä näköinen, otan sen suurena kohteliaisuutena. Hän on niin kaunis.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 6-11
Kommentit
Oma kommentti