Auto-onnettomuuden kautta maailmanmestariksi

Raimo Sandelin on punnertanut itsensä vaikeuksien kautta voittoon. Hän on kokenut avioeron, poikansa kuoleman, syöpäsairauden ja pahan liikenneonnettomuuden. Ja on moninkertainen voimanoston maailmanmestari!

Kirjailija Mauri Sariola totesi aikoinaan, että vastoinkäymiset ovat vain tavallista paremmin naamioituja myötäkäymisiä. Vaasalainen Raimo Sandelin, 72, on valmis allekirjoittamaan tämän viisauden.

Raimo on ehtinyt elämänsä aikana moneen. Hän on vaikuttanut myyntialalla eri firmojen palveluksessa peräti neljä vuosikymmentä ja ehti asua tänä aikana Ruotsissakin kymmenkunta vuotta. Heti armeijan käymisen ja merkonomin papereiden jälkeen hän sai hyvän työpaikan Vaasan lääninverovirastosta yritysten verotarkastajana, mutta kyllästyi jo viiden vuoden jälkeen.

– Meni sitten mihin tahansa, aina oli vastassa konttoripäällikön hapan naama. Sitten pääsin erään asiakkaan rengasfirmaan konttori- ja myyntipäälliköksi, ja jonkin ajan kuluttua vaihdoin toiseen saman alan yritykseen. Siitä se kulkeminen alkoi.

– Eläkkeelle jäin viitisen vuotta sitten, mutta olen vieläkin tehnyt satunnaisesti hommia, kun vanhat kaverit soittelevat. Nykyään olen kuitenkin jo päätoiminen lintujen ja oravien ruokkija, lumien kolaaja ja kesäaikana nurmikoiden leikkaaja.

Raimo oli jo nuoruudessaan huippu-urheilija ja on vieläkin, vain lajit ovat vaihtuneet.

– Olin aika kovan luokan pikaluistelija. Olen kerran voittanut nuorissa yhteispisteissä Suomen mestaruuden ja matkamestaruuksia on kolme.

Kipu häipyi rusahtaen

Sitten rysähti. Elettiin talvea 1982.

– Ajoin Närpiön kahdeksan kilometrin suoraa valehtelematta 130–140 km tunnissa, kun sivutieltä ja loppusyksyisen puolihangen takaa eteeni tuli auto. Sain onneksi sen verran väännettyä, etten mennyt suoraan sen kyljestä sisälle. Raimo sai itse turvavyön irti.

– En vielä tuolloin tuntenut kipua oikeassa olkapäässäni. Se alkoi vasta muutaman päivän kuluttua. Olin tuolloin töissä Pohjolassa, joten vakuutuspuoli oli kunnossa eikä hoidoista ollut pulaa. Minusta otettiin nippu röntgenkuvia, ja niiden seurauksena ehdotettiin oululaisen urheilulääkärin pakeille menemistä ja olkapään avaamista.

Yksi Raimon tuttavista kysyi kuitenkin, oliko hän käynyt naprapaatti Pelle Ravaltin luona. Hän oli kuulemma saanut vastaavissa tapauksissa ihmeitä aikaan, ja niinpä Raimo päätti kokeilla vielä tätä konstia ennen leikkausta.

– Hän tutki ja tutki ja totesi, että oikean käden liikkuvuus on enää 30–35 astetta sivusuuntaan. Jouduin särkyjen takia syömään öisin kolmiolääkkeitä ja niinpä olin päivisin puolittain sekaisin.

Ravalti katseli röntgenkuvia ja ihmetteli ääneen, miksei kukaan ollut kiinnittänyt rintakehän keskiosiin mitään huomiota. Hänen mukaansa koko henkarisysteemi oli 3–4 milliä väärässä asennossa.

– Hän pisti minut kerran makuulle ja laskeutui polvensa varassa rintani päälle. Painoa oli siinä 90 kiloa. Kuului vain rusaus, ja minä tietysti pelästyin, että nyt meni loputkin rintakehästä. Kipu häipyi saman tien!

Onni onnettomuudessa

Ravalti totesi, että nyt ovat paineet poissa, ja seuraavaksi täytyy ruveta käymään kuntosalilla.

– Pistin jyrkästi vastaan ja sanoin, ettei ei ikinä, mutta Ravalt sanoi tähän, että se on pakko, taikka muuten menetän oikean käteni, koska siinä ei ole ollenkaan voimaa. Ja totta olikin, että jo litran maitopurkin nostaminen tuntui raskaalta.

Raimo paini kaksi viikkoa itsensä kanssa ja ajatteli kauhulla, kehtaako hän mennä ”tekstiiliurheilijoiden” sekaan. Onneksi hän muisti vanhan koulukaverinsa, jolla oli yksityinen ja huomattavan rauhallinen kuntosali, jossa oli kuitenkin kaikki pelit ja vehkeet.

