Harjavaltalainen baarimestari Tarmo Salminen ehti kärsiä erittäin ankarista jalka- ja sormikrampeista yli puoli vuotta, ennen kuin hän löysi vaivoihinsa avun.
Vaikka Tarmo Salminen, 64, kävi nuoruudessaan kristillisen kansanopiston, hän päätti kuitenkin, äitinsä varoitteluista huolimatta, lähteä kapakkaan – töihin. Tarmo on nyt ollut baarimestarin hommista eläkkeellä neljä vuotta. Hänen viimeisin työpaikkansa oli hotelli Hiitteenharju, missä hän ehti vaikuttaa yli 30 vuotta. Jo sitä ennen hänen uralleen mahtuu melkein 10 vuoden rupeama porilaisessa Juhana Herttuassa.
Uransa aikana Tarmo on tarjoillut kaikille Suomen presidenteille Urho Kekkosesta alkaen. Myös monet ministerit ovat saaneet häneltä juotavaa ja purtavaa.
– Yli 40 vuotta ehdin olla töissä ravintola-alalla eikä minusta juoppoa tullut, hän nauraa. – Äiti yritti kotona sanoa aluksi, että noin syntiseen paikkaan et mene, johon minä vastasin, etten minä siellä syntiä tee. Äiti yritti jatkaa, että anniskelet kuitenkin syntisille, johon jatkoin, että se nyt sattuu olemaan minun työtäni. Minun piti alun perin mennä meijerikouluun, mutta opinnot olisivat kestäneet kaikkiaan kuusi vuotta. Halusin heti omaan rahaan kiinni ja niin lähdin kapakkaan. Enkä ole katunut.
Tarmo jäi leskeksi kolme vuotta sitten, kun hänen vaimonsa menehtyi keuhkokuumeeseen vain 59-vuotiaana. Pariskunnalla on kaksi lasta, poika ja tytär. Pojalla on kaksi tyttöä ja tytöllä kaksi poikaa, joten Tarmo vitsailee olevansa tasapainoinen mies.
– Lisää lapsia ei aikoinaan tarvinnut tehdä, kun sortimentit loppuivat, hän nauraa.
Tarmon terveys on pitänyt hyvin, reseptilääkkeitä on vain verenpaineeseen. Tämä sairaus iski jo työvuosina, mutta se pysyy aisoissa päivittäisellä tabletinpuolikkaalla.
– Tämän vuoden alkupuolella minuun kuitenkin iskivät tosi pahat krampit, hän kertoo. – Parikymmentä vuotta sitten minulla oli samanlaisia oireita, mutta ne menivät ohi eivätkä olleet alkuunkaan näin pahoja kuin nyt. Krampit alkoivat polvesta alaspäin ja jalat menivät varpaita myöten niin kippuraan, etten uskaltanut lähteä edes kävelemään. Pelkäsin jo jääväni kokonaan jalattomaksi ja jääväni sänkyyn. Sama vaiva iski myös molempien käsien sormiin, jotka menivät joko kippuraan tai kokonaan jäykiksi. Lihakset myös nykivät eikä tupakka pysynyt enää käsissä.
– Tilanne oli ihan järkyttävä. Pelkäsin jo, että minusta tulee kokonaan rampa. Päivät menivät vielä jotenkin, kun yritin liikkua, mutta kaikkein pahimmin krampit vaivasivat öisin. Nukkumisesta ei tullut yhtään mitään, kun koko ajan paikkoja kouristi.
Onneksi Tarmolla on viisas sisko.
– Hän kuunteli vaivojani ja sanoi, että alas Tarmo syödä magnesiumia. Minä en ollut ikinä ottanut vitamiineja tai hivenaineita ja pidin niitä ihan huuhaajuttuna, mutta sitten rohkaisin mieleni ja menin apteekkiin. Ostin Pharma Nordin Bio-Magnesiumia ja rupesin syömään yhden tabletin joka päivä. Kun oli kulunut kolmisen viikkoa, huomasin ihmeekseni, että krampit alkavat hellittää ja sitten ne katosivat kokonaan. Sekä jaloista että sormista.
Nyt valitettavasti tupakka pysyy taas Tarmon kädessä, mutta säryt ja kouristukset ovat taaksejäänyttä elämää.
– Olen oireeton ja onnellinen, hän toteaa. – Tai sanotaan pikemminkin, että tyytyväinen, sillä onnellisuus on katoavaa. Aion ilman muuta jatkaa Bio-Magnesiumin syömistä, jos krampit pysyvät poissa näin yksinkertaisella ja helpolla konstilla.
Tarmo asuu yksinään omakotitalossaan, jossa riittää aina puuhaa. Kotieläimiä ei tällä hetkellä ole.
– Kyllä minä niitä haluaisin, mutta naapurit väittävät, että ne tuovat mukanaan rottia. Minulla on ollut kalkkunoita, kili ja broilerikukkoja, mutta nyt ei ole enää mitään.
Teksti:
Kuva:
Teveys-Hymy 11-08
Kommentit
Oma kommentti