C-vitamiini lyhentää teho-osastopäiviä

Vanhastaan tiedetään, että 10 mg C-vitamiinia päivässä pitää keripukin loitolla. Dosentti Harri Hemilä on osoittanut, että paljon suuremmilla annoksilla on omat etunsa tietyissä tilanteissa.

Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla työskentelevä dosentti Harri Hemilä, 60, on tutkinut C-vitamiinia vuosikymmenten ajan. Hän on saavuttanut merkittäviä tuloksia nimenomaan silloin, kun kyse on suurista, grammamääräisistä C-vitamiiniannoksista esimerkiksi flunssan oireiden lyhentämisessä.
Päivittäinen C-vitamiinin saantisuositus on vain 75 mg. Kyse on paljon suuremmista annoksista, kun puhe on grammoista. Yksi gramma on 1000 mg, eli yli kymmenen kertaa päivittäinen saantisuositus.
Dosentti Hemilän tuorein aluevaltaus julkaistiin hiljattain arvostetussa Nutrients-lehdessä. Tutkimuksen mukaan kaksi grammaa C-vitamiinia päivittäin lyhensi kahdeksalla prosentilla teho-osastolla viipymistä. Tällä havainnolla on jo taloudellistakin merkitystä, sillä yksi vuorokausi tehohoito-osastolla maksaa noin 2 000 euroa.
Dosentti Hemilän päätyminen arvostetuksi C-vitamiinitutkijaksi sai alkunsa kahden televisio-ohjelman ansiosta 1970-luvun lopulla.
– Televisiossa oli ohjelma kaksinkertaisesta nobelistista Linus Paulingista. Hän puhui C-vitamiinin puolesta flunssaa vastaan, ja seurasin ohjelmaa suurella mielenkiinnolla. Kyse oli nimenomaan suurista määristä C-vitamiinia, ja Pauling söi sitä päivittäin 10 grammaa.
– Pian sen jälkeen televisiossa tuli toinen C-vitamiinia käsittelevä ohjelma, jossa oli ruotsalainen pyöreän pöydän paneeli flunssasta. Mukana oli virologian professori, jolla oli kädessään C-vitamiinipurkki, ja hän sanoi, että tämä on täyttä roskaa. C-vitamiinista ei ole mitään hyötyä flunssan hoidossa! Tämä ristiriita sai minut kiinnostumaan C-vitamiinista ja flunssasta, ja rupesin perehtymään alan tutkimuksiin. En voinut ajatella, että ruotsalainen virologian professori olisi täysin tietämätön tai ettei Pauling olisi perehtynyt aiheeseen kunnolla. Jompi kumpi heistä oli kuitenkin väärässä – tai sitten molemmat.
– Monessa suhteessa Pauling oli liian optimistinen, mutta virologian professori taas oli aivan liian negatiivinen. Professori edusti koululääketiedettä, missä pesii runsaasti ennakkoluuloja C-vitamiinitutkimuksia kohtaan. He eivät perehdy C-vitamiinia koskeviin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin.
Harri Hemilä aloitti opintonsa biokemian puolella ja teki väitöskirjan, joka ei sivunnut C-vitamiinia. Tämän jälkeen hän alkoi opiskella lääkäriksi ja teki toisen väitöskirjansa C-vitamiinista.

Useita tutkimuksia

Kun Harri Hemilä alkoi tutkia C-vitamiinin vaikutusta tehohoitopotilaille, olemassa oli jo ennestään vahvaa näyttöä suurten C-vitamiiniannosten tehosta muun muassa flunssassa.
– On hyvin vahva näyttö sille, että C-vitamiini lyhentää flunssan kestoa, mutta vaikutusta ei pidä liioitella. C-vitamiini ei ole ihmelääke, dosentti Hemilä toteaa.
– Sen jälkeen kun osoitin, että C-vitamiini lyhentää flunssan kestoa, minua kiinnosti se, olisiko C-vitamiinilla vaikutusta muihinkin sairauksiin. Kävin läpi tutkimukset, joissa selvitettiin C-vitamiinin vaikutusta keuhkokuumeeseen. Löysin kolme tutkimusta, joissa C- vitamiini esti keuhkokuumetta, mutta kyse oli erikoisolosuhteista.
– Yksi tutkimus käsitteli englantilaista sota-ajan sisäoppilaitosta, missä oli hyvin alhainen C-vitamiinin saanti ruuasta. Toisessa tutkittiin amerikkalaisia merijalkaväen sotilaita, joilla oli kova fyysinen stressi. Kolmannessa tutkittiin potilaita, jotka olivat sairaalassa influenssan johdosta. Kaikissa kolmessa tutkimuksessa C-vitamiini esti keuhkokuumeen ilmaantumista, mikä kertoi siitä, että C-vitamiinilla on vaikutusta muihinkin sairauksiin kuin flunssaan. Tutkimusten koehenkilöt olivat kuitenkin aivan erilaisissa olosuhteissa kuin tavallinen väestö ja sen johdosta niiden tuloksia ei pidä yleistää tavalliseen väestöön. Näiden kolmen tutkimuksen lisäksi kahdessa tutkimuksessa osoitettiin, että C-vitamiinista oli apua keuhkokuumepotilaiden hoidossa.