– Olin onneksi nostanut punttia luisteluvuosinani, joten tiesin, mistä on kysymys. Nyt tehtiin ensin voimakartoitus, ja sain penkiltä nousemaan vain 25 kiloa ja senkin epäpuhtaasti. Toinen puoli jätti niin pirusti. Siitä se lähti 30 vuotta sitten, ja nyt olen voittanut neljä ikämiesten maailmanmestaruutta voimanostossa ja kerran penkkipunnerruksessa.

Viimeksi Raimo teki Suomen ennätyksen joulukuussa: sarja on alle 120 kiloa, 70-vuotisissa ja tulos oli 142,5 kiloa. Eli jonkin verran on taso noussut 25 kilosta!

– Sen voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, ettei minulla enää 42-vuotiaana ollut pienimpiäkään suunnitelmia ruveta voimailemaan, koska olin mielessäni jo jättänyt kaikki urheilut. Mutta näin siinä vain kävi. Kaikki oli auto-onnettomuuden syytä – tai pikemminkin ansiota.

Vastoinkäymiset iskevät

Raimo Sandelin oli 13 vuotta naimisissa, mutta kertoo värikkääseen tapaansa eronneensa jo ”sata vuotta sitten”. Liitosta syntyi poika, joka kuitenkin kuoli tapaturmaisesti vuonna 1990. Nykyään hän on ollut avoliitossa saman naisen kanssa pian 10 vuotta.

– 1990-luvun alku oli kovaa aikaa, kun ensin kuoli poika ja kahta vuotta myöhemmin sairastuin vatsasyöpään. Treenaus oli tuolloinkin kovasti päällä ja niinpä kysyin lääkäriltä, voisiko leikkaus odottaa pari kuukautta, kun SM-kisat olivat tulossa. Lääkäri totesi siihen, että rupea sitten kirjoittamaan testamenttiasi.

Leikkaukseen oli pakko suostua, ja niinpä suolistosta otettiin isoja pätkiä pois. Se oli iso leikkaus, kesti viisi ja puoli tuntia ja verta annettiin neljä, viisi pussillista.

– Kun pääsin sairaalasta, kysyin kirurgilta koska saa mennä salille, johon hän totesi, että viiden viikon päästä voi yrittää. Kun sitten menin salille penkille makaamaan ja verryttelemään, tuntui siltä, ettei voimia ollut enää ollenkaan. Ne kuitenkin palasivat jo parissa viikossa ja sen jälkeen rauta on noussut tasaiseen tahtiin.

Veteraanien maailmanmestari

Sitten tullaan vuoteen 2005. Raimo oli kaverinsa suosituksesta ruvennut nauttimaan Asetyyli-l-karnitiini & alfalipoiinihappo -nimistä valmistetta – monien muiden ravintolisien, urheilu- ja palautusjuomien lisäksi.

– Heinäkuussa oli vielä helskutin kovat allergiaoireetkin ja kaiken lisäksi väsytti. Olin tullut EM-kisoissa kolmanneksi, jonka jälkeen kaveri suositteli kyseistä valmistetta. Veto oli jotenkin poissa.

Raimo oli Pretoriassa Etelä-Afrikassa ensimmäisen kerran voimanoston kolmen lajin MM-kisoissa. Hän kilpaili 60-vuotiaiden sarjassa. Ulkona oli 40 astetta ja sisällä varmaan 50, ja kisa kesti kolme tuntia.

– Huoltajina toimineet kaverit eivät olleet saada minulta sukkia vaihdettua, kun olin niin hikinen. Join 5–6 litraa nestettä ja otin suoloja, mutta silti hikoilin varmaan miljoona litraa. Mitään kramppeja ei kuitenkaan tullut, ja niinpä tein penkistä aivan kauhean tuloksen, 180 kg, jolla jo periaatteessa repäisin ratkaisevan eron muihin.

Niin Raimo oli yhtäkkiä ensimmäistä kertaa veteraanien maailmanmestari. Tämän jälkeen hän on saalistanut maailmanmestaruuksia tasaiseen tahtiin kahden vuoden jaksoissa. Välivuosina on tullut Euroopan mestaruuksia. Tuorein maailmanmestaruus on 60-vuotiaiden luokasta vuodelta 2011, vaikka hän oli tuolloin jo 71-vuotias.

– En tietenkään voi mennä vannomaan mitään, mutta kuvittelin silloin Pretoriassa piristyneeni niin helvetisti, hän nauraa.

– Jaksan treenata tämän avulla ja olo on pirteä. Eikö sekin käy todisteesta, että tulokset paranevat koko ajan, vaikka ikää tulee lisää?

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Jiivee Korpela

Terveys-Hymy 2-13