C-vitamiini vähentää eteisvärinää

Kaksi vuotta sitten dosentti Hemilä julkaisi katsauksen, jossa hän analysoi sydänleikkauspotilailla tehtyjä tutkimuksia. Niissä selvitettiin, paljonko C-vitamiinilla on vaikutusta sydänleikkauksen jälkeiseen eteisvärinään.
– Leikkaus aiheuttaa sydämelle stressiä, ja eteisvärinää esiintyy toisinaan leikkauksen jälkeen. Kävin kaikki tutkimukset läpi ja osoitin, että oli olemassa hyvin vahva näyttö sille, että C-vitamiini estää eteisvärinää. Tutkimustulokset kuitenkin poikkesivat toisistaan: viiden USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan C-vitamiini ei estänyt eteisvärinöitä, mutta yhdeksässä USA:n ulkopuolella tehdyssä tutkimuksessa C-vitamiini vähensi eteisvärinän ilmaantuvuutta puolella.
Nyt herää tietysti kysymys, mistä ihmeestä näin suuri ero voi johtua Amerikan ja muun maailman välillä.
– Ravinto on itsestään selvä tekijä, joka voi vaikuttaa C-vitamiinin lisäannosten tehokkuuteen. Jos syö runsaasti hedelmiä niin lisäannoksista on hyötyä vähän jos ollenkaan. Toinen selitys eroille voi olla se, että sairaalahoidot vaihtelevat rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Osoitin samassa tutkimuksessa myös, että C-vitamiini lyhensi sairaalahoidon kestoa, jolloin C-vitamiinin vaikutuksella voi olla selkeitä rahallisiakin vaikutuksia.
Koska löydökset olivat hyvin mielenkiintoisia, dosentti Hemilä päätti jatkaa tutkimuksiaan.
– Pitkään on tiedetty, että tehohoitopotilaiden C-vitamiinitasot ovat hyvin alhaisia ja lähellä keripukkirajaa. On hämmästyttävää, ettei tätä asiaa ole kunnolla selvitetty. Uudessa tutkimuksessani keskityin tehohoitoon ilman mitään rajausta esimerkiksi sydänpotilaisiin. Etsin ja löysin seitsemäntoista tutkimusta, joista 12 oli sellaisia, jotka oli mielekäs yhdistää.

Yhteys stressiin

Nyt tietysti herää kysymys, mistä tehohoitopotilaiden alhaiset C-vitamiinitasot johtuvat.
– Erilaiset stressitilanteet aiheuttavat C-vitamiinin kulumista, dosentti Hemilä kertoo.
– Tässä koko juttu pähkinäkuoressa: C-vitamiini toimii antioksidanttina, ja erilaiset stressitilanteet aiheuttavat oksidatiivista stressiä, jolloin C-vitamiinia kuluu. Sama yhdistävä tekijä tulee esille myös flunssatutkimuksissa.
– Viidessä tutkimuksessa selvitettiin C-vitamiinin vaikutusta fyysisesti rasitetuilla koehenkilöillä, ja niissä C-vitamiini esti flunssaa puolella. Yhteinen piirre oli nimenomaan fyysinen stressi: kolmessa tutkittiin maratonjuoksijoita, yhdessä kanadalaisia sotilaita talvileirillä ja yhdessä sveitsiläisiä koululaisia hiihtoleirillä. Raskas fyysinen stressi aiheuttaa oksidatiivista stressiä, jolloin C-vitamiinin lisäannoksista voi olla hyötyä. Kolmessa muussa tutkimuksessa selvitettiin C-vitamiinin vaikutusta rasitusastmaan, joka tarkoittaa fyysisen stressin aiheuttamaa keuhkojen ahtautumista, ja selvä hyöty löytyi sieltäkin.
Mutta palatkaamme taas teho-osastolle.
– Useissa tutkimuksissa on siis todettu, että tehohoitopotilaiden C-vitamiinitasot ovat samalla tasolla kuin keripukkipotilailla. Jotta tehohoitopotilaiden C-vitamiinitasot saadaan kohotettua terveiden ihmisten tasoille, he tarvitsevat C-vitamiinia grammoja päivässä. Tavallinen väestö saa päivittäin sitä ravinnostaan keskimäärin noin 100 mg, joten ero on huomattava. Tehohoitopotilaat tarvitsevat siis kymmeniä kertoja enemmän C-vitamiinia kuin terveet, jotta saavutetaan samat C-vitamiinitasot veressä. Omassa tutkimuksessani laskin, että kahdessatoista tutkimuksessa C-vitamiini lyhensi tehohoidon kestoa keskimäärin kahdeksan prosenttia. On siis hyvin vahvaa näyttöä siitä, että C-vitamiinilla on muutakin käyttöä kuin keripukin torjumisessa.
Eli yhteenvetona: dosentti Harri Hemilä osoitti tutkimuksessaan, että kaksi grammaa C-vitamiinia tehohoitopotilailla päivittäin lyhensi noin kahdeksalla prosentilla tehohoidon kestoa. Hemilän mukaan C-vitamiinin vaikutusta täytyy kuitenkin tutkia tarkemmin, ennen kuin sitä voi ottaa käyttöön tehohoitopotilaiden hoitoon laajalti.
Vanhastaan on ollut ongelmana se, että lääkärit tuijottavat vain 75 mg päivittäiseen C-vitamiinin saantisuositukseen eivätkä perehdy tutkimuksiin, joissa on havaittu isojen C-vitamiiniannosten hyötyjä tietyissä olosuhteissa.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Kari Pekonen
Avainsanat: C-vitamiini, Harri Hemilä, Linus Pauling

Kommentit

Oma kommentti